Sanavalinta sananvalintana

”Talorakentaminen Suomessa kiritti Lemminkäisen tulosta”. Pitäisikö Taloussanomien (26. lokakuuta) otsikossa lukea ”talonrakentaminen”?

Taru Kolehmaisen kirjassa Kielenhuollon juurilla kerrotaan monista ”yhdyssanasubstantiivien nominatiivi- ja genetiivialkuisuutta” pohtineista kielentutkijoista. Kysymys todetaan yhdeksi oikeakielisyytemme vaikeimmista: Lämmönmittari vai lämpömittari? Yhtiökokous vai yhtiönkokous?

Nykyisissä kielioppaissa annetaan asiasta vain niukkoja ohjeita. Usein esitetään, että yhdyssanan alkuosa on genetiivissä, jos jälkiosa on verbistä johdettu substantiivi ja alkuosa ilmaisee tuon verbin tekemisen kohteen (kodinhoito).

Yhdyssanoista väitelleen Laura Tyysterin mukaan genetiivialkuiset yhdyssanat ovat uusien yhdyssanojen joukossa todella harvinaisia. Nominatiivialkuinen muoto täyttää useimmat ilmaisutarpeet. (Kotuksen verkkosivut, 14. syyskuuta 2015.)

Kieli muuttuu, ja joskus perinteinen korvataan uudella. Viime vuosisadan alkupuoliskon kieltä kuvaavassa Nykysuomen sanakirjassa yksi hakusanoista on ”sananvalinta”, mutta ”sanavalintaa” kirja ei tunne. Nykykieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa ”sananvalinta” ja ”sanavalinta” esitetään toistensa synonyymeina.

Ja toden totta. Helsingin Sanomissa kerrotaan 23. elokuuta, että Antti Rinteen synnytystalkoot-sanavalinta tyrmistyttää demareitakin. Yleensä kannatan sananvapautta. Nyt valinta ”sanavalinta” tyrmistyttää minua, ja kuvittelen, että useimpia tyrmistyttää. Emmehän puhu ”sanavapaudestakaan”!

Järjestän kyselyn Twitterissä: ”sanavalinta” vai ”sananvalinta”? Vastauksia tulee 83. Peräti 75 prosenttia vastaajista on valinnut ”sanavalinnan”. Ehkäpä he kannattavat myös ”talorakentamista”.