Kalliit sanat, halpa kieli

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että maailma on luotu sanasta. Viimeksi tästä sanojen todellisuutta luovasta luonteesta muistutti Aamulehti. Se ilmoitti muuttavansa muutamien sukupuoliviitteisten sanojen käyttöä.

Lehti loi puhemiehistä puheenjohtajia ja kirkkoherroista seurakunnan johtajia. Samalla se loi äläkän. Tiedotusvälineen sanavalintoja kommentoivat ulkoministeri, Ylen tähtitoimittaja ja kansanedustajat. Sanansa sanoi melkein jokainen media.

Sanoista kuuluukin taistella. Sanojen luoma arki ja sen viattomuus tulee rikkoa aika ajoin. Tulee kysyä, mitä kaikkea muuta sanat luovat ja tuovat kotiimme, kieleen, josta rakentuu elämän mieli. Osa sanoista kuuluu tunkiolle, jossa ne mätänevät. Samalla ihmetellään, että tuollaisiakin on joskus pidetty kalustetuissa huoneissa.

Mutta kieli ei ole omakuvamme, vaan kaikkien kielenkäyttäjien kuva. Se ei kerro ainoastaan tämän ajan hyveellisyydestä ja sen modernista tasa-arvosta, vaan suomen kieltä puhuneen yhteisön koko historiasta. Kieli on museo, jossa ihminen voi vaellella, ja samalla ymmärtää, miten ennen ajateltiin.

Eduskunnassa on puhemies, joka voi olla nainen. Siellä puidaan myös budjettiriihtä. Ääniä kalastetaan ja säästökohteita metsästetään, ikään kuin eläisimme yhä luontaistaloudessa. Asiat käsitetään, siis niistä saadaan ote kädellä. Toiset asiat korvataan; se on alunperin tarkoittanut aisan sitomista härän korvalle.

Kieli on täynnä asioita, jotka eivät vastaa nykyistä tapaa ajatella tai toimia. Niin kuuluu ollakin. Tärkeintä eivät ole yksittäiset sanat, vaan puheenporina, joka liittää meidät toisiimme ja menneisyyden ja tulevaisuuden ihmisiin.

On vaikea ymmärtää, että samalla kun muutama sanomalehden sanavalinta herättää horteistaan ulkoministerin plokin ja puoli kansakuntaa, todella suuret kieliympäristömme mullistukset eivät ole mediatapahtumia lainkaan.

Tämän vuosikymmenen aikana suuri osa suomenkielisistä korkeakouluista on siirtänyt maisteritason opinnot pääosin englanninkielisiin maisteriohjelmiin. Näin ovat tehneet esimerkiksi Aalto-yliopisto ja Tampereen yliopisto.

Tekniikan, kaupan ja luonnontieteiden monia erikoisaloja ei Suomessa enää voi opiskella suomeksi. Tämä tulee seuraavien sukupolvien aikana muuttamaan kieliympäristömme täysin. Työelämä muuttunee paljolti englanninkieliseksi. Sitä seuraa vaatimus englanninkielisistä viranomaispalveluista. Hiljattain Espoo on ensimmäisenä julistanut alkavansa tarjota sellaisia.

Kieliympäristöämme mullistavat muutokset ovat tapahtuneet käytännössä ilman julkista keskustelua, koulutuslaitosten hallinnollisina päätöksinä. Niiden motiivina ei ole tasa-arvo, vaan pyrkimys menestyä kilpailussa. Kaikki on kuorrutettu ”kansainvälisyyden” retoriikalla, joka piilottaa suomen kielestä luopumisen opetuksen, julkaisemisen ja työssä kommunikoinnin kielenä.

Jos Aamulehden sanavalintoja pohtiessasi ymmärsit, miten kieli on ajattelun, vallan ja maailmojen luomisen väline, miksi et seuraavaksi pohtisi, mitä tämä kaikki meille merkitsee.