Voitko tarkentaa?

”Mietityttää tietysti. Mutta meikäläinen on pikku taapero ja tapahtuneen asian tutkinnanjohtaja.” Näin totesi Helsingin asema-aukion natsiväkivallan tutkintaa johtava poliisi. Kysymyksessä oli vastaus kysymykseen siitä, eikö poliisia mietitytä se, miksei uusnatsijärjestö SVL:n toimintaa ole kielletty.

Poliisi siis totesi, että järjestön toiminnan arviointi kokonaisuutena ei kuulu hänelle vaan isommille päättäjille. ”Meikäläinen on pikku taapero” alkoi kuitenkin levitä sosiaalisessa mediassa vauhdilla, usein ilman mainintaa siitä, missä asiayhteydessä näin oli sanottu. 

Pian vaadittiin päätä vadille: Eihän näin puhuva ihminen voi olla tehtäviensä tasalla. Tutkinnanjohtajahan horisee täysin käsittämättömiä!

Tässä on jotain hyvin tuttua. Haastattelussa sanotaan jokin epämääräiseksi jäävä lause, joka päätyy valmiiseen juttuun sellaisenaan. Koska epämääräisyys jättää paljon tilaa tulkinnalle, sosiaalinen media myös tulkitsee ja varsin usein päädytään nimenomaan toteamaan puhuja täydellisen kelvottomaksi.

Usein seuraavassa vaiheessa haastateltu kertoo jatkojutussa, ettei tietenkään tarkoittanut sanomaansa ymmärrettäväksi niin kuin se sosiaalisessa mediassa on ymmär- retty. Joskus näin voikin olla, kyseessä on oikea väärinymmärrys. 

Joskus kyseessä on populistinen retoriikka, jossa omia kannattajia varten julkisuuteen sanotaan yhtä, mutta suurta yleisöä varten sama sisältö näön vuoksi kiistetään.

Molemmissa tapauksissa äärimmäisen yksinkertainen jatkokysymys palvelisi journalismin yleisöä hyvin. ”Mitä tarkoitat tällä?” tai jopa ”Tarkoitatko sanomallasi sitä, että” säästäisivät meidät monelta hyödyttömältä kiistalta. Ongelma on kuitenkin se, että näin ei syntyisi yhtä raflaavia juttuja.

Jutun kiinnostavuuden kannalta on parempi, että haastatellun sanoma voidaan ymmärtää suuttumusta herättävällä tavalla. Jos jatkokysymyksellä rajataan osa räväkimmistä tulkinnan mahdollisuuksista pois, on luultavaa, ettei juttua jaeta sosiaalisessa mediassa niin paljon, eikä se herätä samanlaista pöhinää. Eikä se synnytä sitä jatkojuttuakaan, minkä vuoksi taas jää somepöhinää syntymättä.

Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa: mikään ei tapa hyvää juttua niin varmasti kuin asioiden tarkistaminen.