Juorujen lähteellä

Lähdesuoja on journalisteille pyhä asia. Kutsumustoimittaja menee ennemmin vaikka vankilaan kuin paljastaa nimettömän lähteensä henkilöllisyyden.

Toimittajan lähdesuojaa on vähän väliä puolustettava, jaksoi tai ei. Tällä hetkellä harmaita hiuksia aiheuttaa vireillä oleva tiedustelulakien uudistus. Jos se toteutetaan huonosti, se estää journalisteja toimimasta vallan vahtikoirina ja korruption kitkijöinä. Eli juuri niissä tehtävissä, joihin lähdesuoja on tarkoitettu.

Tähän nähden on masentavaa katsoa, mihin kaikkeen pyhää lähdesuojaa nykyään käytetään. Sen turvin julkaistaan joutavaa juoruilua ja epäuskottavaa ihmissuhdehuttua.

Lähdesuojaa ei ole tarkoitettu esimerkiksi siihen, että sen varjolla esitetään niin rasistisia näkemyksiä, ettei niitä kehtaisi sanoa omalla nimellään ja naamallaan.

Julkisen sanan neuvosto on antanut langettavia päätöksiä nimettömän lähteen käytöstä harvoin, ja silloinkin tapauksissa on ollut myös jotain muuta ongelmallista. On kuitenkin syytä tiedostaa, että jos lukijat alkavat epäillä juttulähteiden olemassaoloa, se heikentää oman median ja koko journalismin uskottavuutta.

Näin kävi The New York Timesille. Lehti havahtui maaliskuussa siihen, että se oli julkaissut lyhyen ajan sisällä kaksi nimettömiin lähteisiin perustuvaa uutista, jotka osoittautuivat perättömiksi. Lukijatkin olivat alkaneet valittaa, että anonyymejä lähteitä oli liikaa.

Lehti tiukensi sisäisiä ohjeitaan. Heinäkuussa, vain neljä kuukautta myöhemmin, se ilmoitti onnistuneensa vähentämään nimettömien lähteiden määrää noin 30 prosenttia.

Enimmäkseen New York Timesin uudet ohjeet vain tarkensivat toimituksen marssijärjestystä siitä, kenen kanssa nimettömän lähteen käyttämisestä sovitaan. Yksi ohjeiden kohta hätkähdyttää suomalaista toimittajaa: lehti kielsi anonyymeiltä lähteiltä saatujen suorien sitaattien käyttämisen kokonaan, paitsi harvinaisissa erikoistapauksissa.

”Jos lähde ei halua esiintyä nimellään, hän menettää mahdollisuutensa tulkita ja arvioida asioita jutuissamme”, ohjeessa todetaan.

Suomessa nimettömiä sitaatteja, arvioita ja spekulaatioita julkaistaan jatkuvasti. Puolueen kenttäväki laukoo nimettömänä totuuksia puheenjohtajasta, alaiset pomostaan ja naapuritalojen asukkaat turvapaikanhakijoista. Kolumneissa painavimmat mielipiteet esittää ”eräs tuttavani”.

Tiukka lähdesuoja palvelee koko yhteiskunnan etua. Jos pillinpuhaltajat voivat luottaa lähdesuojan pitävyyteen, sellaiset tärkeät asiat kuin korruptio, talousrikollisuus ja jopa terrorismiuhat tulevat julkisuuteen.

Lähdesuoja on tarpeen myös siksi, että journalistit voivat käsitellä arkaluontoisia mutta inhimillisesti tärkeitä kokemuksia. Lähdesuoja antaa äänen turvapaikanhakijoille ja mielenterveyspotilaille – juuri heidän tapauksissaan New York Timesin ohjeetkin antavat luvan siteerata anonyymiä lähdettä.

Jos toimittajat kuitenkin käyttävät anonyymejä lähteitä keksityiltä haiskahtaviin juttuihin, silloin lähdesuojan suurin uhka ovat toimittajat itse.