Pilkun paino

”Trivia Crack saatavilla Androidilla ja iOSille. Ilmainen, mainokseton versio 3,29 euroa.”

Meinasi taas mennä aamutomaatti väärään kurkkuun Hesaria lukiessa. Onko 3,29 euroa uusi ilmainen?

En yleensä nipota pilkkusäännöistä. Mutta tapaukset, joissa pilkun kummallinen käyttö aiheuttaa väärinymmärryksiä, ovat nillittämisen väärtejä.

Tiedättehän: Armoa, ei Siperiaan. Armoa ei, Siperiaan.

Tai: Siivoa mies, saat seksiä. Siivoa, mies, saat seksiä.

Taikka tämä: Tule syömään, isoäiti! Tule syömään isoäiti!

Armahtiko keisari vai opettiko Siperia? Kuka sitä seksiä oikein saa ja miten? Ken söi, ken tuli syödyksi?

Hyviä esimerkkejä pilkun painoarvosta on Raija Lehtisen Kielikelloon 3/2008 kirjoittamassa jutussa. Pilkun puuttuminen saattaa saatella tulkinnat tureikkoon: ”Perusteluiden mukaan määrärahajärjestelmä mahdollistaa itsenäisen[,] maakunnan erityistarpeet huomioivan talouspolitiikan.” Onko itsenäinen maakunta vai talouspolitiikka?

Välimerkkivalinnalla voi toden totta olla vaikutusta merkitykseen, kuten kielitoimistonohjepankki.fi valistaa: ”Hän kertoi toisen, hauskan vitsin.” (Edellinen vitsi ei ollut hauska.) ”Hän kertoi toisen hauskan vitsin.” (Edellinenkin vitsi oli hauska.) Joissakin tilanteissa syntyy lähinnä painotusero: ihanat, pehmeät unisukat on oikeastaan sama asia kuin ihanat pehmeät unisukat.

Trivia Crackin tapauksessa tarkoitus oli tietysti kertoa, että ilmaisessa versiossa on mainoksia ja että mainokseton versio maksaa 3,29. Yksiselitteisempi välimerkki olisi ollut piste: ”Ilmainen. Mainokseton versio 3,29 euroa.”

Piste ja pilkku, nuo pikkuapulaisemme. Ajatusten rytmittäjät. Se voisi olla seuraavan, hyvän kolumnin aihe. Ei vaan: seuraavan hyvän kolumnin aihe.