Media-ala

Ulkoistettu paha

Miten olisi sen myöntäminen, että näkemyksen ja investointien puutteen vuoksi mediatalot putosivat pahasti alansa kehityksen kelkasta, kysyy Janne Zareff.

Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

Elämänohje on hyvä, riippumatta siitä, onko sen todella sanonut Mohandas Gandhi, vai onko joku vain puhunut hänen nimissään. Se on myös vaikea elämänohje: on aina helpompaa kertoa, että joku muu toimii väärin kuin toimia itse oikein.

Valeiden suosio ja median talousahdinko ovat alamme isoja kysymyksiä. Päätoimittajien sankka joukko julkaisi tovi sitten näkyvän kannanoton ”valemediaa” vastaan. Julkisuudessa on myös nostettu ahkerasti esiin mediatalojen ankeita tulevaisuudennäkymiä. Syykin on usein selvillä: Yle.

Jos kolumnistille sallitaan kärjistys, niin vähän näyttää siltä, että ihmisten väärät käsitykset maailmasta johtuvat huhuja ja valeita levittävistä piensivustoista ja mediatalojen talousahdinko johtuu Ylestä.

Kun näistä päästäisiin eroon, riittäisi media-alalla investointeja ja työpaikkoja, minkä lisäksi ihmiset voisivat taas luottaa siihen, mitä julkisuudessa sanotaan. Ongelmat johtuvat aina jostain muusta kuin puhujasta itsestään. Se oikea vääryys, joka kaikki ongelmat aiheuttaa, on aina jossain muualla. Pahuus halutaan kiteyttää ja ulkoistaa.

Miten olisi sen myöntäminen, että näkemyksen ja investointien puutteen vuoksi mediatalot putosivat pahasti alansa kehityksen kelkasta? Tai sen, että mediatalojen omat faktantarkistuskäytännöt ovat kauniisti sanottuna heikolla tolalla, eikä suuri osa Suomessa julkaistuista uutisista täytä edes Journalistin ohjeiden vaatimuksia (kymmenes kohta, anyone?). Miten olisi aktiivinen ja näkyvä tarttuminen näihin ongelmiin?

Lienee paikallaan sanoa, että esimerkiksi rasististen huhujen levittäminen on toki vastenmielinen ilmiö, jonka rinnastaminen uutistoimintaan olisi täysin älytöntä. Eikä Ylen vaikutus kaupallisiin mediataloihin voi toisaalta olla kritiikin yläpuolella.

Esitetyn kritiikin merkitystä kuitenkin lisäisi molemmissa tapauksissa merkittävästi, jos sitä ryyditettäisiin kertomuksilla siitä, miten mediatalot itse pyrkivät jatkossa täyttämään paremmin tehtäväänsä demokratiassa. Miten ne voisivat olla se muutos, jonka luultavasti lähestulkoon kaikki haluaisivat nähdä?