Journalismi

Lukijoilta: Aika tutkia uhkailua

Kun yritetään estää omasta poikkeavien näkemysten esittäminen ja ylipäänsä kriittinen asioiden tarkastelu, ollaan sananvapauden ytimessä, kirjoittaa Anne Kuorsalo.

Journalisti 2/2016 on käsitellyt laajalti vihaa tihkuvia verkkosivuja ja mielipideterrorismia. Näitä vaikuttamisen kuvioita rakennetaan pitkällä linjalla, kuten osoittaa tapaus Johan Bäckman, joka otettiin esiin paketin Venäjän osuudessa.

Hän aloitti uransa kohta 20 vuotta sitten, kun Helsingin Sanomat julkaisi toukokuussa 1996 Bäckmanin arvion kirjasta Venäjä jättiläinen tuuliajolla, tekijät Anne Sailas (nykyisin Kuorsalo), Ilmari Susiluoto ja Martti Valkonen. Arvion otsikkona oli Venäjä jälkisuomettuneen näkökulman mukaan, Paha ja perverssi maa.

Lehden etusivulla arviota mainostettiin otsikolla Neuvostomaan raunio varjostaa yhä Venäjän kuvaa ja tekstissä todettiin, miten nyt itänaapuri inspiroi ”mitä mielikuvituksellisimpiin parjauksiin”. Mikä kirjassa oli ”parjausta”, sitä ei kerrottu, vaan riitti, että Bäckman leimasi kirjoittajat jälkisuomettuneiksi. Samalla hän toimi jo tuolloin henkisen väkivallan aseilla.

Leimaaminen ja pelottelu ovat ensi askelia suoranaiseen uhkailuun, johon on nyt päästy somen ja internetin myötä. Tien päässä on siirtyminen virtuaalisesta väkivallasta tekoihin.

On ihailtavaa, että Hanna Huumonen on uskaltanut lähteä kampanjoimaan MV-lehteä vastaan ja saanut ihmiset ymmärtämään, mistä on kysymys.

Mekin kolme Bäckmanin ensimmäisiksi uhreiksi joutunutta yritimme vastustaa käyttöön otettuja menetelmiä, mutta epäonnistuimme. Onneksi MV-lehden kohdalla hedelmien kypsymistä ei ole jääty seuraamaan sivusta.

Kun yritetään estää omasta poikkeavien näkemysten esittäminen ja ylipäänsä kriittinen asioiden tarkastelu, ollaan sananvapauden ytimessä. Olisiko aika tehdä laaja tutkimus, miten toimittajia Suomessa on vaikkapa 50 viime vuoden aikana painostettu ja uhkailtu? Mikä on ollut omistajien, poliittisten päättäjien ja muiden tahojen osuus?

Turhempaakin on tutkittu, ja esimerkiksi Helsingin Sanomain Säätiö varmasti ja jopa mieluusti rahoittaa tällaista hanketta. Varsinkin, kun muistitietoa aihepiiristä sen eri kanteilta on helposti saatavilla.