Postuumia uutiskuvaa

Työskentelin ennen kirjailijan pestiäni lähes kymmenen vuotta toimittajana MTV3:n Huomenta Suomessa. Hektinen uutistoimitus oli herkullinen alusta kaikenlaisille mokille.

2000-luvun alkupuolella toimitus oli siirtymässä digiaikaan ja myös moniosaaminen oli tulossa muotiin. Se tarkoitti aamu-uutisten toimittajalle muun muassa sähkekuvitusten editoimista.

En muista uutisen aihetta tarkasti. Ruotsin eduskunta oli tehnyt päätöksen, joka ansaitsi Suomessakin 25 sekunnin sähkeen verran aikaa aamu-uutisista.

Tilasin informaatikolta tyypillisen ylimalkaisesti ”jotakin kuvaa Ruotsin parlamentista”. Informaatikko siirsi istuntokuvia serverille. Editoin kuvamateriaalista pieneltä ruudulta kiireessä tihrustaen välttävän sähkekuvituksen uutisen taustalle.

Katsoin lähetystä toimituksessa isommalta ruudulta. Järkytyin, kun näin kuvissa Anna Lindhin puhumassa. Tuskin editoimani sähkekuvitus oli teknisestikään täydellinen, mutta sillä kerralla kuvituksen suurin ongelma oli Anna Lindhin puolisen vuotta aikaisemmin tapahtunut kuolema.

Tuskin katsojatkaan odottavat ulkomailta tulleiden sähkekuvitusten olevan juuri sen päivän istunnoista, mutta kyllä kaikkien tunteman kylmäverisesti murhatun ulkoministerin kuvan käyttäminen siinä uutisessa näytti pahalta.

Onneksi kokeneempiin työkavereihin pystyi luottamaan lohduttajina. Menin päivittelemään mokaani Huomenta Suomea juontaneelle Petri Sarasteelle. Muistan ikuisesti Petrin sanat: ”Älä välitä, sattuuhan noita. Mä laitoin Brezhnevin sinne aitioon taputtamaan omissa hautajaisissaan.”