Seksihelteessä

Reportterikollega Pauliina soitti.

Hän kertoi iloisena havainneensa rakastelevan pariskunnan Sanomatalon lähellä, Töölönlahden puistossa. Arveli, että ilahdun.

Toki ilahduin. Haistoin kivan kesäjutun aineksia, ja kehotin Pauliinaa haastattelemaan pariskuntaa. Kieltäytyi. Tuumasin, että kaikki hauska pitää aina tehdä itse.

Rakastelijat olivat Sanomatalon lähellä, Töölönlahden puistossa. Pauliina opasti minut tiedon lähteille. Rakastelijat olivat lopettaneet toimensa, joten lähestyin heitä.

Rentoutuneen oloinen pariskunta kertoi tapahtuman luonteesta. Totesin, että joudun sitaattiin muuttamaan teonsanan. Korvasin myös alkuperäisen anatomiaa kuvailevan termin sanoilla ”hyvin varustettu”.

Kesäraporttini rakastelijoista julkaistiin tunnin kuluttua IS:n netissä ja seuraavana päivänä lehdessä. Kansiotsikkoonkin oli yltänyt.

Samalla kesän tavoitteeni täyttyi. Olin erästä hellejuttua tehdessäni tuuminut, että sana seksihelle pitäisi ainakin kerran saada juttuun mukaan. Nyt ehdotin, että juttuun voisi laittaa ”seksihelle”-lätkän. Netissä se olikin, mutta harmikseni lehden kansiotsikossa se oli muuttunut muotoon ”helleseksiä”.

Myöhemmin sanaa on käsitelty eri tiedotusvälineissä, ja meteorologi Seija Paasonenkin on siihen ottanut kantaa. Kalasataman Konttiaukiolla oli toissa kesänä hieno Seksihelle-graffiti, tosin IL:n otsikkofontilla. Facebookissa on Seksihelle-ryhmä. Minua on haastateltu seksihelteen etymologiasta Journalistiin.

Olen sopeutunut ajatukseen, että uraani ei toki muisteta Myyrmannista, tsunamista, Tallinnan kopteriturmasta, Jokelasta, Kauhajoesta, pääministerin virka-auton pimeästä takapenkistä, ministerin hankeenheittoskuupista, palkinnoista eikä edes säägallupeista.

Se muistetaan seksihelteestä.

Kirjoittaja on Seuran toimittaja.