Lähdesuoja ei ole kaupan

MTV kertoi lokakuun lopulla, että sille oli tarjottu poliisin salaisia tietoja maksua vastaan. Tietojen kaupittelija oli aiemmin antanut MTV:lle keskusrikospoliisin terrorismitutkinnasta paikkansa pitäneen tiedon, joka johti näyttävään uutiseen. MTV lupasi tiedonantajalleen lähdesuojan.

Rikkoiko MTV lähdesuojalupauksensa, kun se päätti julkistaa rahastusyrityksen? Murensiko MTV laajemminkin lakiin kirjatun lähdesuojan uskottavuutta?

Journalistin ohjeiden mukaan ”journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu”. Käytännössä tämä merkitsee myös pidättäytymistä tiedoista, jotka antavat viitteitä lähdesuojaa nauttivan henkilöydestä.

Mutta lähdesuoja ei ole pysyvä valtakirja, se koskee vain niitä tapauksia, joista journalisti on tietolähteensä kanssa erikseen sopinut. On mahdoton ajatus, että yhden uutisen yhteydessä annettu lähdesuoja kattaisi automaattisesti kaikki saman tietolähteen yhteydenotot – varsinkin, jos yhteistyön ehtoihin halutaan liittää rahan kaltaisia kiristysruuveja.

Vinkkitietoon ja kaikkeen journalistiseen tiedonhankintaan pätee se periaate, että uutisen arvoinen tieto julkistetaan, kun siihen liittyvät tiedot ja muut ulottuvuudet on asianmukaisesti tarkistettu. Edes salaisen tiedon kertojan motiivit eivät ole merkityksellisiä, jos tiedot pitävät paikkansa ja ovat relevantteja.

Lähdesuoja on yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon hankinnassa tärkeä työkalu. Ilman sitä vallan vahtikoiralta puuttuisivat keskeiset syömähampaat. Sitä pitää myös käyttää taiten. Raha tai muut lisukkeet suojan voiteluaineina rapauttavat järjestelmää. Lähdesuojaa ei sovi alistaa kauppatavaraksi. Journalismissa ei tiedosta ole tapana maksaa.

MTV:n tapaus antaa aiheen pohtia lähdesuojaa ja sen vaalimista. Hyväksi ajatuksien virikkeeksi sopii Ylen toimittajan Sanna Ukkolan kriittinen blogiteksti Pyhä, pyhempi – lähdesuoja. Niin kuin elämässä yleensä, tässä tapauksessa on myös hämmentäviä juonteita.