”Moro Heikki!” ”Timppa, miten menee?” ”Pena, kerro vaimolle terveisiä!”
Kaleva Median toimitusjohtaja Juha Laakkonen selvästi tuntee puoli Oulua. Loputkin oululaiset näyttävät vähintään tunnistavan hänet, kun mutkaton toimitusjohtaja astelee Journalistin haastattelun jälkeen lounasravintola-konditoria Puistolaan Oulun keskustassa.
Journalisti on Oulussa, koska haluamme tietää, miksi mediataloja edelleen halutaan omistaa. Media-alan auringonlaskusta on vitsailtu synkkään sävyyn jo vuosikymmenten ajan. Miksi tämä ala, miksi ei joku muu?
Kaleva Median uudessa toimitalossa ydinkeskustan Kirkkokadulla alaiset tervehtivät rennosti ja vitsailevat päälle. Laakkonen esittelee uudet toimitilat aidon tuntuista intoa pursuten. Ne ovat muutaman vuoden takaista, harha-askeleeksi osoittautunutta pääkonttoria suppeammat.
”Keskustassa on hyvä olla. Journalismin täytyy olla siellä, missä tapahtuu.”
Laakkonen on lähtöisin Oulaisista, reilun tunnin ajomatkan päästä Oulusta. Hän sanoo asettuneensa perheineen Ouluun pysyvästi. Kaupunki kasvaa ja kansainvälistyy teknologiafirmojen mukana, mutta toimitusjohtaja pöhisee yhtä innoissaan ensi vuoden mukanaan tuomasta kulttuuritoiminnan moninaisuudesta: Oulu on vuoden 2026 ajan Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Syyskuussa freelancetoimittaja Arttu Seppänen luki mediataloille ja niiden johtajille madonluvut Journalistiin kirjoittamassaan kolumnissa. Seppäsen mukaan omistajat ovat itse osinkoja pumpatessaan kurjistaneet lehtensä niin pieniksi ja mitättömiksi, ettei ole ihmekään, ettei lukijoita enää kiinnosta.
Seppäsen teksti sai kimmokkeensa toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundströmin kirjasta Tehtävä Keski-Suomessa. Se kertoo Vesa-Pekka Kangaskorven ja Keskisuomalaisen noususta. Kirjan teesit ovat silti yleistettävissä muuallekin – osin myös Kaleva Mediaan. Kalevan printtilehti ei enää ilmesty sunnuntaisin, ja toimituksesta vähennettiin väkeä viimeksi vuonna 2023. Yhtiön omistama Lapin Kansa ilmestyy printtinä enää kolmena päivänä viikossa.
Laakkonen tuli Kaleva Mediaan vuonna 2017. Hän myöntää, että kahdeksassa vuodessa muutos on ollut valtava, mutta yhtiö on pärjännyt. Koronakriisi muutti työn tekemisen tavat, ja geopoliittinen tilanne on heilauttanut mediakentänkin eri asentoon kuin useimmat olisivat viime vuosikymmenellä ennustaneet.
”Mutta Kaleva on selvinnyt kahdesta maailmansodastakin”, Laakkonen sanoo.
Teknologinen kehitys on ollut nopeaa. Se ei Laakkosen mielestä muuta ihmisen sitoutumista elinympäristöönsä. Ihmiset haluavat yhä tietää, mitä heidän elinympäristössään tapahtuu.
Laakkonen omistaa Kaleva Mediasta pienen siivun, ”sen verran, että tietää, ettei sitä kannata haaskata”.
Hänen mukaansa pienikin omistusosuus antaa omanlaistaan näkökulmaa ja ymmärrystä siitä, mikä yhtiön arvo on.
Hän kuvailee suhdettaan yhtiön hallitukseen mutkattomaksi, muun muassa näin:
”Minut on palkattu tähän, jotta toisin lisäarvoa omistajille ja turvaisin journalismin tekemistä jatkossakin.”
Ja näin:
”Toimitusjohtajan työ on vähän niin kuin jääkiekkovalmentajan. Hallitus nimittää toimitusjohtajan ja hallitus erottaa toimitusjohtajan. Minut se on tähän mennessä nimittänyt.”
Kaleva Median kruununjalokiven Kalevan perusti asianajaja ja toimittaja Juho Raappana vuonna 1899 edistämään ”hellimpänä huolenaan” Oulun läänin henkistä ja aineellista vaurastumista.
Siitä Kaleva Media kantaa huolta edelleen. Sen kotisivuilla runoillaan ”pohjoisen henkisen ja taloudellisen vireyden edistämisestä”, ja siitä, miten yhtiön toiminnan lähtökohtia ovat totuus ja rakkaus.
”Me puhutamme ihmisiä positiivisessa ja negatiivisessa”, Laakkonen aloittaa.
Kaleva Media on esimerkiksi kulttuuripääkaupunkivuoden pääyhteistyökumppani, ja se on antanut julkaisualustansa hankkeen käyttöön tulevan vuoden ajaksi.
”Se on sitä arvopohjaa, taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemista. Meidän kauttamme he tavoittavat 800 000 lukijaamme. Haluamme, että kulttuuripääkaupunki onnistuu ja täällä menee hyvin. Totta kai elinvoimainen seutu on mediayhtiölle hyvä asia”, Laakkonen sanoo.
Kaleva Median omistus jakautuu laajalle. Osakkeista yli 90 prosenttia on yksityisten ihmisten omistuksessa. Omistajia on noin 280.
Laakkonen pitää omistajajoukkoa vakaana. He ja yhtiön hallitus haluavat Kaleva Median pelaavan pitkää peliä pikavoittojen hamstraamisen sijaan. Journalismin omistaminen on enemmän kuin omistamista.
Tärkeimmät omistajat hengittävät Kalevan brändiä, perhearvoja ja journalismia, Laakkonen sanoo. Esimerkiksi Kaleva Median hallituksessa istuvan Kalle Korkeakiven isä ja isoisä ovat johtaneet yhtiötä yhteensä 72 vuotta.
”Omistajien viesti on, että haluamme tehdä laadukasta journalismia myös 50 vuoden päästä. Kaikki mitä tehdään, tehdään siksi, että journalismia pystytään tekemään vielä pitkään.”
Laakkonen siirtyi Kaleva Mediaan it-firmasta, ilman kokemusta journalismista. Nyt hän melkein liikuttuu kuvaillessaan journalismibisneksen erityislaatuisuutta.
”Olen itsekin oppinut arvostamaan, kuinka raskasta ja arvokasta työtä journalismi on”, hän sanoo.
”Ei ole aina hauskaa kirjoittaa vakavista asioista tai olla maalitettavana. Arvostan journalisteja todella.”
Mediabisneksen ero muuhun yritystoimintaan on kirkas, Laakkonen sanoo. Se näkyy selvimmin alueen yrittäjien kanssa toimiessa. Laakkonen kertoo saavansa yhteydenottoja, joissa oletetaan, että toimitusjohtaja tai omistaja voi määrätä, mitä lehdissä kirjoitetaan.
”Emmehän me tällä alalla omistajina mene koskaan puuttumaan sisältöihin. Meillä on päätoimittajat ja toimitukset sitä varten. Sitten kysytään, että miksi te kirjoitatte negatiivisista asioista. Mutta kun se on journalismin tehtävä!” Laakkonen huudahtaa.
”Vaikuttamisyritykset ovat kyllä minun aikanani vähentyneet. Mitä suurempi yritys, sen paremmin nämä asiat ymmärretään.”
Laakkonen on myös Oulun kauppakamarin johtaja. Hänen mielestään läheiset siteet koko kaupungin liike-elämään eivät altista vaikuttamisyrityksille, vaan vaikutus on toisensuuntainen.
”Olen oppinut esimerkiksi Journalistin ohjeilla perustelemaan liike-elämälle sen, miksi teemme niin kuin teemme.”
Kaleva Media on pysynyt kannattavana ja haalinut itselleen lisää omistuksia, viimeksi keväällä Ilkka-Pohjalaisen. Laakkosen mukaan yhtiön tavoitteena on perustaa uusi, valtakunnallinen digitaalinen mediabrändi. Hän ei kuitenkaan osaa vielä kertoa, millainen se olisi.
”Olemme ostaneet paikallislehtiä, mutta myös pitäneet ne hengissä ihan yksittäisiä nimikkeiden yhdistämisiä lukuun ottamatta”, Laakkonen sanoo.
Yksi syy ostohalukkuuteen lienee, että Kaleva Media on ollut 2020-luvun ajan vahvasti voitollinen, vuonna 2024 voittoa tuli 5,8 miljoonaa euroa.
”Tällä työmäärällä olisi monella muulla alalla kasvettu hillittömästi”, Laakkonen sanoo.
”Tuntuu, että me taas poljemme aina samassa kokoluokassa. Tietyllä tavalla se ärsyttää.”
Vaikka Kaleva Media tai Keskisuomalainen hoitaisivat omistukseensa hankkimiaan lehtiä kuinka hellästi, omistamisen keskittymiseen liittyy myös vaaroja, Juha Laakkonen sanoo. Hän nimeää uhaksi omistuksen karkaamisen ruotsalaisille ja norjalaisille mediajäteille.
”Tarkoitan tilannetta, jossa meillä ei olisi suomalaisia mediayhtiöitä. Jos omistus on jossain muualla, niin tussi on siellä”, Laakkonen sanoo.
Päätökset tehdään siellä, missä allekirjoitusvalta on.
”Toivon, että meillä säilyy suomalaisomisteisia mediayhtiöitä. Tietty itsenäisyys siinä muuten häviää, ja se on vaaraksi demokratiallemme.”
Myös suomalainen omistaja osaa kuitenkin irtisanoa hyvinäkin aikoina. Kaleva Media kävi journalisteja koskevat muutosneuvottelut viimeksi vuonna 2023. Haastatteluhetkellä käynnissä olivat yritys- ja kuluttajatoimintoja koskevat neuvottelut. Ne johtivat lopulta 22 henkilön vähennyksiin.
Laakkonen sanoo vihaavansa saneeraamista. Se jättää ihmisiin jäljen pitkäksi aikaa. Silti toiminnan täytyy olla kannattavaa yhtiön tulevaisuuden turvaamiseksi, ja omistajat haluavat osinkonsa.
Miten ihmeessä ristiriita tämän halun ja pitkäaikaisen journalismin turvaamisen välillä sovitetaan?
”Se on mielenkiintoinen kysymys”, Laakkonen sanoo.
”Emme ole koskaan maksimoineet osingonjakoa, vaan maksaneet sen verran, että pitkäjänteiseen kehitykseen jää varaa. Se on arvopohjassamme paljon tärkeämpää.”
Vesa-Pekka Kangaskorpi on KeskisuomalainenOyj:n toimitusjohtaja ja suurin osakkeenomistaja. Yhtiö on hänen elämäntyönsä.
Viime aikoina Kangaskorpi on lukenut muun muassa Journalistia.
Hän ottaa Arttu Seppäsen kolumnin oma-aloitteisesti puheeksi haastattelun aikana, ja haluaa monessa kohtaa kumota siinä esitettyjä näkemyksiä.
Kangaskorven mukaan ei esimerkiksi pidä paikkaansa, että hän olisi vain bisnesmies, jota ei journalismi kiinnosta. Hän on nuorena itse asiassa haaveillut toimittajan ammatista.
Toimituksiin ja päätoimittajiin hän ei omien sanojensa mukaan yritä vaikuttaa, vaikka Keskisuomalaisen Pekka Mervolan kanssakin on kiistelty monet kerrat. Keskisuomalainen ei Kangaskorven mukaan myöskään jaa osinkoja mitenkään poikkeuksellisen paljoa, pikemminkin päinvastoin, eikä toimitusten resursseja näin ollen ole kurjistettu omistajien vaurastuttamiseksi.
”Osinkojen summa on ollut 5 – 10 prosenttia palkkakuluista. Monella firmalla luku on aika paljon isompi”, Kangaskorpi sanoo.
”Pakko omistajille on jotakin osinkoa maksaa. Nuoremmalle polvelle ei riitä pelkkä omistamisen ilo ja maakuntahenki.”
Seppäsen kolumnin mukaan maakuntamedia on kurjistanut itsensä tuhon tielle.
”Siinä aliarvoitiin meidän kyvykkyyttämme ja älykkyyttämme. En maalaisi tulevaisuudesta noin synkkää kuvaa”, Kangaskorpi sanoo.
Journalisti pyysi tätä juttua varten haastattelua monilta mediajohtajilta ja -omistajilta, muun muassa Turun Sanomien Ketosilta ja Sanoman Antti Herliniltä. He eivät haastattelua antaneet.
Kangaskorpi sen sijaan ei ole koskaan kaihtanut julkisuutta. Viime aikoina sitä on ollut erityisen paljon Grundströmin kirjan takia.
Jos se ei ole tullut Kangaskorven suorapuheisia haastatteluja ja korostetun oikeistolaisia X-julkaisuja seuratessa selväksi, viimeistään kirjaa lukiessa ilmenee, että Kangaskorpi johtaa Keskisuomalaista paljolti omalla persoonallaan. Monella tapaa hän on Keskisuomalainen Oyj.
Kangaskorpi vastaa puhelimeen aina ja kaikille, yhtä lailla bisneskumppaneille, Journalistille kuin paikallislehden jakeluongelmasta valittaville tilaajille. Hän miettii yhtiön strategiaa niin Keskisuomalaisen, paikallislehtien kuin ulkomainonnankin suhteen.
”On se koko ajan vaikeampaa, kun toimintoja on tullut lisää. Mutta omistaminen tuo työhön oman motivaationsa, se on parasta tulospalkkausta. Enemmän aikaa saisi olla, että ehtisi perehtyä kaikkeen”, Kangaskorpi sanoo.
”Tärkeintä tässä työssä on siltikin verkostoitua ja rekrytoida konserniin oikeat, luotettavat avainhenkilöt.”
Töitä Keskisuomalaisen kasvun eteen onkin tullut tehtyä, myös illat ja viikonloput. Kangaskorpi sanoo oppineensa uutta itsestään ja valitsemastaan elämäntavasta kirjaprosessin aikana, intiimejä ja hankaliakin asioita.
”Olisin voinut olla enemmän perheen ja lasten kanssa. Olen ollut pitkiä pätkiä poissa, palannut illalla myöhään ja lähtenyt aikaisin aamulla johonkin palaveriin Kuopioon. Olin niin innostunut siitä hommasta.”
Mediakonsernin johtaminen ja sen omistaminen on pakostakin stressaavaa työtä, joka vie aikaa kaikenlaiselta mukavalta ja tärkeältä. Mikä on saanut Kangaskorven valitsemaan juuri tällaisen elämän? Rahako?
Ura Keskisuomalaisessa on kerryttänyt sievoisen omaisuuden, mutta raha ei ole mikään motivaatio, Kangaskorpi itse sanoo.
Sananvapauden edistäminen, maakuntahenki, alueen omana mediana oleminen, Kangaskorpi luettelee syitä uurastamiselleen.
”Mediatalossa me olemme hyvän puolella. Se on erilaista kuin jonkin tehtaan johtajana oleminen.”
Kangaskorpi sanoo saavansa jonkin verran palautetta siitä, että Keskisuomalainen on hänen äänitorvensa.
”Kangaskorven lehti ja sitä ja tätä. Olemme olleet Mervolan kanssa sen verran monesti julkisesti eri mieltä, että tyhmempikin huomaa sen palomuurin.”
Kangaskorpi väittää kiven kovaan, ettei koskaan puutu toimitusten tekemiseen. Alkuvuoden 2025 esimerkki Kaakon lehtien yhteisestä, Petteri Orpon (kok). hallitusta kritisoineesta pääkirjoituksesta kertoo osaltaan toista. Kangaskorpi sanoo Grundströmin kirjassa, ettei pääkirjoitus edusta ”konsernin kantaa” ja miettii, että on ”omistajan tehtävä miettiä, nauttivatko ne päätoimittajat luottamusta”.
”Tässä oli kyse vain siitä, että vierastan ajatusta lehtien yhteisestä pääkirjoituksesta”, Kangaskorpi sanoo nyt.
”Siitä siinä oli kysymys. Se ei edistä moniäänisyyttä.”
Jos omistajana ja toimitusjohtajana puutut tähän tyyliin julkisesti pääkirjoituksiin, ajatteletko tosiaan, että päätoimittajat eivät kokisi sitä painostamiseksi?
”Toivon, että eivät”, Kangaskorpi sanoo hetken mietittyään.
Kangaskorpi sanoo olevansa maakuntalehdistön ja sitä kautta Keskisuomalaisen tulevaisuudesta positiivisella mielellä. Omistuksen keskittyminen ei lehtiä ainakaan tuhoa, hän sanoo. Keskisuomalainen on 2000-luvun kuluessa ostanut lukuisan määrän pieniä paikallislehtiä – ja lähes kaikki niistä ovat yhä hengissä, Kangaskorpi sanoo.
”Pienemmän omistamina eivät välttämättä olisi.”
Grundström spekuloi kirjassaan sillä, onko Keskisuomalainen myynnissä. Jos olisi, mahdollinen ostaja olisi todennäköisesti muualta kuin Suomesta.
Kangaskorpi kiistää myyntiaikeet.
”Ei, jos vaan saamme toiminnan pysymään kannattavana ja omistajat pysymään tyytyväisenä”, hän sanoo.
”Ei sellaista ole tarvinnut konkreettisesti koskaan miettiä. Kieltämättä Bonnierit ja Schibstedit ovat viime aikoina osoittaneet uutta kiinnostusta suomalaiseen mediaan. Kuusi tai seitsemän vuotta sitten en olisi sellaista uskonut.”
Jos omistus karkaisi ulkomaille, lehtien määrä saattaisi hyvinkin supistua, Kangaskorpi myöntää.
”Vaikka toisaalta onhan Bonnier Vasabladetinkin pitänyt. Nimikkeiden kannattavuus on oleellista.”
Schibstedin toimitusjohtaja: ”Näemme MTV:n ovena Suomen markkinoille”
Sekä Kaleva Median Juha Laakkonen että Keskisuomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorpi pitävät mediatalojen mahdollista siirtymistä ulkomaiseen omistukseen huolestuttavana kehityksenä.
Tänä vuonna norjalainen Schibsted osti MTV:n ruotsalaiselta Telialta. Alan reaktio uutiseen oli varovaisen myönteinen.
MTV:n omistajaksi vuonna 2018 tullut Telia ei saanut yhtiötä kannattavaksi, päinvastoin. MTV:n talousluvut ovat olleet rumia jo pitkään ja muutosneuvottelut ovat seuranneet yhtiössä toisiaan. Viimeksi vuonna 2024 liiketoiminnan tappio oli 13,5 miljoonaa euroa.
Uusi omistaja ei taannut työpaikkoja. Lokakuussa MTV ilmoitti 35 työntekijän vähentämisestä.
Säätiöomisteinen Schibsted tunnetaan pitkäjänteisestä omistajuudestaan. Toimitusjohtaja Siv Juvik Tveitnes on korostanut haastatteluissa suorastaan hartaaseen sävyyn journalismin merkitystä toimivalle demokratialle. Toisaalta täkäläisissä analyyseissa pohdittiin, kiinnostaako MTV norjalaisia lopulta juurikaan – olihan kaupan pääostos Ruotsin suurin kaupallinen tv-kanava TV4.
Tveitnesin mukaan Schibsted osti suomalaisen, tappiollisen tv-kanavan, koska se haluaa olla Pohjoismaiden johtava mediayritys.
”Haluamme olla täyden palvelun mediatalo, joka toimittaa niin uutisia, viihdettä kuin urheiluakin. Skaalautuminen useampaan maahan on ainoa ratkaisu median vaikeisiin aikoihin”, Tveitnes sanoo Journalistille.
Hän tarkoittaa skaalautumisella esimerkiksi suoratoistosisältöjen helppoa jakelua sekä TV4:n että MTV:n kanavien kautta.
Tveitnes kuvailee sekä TV4:ää että MTV:tä rakastetuiksi ja arvostetuiksi brändeiksi. Hänen mukaansa suuri omistaja luo niille mahdollisimman turvatun jatkon.
”Me kilpailemme ihmisten ajasta ja rahasta globaalin alustatalouden kanssa. Isolla pohjoismaisella yhtiöllä on parhaat mahdollisuudet kilpailla mainostuloista striimausjättejä vastaan”, Tveitnes sanoo.
”Omistuksen keskittyminen on jatkunut jokaisessa pohjoismaassa jo pitkään. Minusta nyt on aika vahvalle yhteispohjoismaiselle omistajuudelle.”
Tveitnes sanoo ymmärtävänsä hyvin huolen mediaomistuksen valumisesta ulkomaille. Norjalainen omistaja ei kuitenkaan ole hirveän kaukana. Pohjoismaissa on yhteinen ymmärrys demokratiasta ja journalismista. Tarvitaan omistaja, jolla on kykyä investointeihin ja samaan aikaan ymmärrys kansallisista kulttuureista.
”Me annamme MTV:n olla yhtä suomalainen kuin se on aina ollut. Sehän heidän vahvuutensa on.”
Schibsted Median omistaa Tinius Trust -säätiö. Tveitnes korostaa, että säätiö ei ole kaupallinen toimija. Se on omistanut Schibsted-konsernia jo pitkään. Sillä on rahaa, osaamista ja kykyä pitkäjänteiseen ajatteluun.
”Säätiö korostaa kyllä, että mediayritys on itsenäinen vain, jos se pystyy maksamaan laskunsa. Tuotteiden pitää olla kannattavia, mutta asiaa tarkastellaan pitkäjänteisesti”, Tveitnes sanoo.
Suomen mediamarkkinan Tveitnes myöntää erityisen vaikeaksi.
”Taloustilanteenne on huonompi kuin Ruotsin tai Norjan. Digisiirtymä laahaa Suomessa edelleen muita Pohjoismaita jäljessä, ja lisäksi väestö on pienempi.”
Tveitnes vakuuttaa uskovansa MTV:n nykyiseen strategiaan ja johtoon lujasti, mikä on MTV:n viime vuosien talouslukujen valossa melko yllättävää.
Tveitnes korostaa, että yhtiön kääntäminen voitolliseksi on MTV:n johdon asia, ei omistajan. Hän ei kuitenkaan suostu antamaan tarkkaa aika-rajaa sille, kuinka nopeasti omistaja toivoo johdon onnistuvan tässä tavoitteessa.
”On kaikkein tärkeintä, että MTV lakkaa tekemästä tappiota”, hän toteaa.
Tveitnes tyrmää ajatuksen siitä, että MTV olisi Schibsted Medialle vain TV4:n kylkiäinen.
”Me todella haluamme kasvaa Suomessa. Näemme MTV:n Schibsted Medialle ovena suomalaiseen mediamarkkinaan.”
Tarkoittaako se, että suunnittelette ostavanne muitakin suomalaisia mediataloja?
”No, Suomi on meille uusi markkina, mutta suhtaudumme asiaan uteliaasti ja kiinnostuneesti.”
Lokakuun muutosneuvottelujen vuoksi Schibsted Median aika MTV:n omistajana ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Pettymystä uuteen omistajaan on jo ilmassa.
”Tällainen on aina surullista, mutta MTV olisi varmasti joutunut tekemään nämä ratkaisut riippumatta siitä, kenen omistuksessa se on”, Tveitnes sanoo.
”Luotamme siihen, että MTV:n johto tietää mitä tekee, ja tuemme heitä täysin.”
Manu Haapalainen
Uusimmassa lehdessä
- Ammattiyhdistysliike on rakentanut Suomeen vuosikymmenet yhteiskuntarauhaa. Nyt liitot miettivät, kannattaako yhä olla kiltti.
- Aiot eläkeläisenä viedä nuorilta journalisteilta työt, Ruben Stiller
- Mediespråk i Åbo bjuder på ideologiskt språk och utrikesbevakning
- Työelämä muuttui, ja siksi liittojenkin on pakko