”Se vaikutti unelmapaikalta, jossa pääset tekemään töitä Suomen tunnetuimpien radioäänien ja julkkisten kanssa ja hienoihin tapahtumiin. Kuvaa vahvistaa somessa moni siellä työskentelevä, ja uskon, että heille se voi ollakin paras työpaikka ikinä. Mutta harkkarina oli fiilis, että olen ulkopuolella enkä tule ikinä pääsemään sisään.”
Näin kertoo radiotalo Bauer Mediassa työharjoittelussa ollut opiskelija. Journalisti haastatteli useita opiskelijoita heidän kokemuksistaan työharjoitteluista yhtiössä. Opiskelijat kertoivat monista työilmapiiriin ja harjoittelukäytäntöihin liittyvistä epäkohdista.
Yksi niistä oli nokkimisjärjestys, jossa radiokanavien juontajat ovat ”muita ylempää kastia”.
”Osa heistä kieltäytyi esimerkiksi opettelemasta harjoittelijoiden nimiä, koska ei pitänyt niitä relevantteina eikä tervehtinyt meitä vastaan tullessa”, eräs opiskelija sanoo.
Juontajien valta-asema näkyi myös työpaikan juhlissa. Niissä nuori nainen saattoi joutua vanhemman miesjuontajan häirinnän kohteeksi. Yksi Journalistin haastateltavista koki tällaista.
”Hän alkoi toistaa minulle, että olen tosi seksikäs. Se tuntui oudolta, koska hän oli keski-ikäinen ja hänellä oli puoliso ja minä olin parikymppinen harjoittelija. En saanut sanottua, että tajuatko, että toi on väärin, olin siinä vaan vähän jäätyneenä.”
Opiskelija kertoi tapauksesta Bauerin hr-osastolle. Hän ei uskaltanut selvitellä kokemaansa kasvokkain häntä häirinneen henkilön kanssa, vaan ehdotti, että yhtiö tekisi juhlatilanteissa turvallisen tilan periaatteidensa toteutumiseksi enemmän, esimerkiksi nimeäisi häirintäyhdyshenkilön.
”He sanoivat ottavansa opikseen ja parantavansa asioita, mutta ei kukaan ikinä palannut asiaan.”
Haastateltavat esiintyvät jutussa nimettöminä, koska pelkäävät epäkohdista puhumisen vaikeuttavan työllistymistään jatkossa. Haastateltavien nimet ovat toimituksen tiedossa.
Journalistin haastattelemien opiskelijoiden työharjoittelut kestivät useita kuukausia, ja he tekivät niiden aikana täysiä työpäiviä. Bauer ei maksanut työstä muuta palkkaa kuin päivittäisen lounaan.
Opiskelijoiden tehtäviin kuului muun muassa äänitiedostojen ja videoiden editointia, radiokanavien sosiaalisen median sisältöjen suunnittelua ja toteutusta, vuorovaikutusta someseuraajien kanssa, musiikin käyttöön liittyviä tehtäviä, ohjelmien ajastamista sekä juontajien spiikkien suunnittelemista. Jotkut pääsivät hetkeksi ääneen myös radiokanavilla.
Varsinaisten työtehtävien lisäksi monien harjoittelijoiden piti perehdyttää seuraajansa. Perehdytettäviä saattoi olla samaan aikaan kaksikin. Töiden samanaikainen tekeminen ja opettaminen oli vaikeaa varsinkin, kun eri koulujen harjoittelijoilla oli keskenään erilaisia taitoja.
Asetelma aiheutti joidenkin opiskelijoiden välille ristiriitoja, koska kokeneemmalla harjoittelijalla ei ollut virallista esihenkilöasemaa.
Esihenkilöt eivät puuttuneet ristiriitoihin, vaikka heille kerrottiin niistä.
Virallisesti opiskelijoilla oli Bauerilla vakituisesti työskentelevät harjoitteluohjaajat, mutta osa näistä ei juuri perehdyttänyt opiskelijoita työtehtäviin tai ohjannut heitä niissä. Myös palautekeskusteluja jäi käymättä. Syynä olivat ohjaajien kiireet muissa töissä.
Opiskelijoille muodostui välillä monen päällekkäisen deadlinen työruuhkia, koska kukaan Bauerin vakityöntekijöistä ei aina tiennyt tai koordinoinut, mitä kaikkea opiskelijat tekevät.
Eräs opiskelija vertaa harjoittelua Bauerilla aiempaan harjoittelupaikkaansa, jossa ohjaaja kävi aluksi työtehtävät huolellisesti läpi selkeän aikataulun mukaan.
”Bauer Medialla heitettiin oikeastaan heti syviin vesiin, että tee jotain ja opettele itse uimaan”, opiskelija sanoo.
Erästä opiskelijaa harmittaa jälkeenpäin, ettei hän ottanut Bauerilla ollessaan ohjauksen puutetta puheeksi.
”Olin ensimmäistä kertaa ikinä oman alan töissä, joten ei minulla ollut käsitystä oikeuksistani. Ärsyttää kyllä, että koulussakaan ei ollut tehty selväksi, että myös palkatonta harjoittelua tekevällä on oikeuksia.”
Opiskelijoiden mukaan monille heidän hoitamilleen tehtäville ei olisi riittänyt Bauerin palkatusta henkilökunnasta tekijöitä, vaan niistä huolehtivat aina harjoittelijat. Tyypillisesti talon radiokanavilla ja muilla osastoilla on kerrallaan kymmenkunta harjoittelijaa. Talo ei pyörisi ilman harkkareita, opiskelijat sanovat.
Eräs opiskelija sanoo työhaastattelun jälkeen ihmetelleensä, että sai paikan saman tien.
”Media-alan opiskelijana olisi ehkä pitänyt hälytyskellojen soida. Mietin, ovatko opiskelijat siellä liukuhihnakamaa, ja aika sellaistahan se oli.”
Harjoittelunsa hyviksi puoliksi opiskelijat nimeävät käytännön kokemuksen monenlaisista tehtävistä. Kun tekemistä oli paljon, taipumuksesta viilata tuotoksiaan oli pakko luopua. Eräs opiskelija sanoo harjoittelun kasvattaneen häntä myös ihmisenä. Kokemukset Bauerilla ”kovettivat selkärankaa” ja opettivat pitämään paremmin puolensa.
”Bauer Medialla puristetaan sinusta kaikki irti työtehtävissä ja kaikessa tekemisessä. Tavallaan olen tyytyväinen, että menin sinne, mutta kyllä heidän pitäisi jatkossa ottaa enemmän vastuuta harjoittelusta.”
Bauerilla on työharjoittelijoita monesta eri oppilaitoksesta. Osa opiskelijoista suostuu palkattomaan harjoitteluun siksi, että he uskovat sen johtavan työhön inspiroivan oloisessa talossa. Monelle kävi kuitenkin pian selväksi, ettei jatkoa ollut harjoittelun jälkeen tulossa.
Eräälle opiskelijalle vakituiset työntekijät kuitenkin antoivat toivoa jatkosta.
”Jännitin sitten monta viikkoa palavereissa ja hehkutin sukulaisillekin, että ei vitsi voin saada töitä. Viimeisellä viikolla sain sitten kuulla, että ei meillä nyt ole resursseja palkata, moro.”
Osa opiskelijoista suostuu palkattomaan harjoitteluun siksi, että opintoihin kuuluva harjoittelu on pakko saada tehtyä.
”Bauerilla luotetaan siihen, että etenkin Laajasalon opistosta saa aina uusia harkkareita. Laajasalolaiset tarvitsevat harkan, ja talo on aina vähän nojannut siihen, että harkkareita saa. Ei heidän sitten tarvitse mitään kenellekään maksaa”, eräs opiskelija sanoo.
Toimitusjohtaja Sami Tenkanen: Taloudelliset syyt eivät ohjaa päätöstämme tarjota opiskelijoille harjoittelupaikkoja
Bauerin toimitusjohtaja Sami Tenkanen suostui vastaamaan Journalistin kysymyksiin epäkohdista yhtiön harjoittelukäytännöissä ja työilmapiirissä ainoastaan sähköpostitse.
Hänen mukaansa palkattomat harjoittelut ovat ”osa opiskelua ja mahdollisuus tutustua käytännön työelämään”, ja Bauerin harjoittelijat ovat pääosin erittäin tyytyväisiä harjoitteluunsa.
Jokaiselle harjoittelijalle nimetään ohjaajaksi vakituinen työntekijä ja tämä myös vastaa perehdytyksestä, Tenkanen kirjoittaa.
”Mutta joissakin tapauksissa harjoittelijoiden keskinäinen tutorointi on luontevaa.”
Kymmenkunta samanaikaista harjoittelijaa tekee ison määrän työtä. Tenkasen mukaan yhtiö ei kuitenkaan korvaa harjoittelijoilla varsinaista työvoimaansa, eivätkä taloudelliset syyt ohjaa sen päätöstä tarjota opiskelijoille harjoittelupaikkoja.
Kysymyksiin vakituisten työntekijöiden vähättelevästä ja häiritsevästä käytöksestä opiskelijoita kohtaan Tenkanen vastaa, ettei Bauer Media hyväksy minkäänlaista häirintää ketään kohtaan.
”Mikäli tällaista tietoomme tulee, reagoidaan tilanteisiin välittömästi”, hän kirjoittaa.
Nina Erho

Uusimmassa lehdessä
- Johtaisiko sota Suomessa itsesensuuriin? Ukrainan opit kertovat, mitä kriisi tarkoittaa toimituksille.
- Arkinen työkalu vai internet-ajan suurin mullistus? Mediatalot eivät halua myöhästyä AI-siirtymästä
- Median pitää korjata virheensä – ja päättäjien pitää luottaa mediaan
- Konsten att behålla kritisk distans även då du bastat med politiker
