Vaasa-lehden päätoimittaja Anne Laurila halusi kirjoittaa lehden lukijoille rintasyövästään kahdesta syystä

Reilu vuosi sitten heinäkuussa 2024 Anne Laurila laati pääkirjoitustaan Vaasa-lehteen.

Tällä kertaa hän pohti tekstin juoksutusta erityisen tarkkaan. ­Laurila ei halunnut rysäyttää asiaan­sa heti ensimmäisessä virkkeessä. Hän ei myöskään halunnut vaikuttaa vakavalta valistajalta, vaikka vakavasta asiasta olikin kyse.

Aihe kaipaisi ympärilleen ihmetystä herättäviä sanoja, vähän huumoriakin. Sellaisia sanoja, joiden avulla lukija jaksaisi lukea pääkirjoituksen loppuun saakka.

Niinpä Vaasa-lehden pääkirjoitus 9. heinä­kuuta alkaa naisten rintoja kuvaavilla syno­nyymeillä: Tissit, tisut, tisulit. Kannut, ryntäät, puskurit. Bosat, munkit, meloonit. Lollot, dollypartonit.

”Sain sillä tavalla lukijaa lukemaan eteenpäin. Lukija ihmettelee, mitä tässä nyt tisseistä puhutaan. Ja kuinka tuo rohkenee, tuo päätoimittaja, niistä puhua”, Laurila kertoo.

Synonyymeista Laurila siirtyi rintojen merkitykseen ja siihen, että niitä on kuvailtu niin Raamatun kuin Juice Leskisenkin teksteissä.

Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain 5 000 naista. Minä olen yksi heistä tämän vuoden tilastossa.

---

Vaasa on toiminut Anne Laurilan journalismin tuki­kohtana. Hän aloitti Radio Vaasassa vuonna 1998 ja työskenteli sen jälkeen pitkään Pohjalaisen, nykyisen Ilkka-Pohjalaisen, uutis- ja kulttuuritoimittajana. Kerran viikossa julkaistavan Vaasa-lehden päätoimittajana Laurila aloitti 2021.

Laurila on hyvin työorientoitunut ihminen. Lapset ovat jo aikuisia, ja tunteen tarpeellisuudesta luovat ystävät, sukulaiset ja kaksi kissaa. Ja työ, jonka kautta myös moni sydänystävyys on löytynyt.

”Minulla ei ole elämässäni paljon muuta kuin työ. Eikö se ole toisaalta aika surullista sanoa”, Laurila naurahtaa.

Laurila kertoo olevansa ”perinteisen journalismin edustaja” sillä tavalla, että pitää ­toimittajien henkilökohtaisen äänen erillään uutisista. Hän lukee kuitenkin mielellään toimittajien omia ajatuksia ja kokemuksia pääkirjoituksista, kolumneista ja uutisanalyyseista.

---

Vaasa-lehden pääkirjoituksensa Laurila aloittaa usein omakohtaisella osuudella ja sitoo aiheen yleisempään, samaistuttavaan ja usein myös ­yhteiskunnallisesti mielenkiintoiseen teemaan. Hän on avannut teksteissään muun muassa avioeron jälkeistä, yksinäiseltä tuntunutta juhannusta sekä muistojaan jo aikuisten lastensa lapsuusajoilta.

Kun Laurila sairastui syöpään ja odotti pääsyä hoitoon, hänestä tuntui luontevalta kirjoittaa myös siitä. Hän halusi kertoa lukijoille, ettei ole hetkeen töissä.

”Kaupunkilehtenä Vaasa on niin lähellä lukijoita, että halusin kertoa heille syyn siihen, ­miksi pienen toimituksemme kokoonpano ­lähiaikoina vaihtelee. Minulla oli tuuraajia sairausloman ­aikana.”

Laurila ei ajattele, että kaikkien pitäisi kertoa sairauksistaan julkisesti. Hänelle itselleen avoimuus sopi. Toinen syy kirjoittaa rintasyövästä oli valistaminen.

”Päätoimittaja on kaupunkilehden kasvot, ja minut tunnistetaan Vaasan kaduilla. Syöpä on edelleen jonkinlainen tabu. Halusin kertoa omasta sairastumisestani ja rikkoa tabua. Rintasyöpä koskettaa monia naisia ja heidän perheitään.”

---

Laurila saa harvoin palautettapääkirjoituksistaan. Nyt palautteita tuli kuitenkin useita: ”Olet rohkea, kun kerroit sairastumisestasi. Hienoa!”

Laurilan matka syövän kanssa alkoi toukokuussa 2024, jolloin hän huomasi vasemmassa rinnassaan patin. Kesäkuussa Laurila kävi mammografiakuvauksessa, jossa seulotaan rintasyöpää.

Seuraavana päivänä puhelin soi. Lääkäri ­halusi ottaa uudet kuvat ja tutkia rinnat ultraäänellä. Kun lääkäri ultrasi vasenta rintaa, Laurila kertoo tämän olleen pitkään hiljaa.

”Kysyin, mitä siellä näkyy. Hän sanoi, että on ­aika ihmeellisen näköinen tämä koko rinta. Täällä näkyy se patti, josta puhuit, mutta täällä on muutakin outoa.”

Lopulta rintasyöpää löytyi kahdenlaista. ­Laurila kertoi diagnoosista avoimesti töissä ja lähipiirilleen. Monen reaktiot olivat ymmärtäviä ja kannustavia, mutta osa reaktiosta yllätti.

”Joku sanoi miehensä tutkivan rintojaan säännöllisesti. Syöpä on vakava sairaus. On naisen oma tehtäviä huolehtia itsestään. On aivan eri asia tutkia itse kuin se, että harrastaa seksiä ja mies hyväilee rintoja”, Laurila sanoo.

---

Paha saatiin pois. Näin Laurila muistelee kirurgin sanoneen hänelle rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Laurila on tyytyväinen, että kirurgi teki tarkkaa ja hyvää työtä rintaa säästäen.

Hän oli leikkauksen takia sairauslomalla ­pari viikkoa. Elokuussa hän jäi uudestaan sairaus­lomalle kolmen viikon sädehoitojakson ajaksi.

Laurila käyttää nyt hormonilääkitystä, jonka ­pitäisi estää syövän uusiutuminen. Hän voi hyvin.

Hoitojen jälkeen Laurila päätti kirjoittaa ­aiheesta uuden pääkirjoituksen. Siinä hän halusi edelleen murtaa syöpään liittyviä ennakkoluuloja: Rintasyöpä ei ole kenenkään syy. Kuka vain voi siihen sairastua.

Hänen syöpänsä oli ”harmittominta” lajia kaikin puolin.

”Olen kiitollinen ja helpottunut, että pääsin ­vähällä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Silti diagnoosi pysäytti ja sai minut miettimään sekä kuolemaa että sitä, mitä haluan elämässäni tehdä ennen Tuonelan virran ylittämistä.”