Uuden työpaikan ovella jännittää aina. Niin nytkin.
Nousen Kouvolan Sanomien toimitalon kakkoskerrokseen ja astun sisään toimitukseen. Perinteiseltä maakuntalehtitalolta näyttävä rakennus sijaitsee Tommolankaupunginosassa, muutamaan kilometrin päässä kaupungin keskustasta.
Edessäni avautuu avokonttori, joka on vielä puoli yhdeksän aikaan aamusta lähes tyhjä.
Lehden vastaava päätoimittaja Petri Karjalainen toivottaa minut tervetulleeksi, näyttää työpisteeni ja antaa kannettavan tietokoneen ja kulkukortin.
On maanantai 26. toukokuuta. Edessäni on kolmen päivän pesti Kouvolan Sanomien toimittajana. Olen tullut tänne tekemään maakuntalehden toimittajan työtä ja seuraamaan Kouvolan Sanomien arkea.
Pian istun Karjalaisen ja tuottaja Satumiia Masalinin kanssa avokonttorin laidalla palaveripöydän ääressä. Pöydän päässä on valtava näyttö, joka on vielä pimeänä.
Kuuntelen, kun kaksikko käy päivän juttuaiheita läpi ennen kuin muu toimitus saapuu kokoukseen. Se tapahtuu yleensä noin varttia yli yhdeksän.
Minä jännitän, että millaisen keikan saan hoidettavakseni.
Toimituksen väki kokoontuu hiljalleen pöydän ääreen. Pari heistä osallistuu kokoukseen etänä. Paikalla on tänä aamuna noin viisitoista henkilöä.
Tunnelma on mukavan leppoisa. Kukin kertoo juttunsa vaiheen ja Masalin tai Karjalainen ottavat siihen kantaa. Välillä raikaa nauru.
Palaveri etenee Masalinin johdolla kolmessa vartissa päätökseensä, ja kohta kaikki tietävät hommansa. Niin minäkin. Saan tehtäväkseni haastatella irakilaista parturiyrittäjää.
”Hoida sinä hänen taustansa, niin minä teen jutun hiustrendeistä”, Kouvolan Sanomien verkkotoimittaja Johanna Tenovirta sanoo.
Sovimme, että Tenovirta kirjoittaa pääjutun ja minä teen haastateltavan taustaa käsittelevän kainalon.
Noin kello yhdentoista aikoihin toimituksesta lähtee lounasporukka syömään toimitusta vastapäätä olevaan Prismaan. Minäkin hyppään ”ruokajunaksi” nimetyn letkan kyytiin.
Pian lounaan jälkeen istun Kouvolan Sanomien autossa matkalla kohti keskustaa ja Blanco-parturiliikettä. Tenovirta ajaa ja minä ihmettelen, miten nopeasti Kouvolassa ehtii kaupungin laidalta keskustaan.
Kouvolan Sanomat on Kymenlaakson ykköslehti. Se on lukijamäärältään noin kolmanneksen suurempi kuin samaan Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Kotkassa ilmestyvä Kymen Sanomat. Kymenlaaksossa ilmestyvät näiden lisäksi saman konsernin paikallislehdet Kaakonkulma ja Keskilaakso.
Kouvolan Sanomien toimituksessa työskentelee tällä hetkellä noin 25 toimituksellista työtä tekevää työntekijää, joista valokuvaajia on kolme. Loput ovat toimittajia tai tuottajia. Nämä 25 tekevät paikallista sisältöä.
Lisäksi Kouvolassa työskentelee viisi muuta Keskisuomalaisen journalistia. Heistä yksi on kierrossa konsernin Sunnuntaisuomalaisessa ja loput työskentelevät yhteisissä toiminnoissa, muun muassa Päijänne Median lehtien yhteisessä taittokeskuksessa sekä Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien yhteisessä KS-Keskiviikko-liitteessä. Kouvolan Sanomien alakerrassa on paikallisradio Tempon toimitus. Sen toiminta itsenäisenä kanava-nimikkeenä päättyy syksyn 2025 aikana. Kanava ehti toimia vain reilun vuoden.
Toimituksen väkeä kuunnellessa ja lehteä lukiessa käy selväksi, mikä on lehden tärkein tehtävä. Se on Kouvolan ja lähiseudun asioista kertominen.
Kuntaliitosten seurauksena noin 80 000 asukkaan kaupungiksi kasvaneessa Kouvolassa uutiskilpailu on vähäistä. Alueella ei ilmesty toista sanomalehteä, ja Kaakkois-Suomen Yle keskittyy laajemmin koko maakuntaa koskeviin aiheisiin. Kouvolan Sanomat kertoo Kouvolan seudun ihmisistä ja elämästä, Yle seuraa valtakunnantasoisten päätösten vaikutuksia koko Kaakkois-Suomeen.
Paikallisuus on ollut maakuntalehtien ykkösstrategia ja monen lehden ainoa vaihtoehto jo vuosikaudet. Mediatalojen tulot ovat pienentyneet tasaisesti, joten toimituksen omat resurssit eivät riitä koko valtakunnan saati kansainvälisten asioiden kattavaan seurantaan. Paikallisuudesta on tullut välttämätön hyve.
Paikallisuus myös kannattaa. Oman seudun asiat kiinnostavat lukijoita. Suomen Lehdistö kertoi kesäkuun alussa ilmestyneessä vuosittaisessa tilastopaketissaan, miten etenkin Keskisuomalaisen omistamat, pienehköt Kaakkois-Suomen päivälehdet ovat onnistuneet kasvattamaan digitilaajiensa määriä. Kouvolan Sanomien tilaajista noin puolet on digitilaajia, kun päivälehtien keskiarvo oli 43 prosenttia.
Kouvolan Sanomien jokaisen aamukokouksen päätteeksi läpikäytävä analytiikka kertoo, että lehden luetuimmat jutut kertovat nimenomaan Kouvolan ja seutukunnan asioista. Tähän tyyliin:
Kouvolalainen Konsta Koskenniemi kirjoitti komean rivin.
Muistisairaan tytär antaa Kymenlaakson kotihoidolle arvosanaksi välttävän – ”Kukaan ei tiedä”
Kouvolalainen Toni Saikkonen valmistaa burgerin kesäkeittiössään – ”Tästä muksut tykkäävät”.
Samoihin aikoihin valtakunta kohisee iltapäivälehtien johdolla keskusta-avustajan Only Fans -videosta, Trumpin puheista, Tom Cruisen venekaupoista ja Petteri Orpon velkapuheista.
Perjantaina 30. toukokuuta Kouvolan Sanomien kymmenen luetuimman jutun joukossa ei ole ainuttakaan valtakunnallista tai kansainvälistä uutista. Niitä tekevät Kouvolan Sanomille joko STT tai konserniyhteistyökumppani Uutissuomalainen.
Kouvolan Sanomat on taloudellisesti kannattava. Pörssiyhtiön käytäntöjen mukaisesti konsernin yksikkökohtaiset luvut ovat liikesalaisuuksia, mutta päätoimittaja Petri Karjalainen kertoo, että ”lehti ei pyöri tappiolla”.
Suomen Lehdistön tilastojen mukaan lehden mainosmyynti- ja tilaustulot ovat tosin laskussa, kuten medialla muutenkin. Kouvolan Sanomien tilaus- ja mainosmyynti laski 2023 – 2024 noin 16 prosenttia. Lehden tilaustulot laskivat selvästi vähemmän kuin mainosmyyntitulot. Niistä hupeni vain 6,7 prosenttia, kun mainosmyynti putosi peräti 35 prosenttia.
Karjalainen esittelee työhuoneessaan lehden reaaliaikaista verkkoliikennettä. Kaikkien kävijöiden ja tilaajien määrällä, heidän sivustolla viettämällään ajalla ja potentiaalisten tilaajien määrällä on määritelty päivittäinen tavoite. Kun se on saavutettu, mittari muuttuu vihreäksi. Lisäksi analytiikasta näkee, mitä juttuja kukin kävijäryhmä lukee.
Karjalainen ei anna tallentaa lukuja, mutta silmämääräisesti tilanne näyttää ainakin toukokuun lopun tiistai-iltapäivänä olevan hallinnassa: kaikki mittarit ovat vihreänä.
Mittarit ovat Karjalaisen mukaan tärkeä työkalu aiheiden valinnassa. Ne antavat selvän kuvan siitä, mikä lukijoita kiinnostaa ja mikä ei.
”Samaan aikaan mietimme myös vaikka paikallispolitiikan aiheissa sitä, miten suurta osaa kouvolalaisia aihe koskettaa. Niistä teemme jutun joka tapauksessa”, Karjalainen sanoo.
Karjalainen on ollut Kouvolan Sanomien päätoimittaja vuodesta 2016 lähtien. Hänen aikanaan lehti on karsinut jonkin verran muuta kuin paikallista sisältöä. Karjalaisen linjana on ollut, että paikalliset aiheet saavat parhaat paikat niin verkossa kuin printissäkin. Vastaavasti toimittajien omat päivittäiset kolumnit ovat jääneet pois. Analytiikka on kaventanut urheiluaiheiden kirjoa. Oman toimituksen resurssit keskitetään suosittuihin lajeihin, kuten jääkiekkoon ja pesäpalloon.
Paikallisuuteen keskittyminen vaikuttaa myös otsikoiden sanavalintoihin. Jos jutun otsikossa mainitaan ”Kouvola”, se saa paremmat lukijamäärät, tuottaja ja uutistoimittaja Taimi Haimila paljastaa minulle myöhemmin.
Ensimmäisen Kouvolan Sanomat -keikkani haastattelu alkaa lähes välittömästi, kun pääsemme sisään Kouvolan Hansakeskuksessa sijaitsevaan Blanco-parturiliikkeeseen. Valokuvaaja Lukas Pearsall on jo saapunut paikalle virittelemään 360-kameransa paikoilleen ja kytkee sen nyt nauhoittamaan.
Kouvolan Sanomien lukijat pääsevät pian katsomaan pikanopeudella pyörivältä timelapse-videolta, miten Ibrahim Ihsan Omar leikkaa kouvolalaisen 11-vuotiaan Akseli Siimeksen hiuksia.
Tenovirta haastattelee Omaria hiustrendeistä. Minä koetan välissä kysellä hänen taustoistaan omaa juttuani varten. Tenovirta kirjoittaa lehtiöönsä muistiinpanoja, minä turvaudun nauhuriin.
Pearsall on työskennellyt Kouvolan Sanomien kuvaajana noin 16 vuotta lukuun ottamatta noin neljän vuoden mittaista pestiä Kaakon Viestinnän sisältökehitys- ja -markkinointitiimissä Lappeenrannassa.
Keikkoja kuvaajilla on tyypillisesti kolme – neljä päivässä, mutta uutistilanteissa niitä voi tulla enemmänkin. Pearsall pitää työstään, vaikka verkkojulkaiseminen ja videoiden tekeminen ovat lisänneet työmäärää ja kiirettä.
Pearsall on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta kasvanut Kouvolassa. Hän mieltää työnsä ennen kaikkea paikallisen elämän ja kaupungin tallentajana, sillä kuka muu kuin paikallismedia kertoisi paikallisista asioista.
”Välillä rutiinikeikoilla mietin työn mielekkyyttä, mutta sitten ajattelen, miltä meidän kuva-arkistomme näyttää 40 vuoden päästä. Meidän kuvaamomme käytännössä rakentaa Kouvolan alueen kuva-arkistoa. Se on minun voima-ajatukseni tässä työssä”, Pearsall sanoo.
Noin tunnin parturikeikan jälkeen palaamme Tenovirran kanssa toimitukseen. Pearsall jatkaa seuraavalle keikalle.
Tenovirta naputtaa juttunsa kasaan parissa tunnissa, kun minä edelleen hikoilen oman tekstini kanssa. Minulla on uutistoimittajataustaa, mutta tässä kisassa jään auttamatta jälkeen. Noin 16.45 saan juttuni mielestäni niin valmiiksi, että kehtaan lähettää sen Tenovirralle, joka siirtää sen toimitusjärjestelmään.
Kuva: Samuli Ikäheimo
Teksti päätyy seuraavana päivänä tuottaja Taimi Haimilan editoitavaksi.
Olin itse nostanut jutun kärjeksi parturiyrittäjän pian alkavan ja kauan odottamansa loman. Haimila kiepauttaa kärjen uusiksi: mitä irakilaismies ajattelee kouvolalaisista?
Ja otsikkoon hän nostaa sanan ”Kouvola”.
Haimila osaa työnsä. Pian ilmestymisensä jälkeen Irakilainen parturi tuli Tampereen kautta Kouvolaan – ”Ihmiset ovat täällä sosiaalisempia” on jo Kouvolan Sanomien luetuimpien juttujen joukossa.
Toisena työpäivänäni aamupalaverissa tuntuu kuin olisin ollut täällä jo pidempään. Omasta toiveestani minulle ei anneta varsinaista juttukeikkaa tehtäväksi, vaan pääsen jälleen Pearsallin ja Tenovirran matkaan seuraamaan heidän työtään. Tällä kertaa ajamme noin 25 kilometrin päähän Elimäelle.
Pearsallin ja Tenovirran tehtävä on hakea Elimäeltä toisen toimittajan juttua varten gallup-kommentit paikallisten kauppojen tarjonnasta ja tarjonnan mahdollisista puutteista. Minä koitan lähinnä pysyä poissa jaloista, koska mukana on myös Journalistin freelancevalokuvaaja Samuli Ikäheimo.
Myllykoskelta kotoisin oleva Tenovirta, 58, on työskennellyt toimittajana Päijät-Hämeessä ja eri puolilla Kymenlaaksoa koko työuransa, josta viimeiset 18 vuotta Kouvolan Sanomissa.
Hän on pitkän linjan sanomalehtitoimittaja, mutta nyt hän on titteliltään verkkotoimittaja. Hän tekee jutut vain verkko mielessä, eikä aina edes tiedä, mitkä niistä ilmestyvät printissä tai milloin.
”Minusta se on hyvä asia, koska verkkojulkaiseminen on tätä päivää. En ole printtiä jäänyt kaipaamaan, vaikka olenkin vanhan liiton ihminen”, Tenovirta sanoo.
Hänen juttuaiheensa löytyvät läheltä: Kouvolaa tai omaa asuinpaikkaansa Valkealaa havainnoimalla tai vinkkeinä lähipiiristä, harrastuksista tai sosiaalisesta mediasta. Tenovirralla on myös laaja paikallisten ihmisten kontaktiverkosto.
Juttuaiheeksi tai ainakin -ideaksi kelpaa lähes mikä tahansa havainto, vinkki tai oivallus, josta juttu lähtee rakentumaan – ellei se törmää tuottajaportaaseen. Niin käy Tenovirran mukaan kuitenkin melko harvoin.
Parturi-idea syntyi, kun Tenovirran teini-ikäinen poika kävi irakilaismiehen liikkeessä parturoitavana. Tenovirta pani merkille parturin tavan leikata hiuksia eri tavalla kuin muut. Asiakkaitakin näytti tulevan sisään solkenaan kevätjuhlien lähestyessä, joten hän päätti tehdä aiheesta jutun.
Elimäen-keikka hoituu nopeasti. Paluumatkalla poikkeamme kuvaamaan rakennustyömaata, johon on nousemassa kiinalaisen somejätin Tiktokin datakeskushalli.
Aihe on herättänyt valtavasti kiinnostusta valtakunnan mediassa ja tietenkin kouvolalaisten keskuudessa. Kouvolan Sanomat on uutisoinut hankkeen etenemisestä säännöllisesti.
Tiktokin Suomen yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Christian Hannibal on Elimäen-keikkamme aikaan Kouvolassa tapaamassa paikallisia päättäjiä. Lehden yhteiskuntatoimittaja Matti Tieaho haastattelee Hannibalia ja tekee jutun otsikolla Tiktok tulee Kouvolaan jäädäkseen.
Tiktok-hankkeen ongelmat nousivat nopeasti valtakunnallisiksi otsikoiksi. Päätoimittaja Petri Karjalaisen mukaan lehden olisi kuitenkin vaikea vastustaa hanketta, joka tuo Kouvolaan lisää työpaikkoja. Tietoturva-asiat ja kiinalaisomisteisen yrityksen taustat mietityttävät toimitustakin. Karjalainen huomauttaa, että ne kuitenkin ovat enemmän maan hallituksen- ja EU-tason asioita kuin lehden.
”Onhan tämä hiukan ristiriitainen tilanne, mutta kouvolalaiset päättäjät tekevät ihan oikein pyrkiessään edistämään paikallista elinvoimaa. Totta kai Tiktokissa on omat huolensa ja ongelmansa, kuten se, ettei Kiina ole demokraattinen maa, mutta Kouvola ei pysty sille tekemään mitään”, Karjalainen sanoo.
Suojaan! Suojaan! Sotilaiden huudot kaikuvat taustalla, kun haastattelen Karjalan Prikaatin järjestämään Karelian Sword -sotaharjoitukseen osallistuvaa varusmiestä Aapo Kiviahdetta Vekaranjärven varuskunta-alueen lähistöllä.
Kolmas ja viimeinen päiväni Kouvolan Sanomien toimituksessa huipentuu Puolustusvoimien järjestämään mediapäivään, jonka aikana toimitusten edustajien on mahdollista seurata sotaharjoitusta ”taisteluiden” jylyn raivotessa ympärillä.
Saan tehtäväkseni kysellä videohaastattelussa varusmiesten Cooper-tuloksista ja armeijamuistoista.
Tekemäni haastattelu päätyy taas osaksi isompaa juttukokonaisuutta, josta vastaavat Kouvolan Sanomien toimittaja Tapani Olkku ja kuvaaja Jussi Lopperi.
He ovat lehden pitkäaikaisia journalisteja ja myös kokeneita Vekaran-kävijöitä.
Ajamme kolmisin toimituksesta Vekaranjärvelle ja ehdimme jutella matkalla. Olkku ja Lopperi ovat työskennelleet talossa vuosikaudet. Olkku on puolen vuoden sisään jo kolmannella varuskuntakeikalla ja Lopperi toisella. Vekaranjärven lisäksi alueella on toinen varuskunta Utissa.
Varuskunta-aiheiset jutut ovat Kouvolan Sanomien vakiosisältöä. Jutut kiinnostavat lukijoita ja ne ovat mieluisia myös tekijöille.
”Pomot tietävät, että tykkään tehdä näitä. Aika usein olen päässyt, jos on tullut kohdalle mahdollisuus lähteä”, Olkku sanoo.
Ukrainan sodan alkamisen jälkeen varuskuntajuttujen aiheet ovat vakavoituneet. Ennen varuskunta-aiheeksi riitti esimerkiksi kasarmirakennuksen remontti. Nyt tyypillinen aihe on puolustusministereiden tai Nato-sotilaiden vierailu. Tai sotaharjoitus, kuten tälläkin kertaa.
Toimituksen analytiikka kertoo, että varuskuntajutut tuovat lehdelle nuorempaa lukijakuntaa. Suuri osa Kouvolan nuorista suorittaa varusmiespalveluksensa Vekaranjärvellä. Sieltä tehdyt jutut kiinnostavat paitsi heitä itseään myös heidän vanhempiaan ja lähipiiriään.
Median kiinnostus on tärkeää myös Puolustusvoimille. Karjalan prikaatin komentaja Jyri Raitasalo kertoo sotaharjoituksen tiedotustilaisuudessa, että media saa vapaasti haastatella sotaharjoituksissa keitä tahansa kohtaamiaan ihmisiä ja kirjoittaa vapaasti näkemästään.
”Täällä ei ole yhtään show-elementtiä”, Raitasalo sanoo.
Puolustusvoimat tietää, että Venäjä seuraa tarkoin suomalaisia sotaharjoituksia monin keinoin – myös median välityksellä.
”On hieno juttu, että täältä lähtee viestejä, jotka menevät Venäjälle median ja meidän oman tiedotuksemme kautta. Tällä harjoituksella on viestinnällinen kulma, mutta tätä ei järjestetä viestinnän vuoksi.”
Olkku ja Lopperi liikkuvat taistelukentällä (katso video) panssarivaunujen jyrinän ja kiväärien paukkeen keskellä. Lopperi kuvaa minkä ehtii, Olkku seuraa tilannetta lähistöllä.
Hetken päästä Karjalan prikaatin viestintäkoordinaattori Axel Malén komentaa median edustajat palaamaan autoille paluukyytiä varten.
Kello on pian kaksi, joten paluumatka odottaa. Lopperi ja Olkku laskevat, että juttu ja kuvat pitää saada kasaan hyvin nopeasti, koska noin 40 minuutin paluumatkan lisäksi meidän täytyy pitää lounastauko. Juttua varten miehet haastattelivat skotlantilaista Nato-joukkojen sotilasta Andrew Stuartia. Juttu ilmestyy kello 18 otsikolla Vekaranjärven maasto on aivan uusi kokemus Afganistanin veteraanille.
Olkku ja Lopperi viihtyvät hyvin Kouvolan Sanomissa, kuten vaikuttaa viihtyvän koko toimitus muutenkin. Kouvolan Sanomat sai hiljattain tehdyssä koko konsernin kattavassa työilmapiirikyselyssä arvosanaksi 4,8/5.
Olkku kertoo, että kaipailee työkavereitaan, jos on pidempään pois toimituksesta.
”Olen ollut opintovapailla ja vastaavilla, niin liioittelematta voin sanoa, että silloin on tullut työkavereita ikävä.”
Kolme päivää Kouvolan Sanomien toimittajana on tehnyt selväksi, että tässä toimituksessa asiat ovat hyvällä tolalla. Toimitukseen oli niin helppo solahtaa mukaan, että sinne olisi helposti voinut jäädä töihin pidemmäksikin ajaksi.
Tajuan sen, kun jätän kulkukorttini, koneeni ja astelen pois toimituksesta. Enää ei jännitä. Parkkipaikalla tunnen lähinnä haikeutta.
Kolmessa päivässä en tullut paikalliseksi, mutta sain hyvän käsityksen, millä intohimolla toimitus suhtautuu seutukunnan asukkaiden palvelemiseen. Paikallisen ruokakaupan tarjonnan mahdolliset puutteet ovat tärkeä jutunaihe, kuten Tiktokin datakeskuksen rakentaminenkin.
Jokainen juttu on toimituksen näkökulmasta panostamisen arvoinen. Ja jos aihe on toimitukselle tärkeä, se on sitä joka päivä myös isolle joukolle kouvolalaisia.
Pitää vain toivoa, että paikalliset yritykset ja asukkaat arvostavat oman alueensa toimitusta niin paljon, että sijoittavat siihen riittävästi myös rahojaan.
Korjaus pe 15.8. klo 10.20: Yksi Kouvolan Sanomien työntekijöistä on työkierrossa Sunnuntaisuomalaisessa, ei Teemasuomalaisessa.
Oikaisu ti 19.8. klo 11.12. Toisin kuin jutussa aiemmin luki, Axel Malén ei ole upseeri vaan siviili ja Karjalan prikaatin viestintäkoordinaattori.
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja