Journalismi

”Viisaampi väistää” – Journalisti selvitti, miten kolme lehteä otti kantaa ay-liikkeen ja hallituksen kiistaan

”SAK:laista ay-liikettä on syytetty ay-mafiaksi, ja siltä sen toiminta alkaa todella näyttää”, kirjoitti Iltalehden Mika Koskinen kolumnissaan 19. tammikuuta.

Journalisti selvitti, miten Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Kaleva ovat käsitelleet ay-liikettä ja Petteri Orpon (kok.) hallitusta työmarkkinatilannetta käsittelevissä pääkirjoituksissaan ja näkökulmakirjoituksissaan viime kesästä lähtien.

Tarkastelun kolmesta lehdestä Iltalehti on ay-liikettä kohtaan kriittisin ja eniten Orpon hallituksen linjoilla. Iltalehti käsitteli ammattiyhdistysliikettä näkökulmateksteissään aina kriittiseen sävyyn. Kritiikin aihe vaihteli. Talven edetessä ay-liikkeen työtaistelutoimet tuomittiin yhä selvemmin kohtuuttomiksi.

Orpon hallituksen toimia ja varsinkin tavoitteita Iltalehden teksteissä pidettiin oikeutettuina. Tammi-helmikuussa, työmarkkinatilanteen kiristyessä, teksteihin tosin ilmaantui lisää näkökulmia. Syytä tilanteen kriisiytymiseen alettiin nähdä ay-liikkeen lisäksi myös hallituksessa.

”Pöydällä ei ole nytkään asioita, joista hallitus ja työmarkkinajärjestöt eivät voisi päästä sopuun”, politiikan toimituksen esihenkilö Juha Ristamäki kirjoitti 2. helmikuuta.


Helsingin Sanomien linjaa luonnehtii ennen kaikkea kriittisyys sekä ammattiyhdistysliikettä että hallitusta kohtaan. Pääkirjoitussivulta heijastuu huoli siitä, miten molempien joustamattomuus ajaa Suomen talouden umpikujaan.

”Viisaampi väistää”, todettiin lehden pääkirjoituksessa 14. helmikuuta.

”Jos hallitus tarjoaa edes pientä vastaantuloa, ammattiliittojen on vaikeampi vaatia hallituksen antautumista.”

Pyrkimys tasapainoiluun osapuolien välillä näkyy myös sävyltään neutraaleiksi tulkittujen juttujen Iltalehteä suuremmassa määrässä.

”Kelvollinen neuvottelutulos on paras tulos”, todettiin pääkirjoituksessa 26. syyskuuta.

Hesarin linja muuttui huomattavasti aiempaa ay-kriittisemmäksi 26. helmikuuta.

”Järjestöiltä tulleita neuvoja ei demokratiassa tarvitse noudattaa”, niittasi pääkirjoitus otsikolla Poliittisten lakkojen rajoittaminen on perusteltua.


Vertailun lehdistä vähiten ay-kriittinen oli Kaleva, joka moitti ammattiyhdistyksiä näkökulmakirjoituksissaan vain hiukan useammin kuin kehui.

Vielä huomionarvoisempaa on, että kahdesta muusta lehdestä poiketen Kaleva ei löytänyt Orpon hallituksen työmarkkinatoimista paljoakaan kehuttavaa. Kritiikin aihetta löytyi sen sijaan kosolti.

27. tammikuuta Kalevan pääkirjoitus käsitteli talouspolitiikan arviointineuvoston raporttia hallituksen talouspolitiikasta.

”Työllisyysohjelmassa korostetaan yksipuolisesti työllistymisen kannustinesteiden poistamista”, Kaleva kirjoitti.

”Työpaikat ovat eri paikassa kuin työttömät.”

Kalevan mukaan ”hallituksen on kiristettävä myös verotusta, jos velkaongelma halutaan ratkaista”.


Petteri Orpon hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välinen kiista on vaikuttanut suomalaisten arkeen jo kuukausien ajan.

Journalisti luki tätä juttua varten Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Kalevan näköislehdistä kaikki työmarkkinatilannetta koskevat pääkirjoitukset sekä muut lehtien omien toimittajien näkökulmatekstit Orpon hallituksen aloitusajankohdasta 20. kesäkuuta 2023 helmikuun viimeiselle viikolle saakka.

Muiden kirjoittajien tekstejä vertailuun ei otettu. Mukana eivät siis ole esimerkiksi mielipidesivujen lukijankirjeet, Helsingin Sanomien Muut lehdet -palsta tai Iltalehteen muutamia kertoja työmarkkinakriisistä kolumnoineen Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Emilia Kullaksen ay-kriittiset tekstit.

Ajatuksena oli tarkastella lehtien omaa linjaa ja selvittää, ovatko lehdet ajankohtaisessa työmarkkinatilanteessa Orpon hallituksen vai ammattiyhdistysliikkeen linjoilla – tai kummankaan.

Mikään kolmesta lehdestä ei suosi erityisen kovia kärjistyksiä tai provosoivaa tyyliä – sanavalinnat ovat useimmiten varovaisia ja sävyltään tulkinnanvaraisia. Sävyt tosin muuttuvat kärjekkäämmiksi työmarkkinatalven edetessä. Tekstien tulkinnat ovat jutun kirjoittajan.

Orpon hallituksen tärkeimpiin työmarkkinatoimiin kuuluvat lakko-oikeuden rajoittaminen, paikallisen sopimisen laajentaminen, irtisanomisten ja määräaikaisuuksien helpottaminen, työttömyys- ja sosiaaliturvan heikentäminen sekä ajatus ensimmäisen sairaspäivän palkattomuudesta.

Hallituksen esittämät työelämäheikennykset ovat Suomen historiassa ainutlaatuisen kovia. Hallitus on perustellut toimiaan Suomen heikolla taloustilanteella.