Aamulehti kertoi viime perjantaina aloittaneensa selvityksen eläköityneen toimittajansa Matti Kuuselan jutuista sen jälkeen, kun hän elämäkerrassaan kertoi keksineensä asioita ainakin kolmeen artikkeliin.
Samalla lehti poisti selvityksen tähänastisten tulosten seurauksena 551 Kuuselan kirjoittamaa juttua verkkosivuiltaan ja jätti kolme artikkelia selventävien saatesanojen kanssa.
”Joskus totuus piilee niin syvällä, että sen esiin saamiseksi pitää käyttää yllättäviä keinoja, joista runous on yksi parhaista”, Kuusela totesi lehdelle kirjoittamassaan vastineessa.
Kuusela kertoo, että Aamulehti ei kuullut häntä ennen lehden päätöstä poistaa valtaosa hänen jutuistaan verkosta. Kuusela sanoo kuulleensa selvityksestä kolmea tuntia ennen Aamulehden uutista aiheesta, kun Aamulehden toimituspäälliköt Kari Ikonen ja Kimmo Koski soittivat hänelle ja kertoivat, että hänen juttunsa poistetaan verkosta.
Tämän jälkeen Kuusela keskusteli asiasta myös puhelimitse päätoimittaja Sanna Keskisen kanssa ennen kuin julkaisu uutisoi asiasta.
Vielä päivää aikaisemmin Kuusela oli saanut Keskiseltä sähköpostiviestin, jossa tämä pyysi häntä ”pieneen palaveriin” tulevana tiistaina.
Keskinen vahvistaa, että tapaamisessa oli tarkoitus kuulla Kuuselaa tosiasioihin sekoittuvien yksityiskohtien keksimisestä.
”Alun perin tarkoitus oli tavata Matti kasvokkain, mutta tuossa vaiheessa se ei näyttänyt enää mahdolliselta”, Keskinen sanoo.
Uutisen julkistamista aikaistettiin hänen mukaansa siksi, että Kuuselan toiminta oli ehtinyt jo nousta esiin alan sisäisissä Facebook-keskusteluissa. Tiistaille sovittu tapaaminen on sittemmin peruttu, vaikka Keskinen kertookin, ettei sulje sellaisen mahdollisuutta pois tulevaisuudessa.
”Kirjan ilmestymisen jälkeen alkoi näyttää siltä, että asia tulee joka tapauksessa julkisuuteen. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska halusimme olla oma-aloitteisia ja avoimia.”
Aamulehdessä lähes koko työuransa tehneen Matti Kuuselan mukaan lehden päätös poistaa hänen juttunsa verkosta tuhoaa hänen elämäntyönsä. Hän huomauttaa, että moni hänen jutuistaan on julkaistu ainoastaan verkossa. Artikkelit ovat yhä Aamulehden sähköisessä arkistossa, mutta eivät enää lukijoiden saatavilla.
”Toivon, että en olisi ikinä ryhtynyt toimittajaksi”, Kuusela sanoo.
Kuusela pitää kohtuuttomana tapaa, jolla Aamulehti tarkastelee hänen tekstejään jälkikäteen.
”Jos rupeaa kaivamaan, jokaisesta toimittajasta löytyy jotain, mitä hän on tehnyt huolimattomasti tai jättänyt tekemättä, etenkin jos on tehnyt näinkin pitkän uran.”
Journalistin ohjeiden mukaan yleisön ”on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta”. Kuusela kertoo, ettei ole mielestään rikkonut kyseistä kohtaa.
”Koettelen tuota rajaa, että lukija pysyisi hereillä ja suhtautuisi kriittisesti lukemaansa. Otan lukijan mukaan ja kohtaamme yhdessä asioita. Sillä tavalla olen saanut enemmän lukijoita kuin kukaan muu Aamulehdessä.”
Nyt Kuusela arvioi, ettei ilmeisesti ole onnistunut pyrkimyksessään näyttää, ettei kaikki kirjoitettu ole totta. Hän kertoo kunnioittavansa lukijaa ja olettaneensa, että tämä osaisi erottaa keksityt kohdat muusta aineistosta.
”Olen ottanut riskejä.”
Juttuja tehdessään Kuusela kertoo varmistaneensa, että niissä ei ole ”mitään falskia”. Esimerkiksi runoilija Martti Haaviosta kirjoittaessaan hän kertoo käyneensä tämän äidin haudalla tarkistaakseen sen sijainnin, jotta voi mainita sen artikkelissa.
Matti Kuusela ihmettelee, että hänen elämänkerrastaan on julkisuudessa tartuttu muutamiin keksityiksi kerrottuihin kohtiin eikä esimerkiksi siihen, että hän kuvaa Aamulehden yrittäneen järjestää hänelle potkut heti työsuhteensa alussa 1980-luvulla kommunistisyytöksien takia.
Suomalaiset toimittajat ovat perjantain jälkeen tuominneet laajasti Kuuselan tavan keksiä juttuihinsa yksityiskohtia, joiden he ovat arvioineet sekoittuvat todellisuuteen. Aiheeseen ovat ottaneet kantaa esimerkiksi useat featurejournalismin tekijät, Julkisen sanan neuvosto ja Journalistiliitto.
Juttujen poistamisen jälkeen Kuusela kertoo saaneensa yksityisiä tuenosoituksia esimerkiksi Aamulehden päätoimittajana toimineilta Jouko Jokiselta ja Matti Apuselta. Nämä ovat myös puolustaneet Kuuselan toimintatapaa julkisuudessa, mikä on herättänyt alan sisäistä kritiikkiä.
Tarinallisesta journalismista väitöskirjansa tehnyt journalismin tutkija Maria Lassila-Merisalo arvioi, että Matti Kuuselan tapaus edustaa aikakausien törmäystä.
”Kuusela edustaa sitä, mikä oli featuressa ihan tavallista 1980–1990-luvuilla. Faktan ja fiktion rajoilla leikittely oli silloin hyvin tyypillistä, vaikka ei silloinkaan villissä lännessä eletty.”
Lassila-Merisalo sijoittaa Kuuselan sankaritoimittajien jatkumoon, johon kuuluu esimerkiksi hurjista tempauksistaan tunnettu Apu-lehden Matti Jämsä, joka aloitti lehdessä 1950-luvulla. Toisaalta hän huomauttaa, että vastaavaa journalismia esiintyi 1980-luvulla myös Helsingin Sanomissa.
”Jotkut miestoimittajahahmot ovat päässeet positioon, jossa heidän tekemistään ei kyseenalaisteta. Kuusela on varmaankin ollut viimeisiä.”
Lassila-Merisalo korostaa Aamulehden vastuuta Kuuselan toiminnasta. Nyt Aamulehti on hänen mukaansa jättänyt vanhan toimittajansa yksin rangaistavaksi.
Lassila-Merisalo pitää selvänä, että Kuuselan esihenkilöt ovat tienneet tämän keksivän juttuihin sisältöä, jota lukija ei välttämättä voi erottaa tosiasioista. Hän huomauttaa, että esimerkiksi vuonna 2003 kaksi The New York Timesin päällikkötoimittajaa irtisanoutui pian sen jälkeen, kun lehden toimittaja Jayson Blair jäi kiinni juttujen plagioimisesta.
”Joko Aamulehdessä olisi pitänyt todeta, että tällainen toiminta ei voi jatkua, tai se olisi pitänyt kehystää eksplisiittisesti niin, että kun luet Kuuselaa, et tiedä onko se totta vai ei. Mielestäni on ollut esihenkilöiden, päätoimittajien ja lehden vastuulla, että tämä on saanut jatkua”, Lassila-Merisalo sanoo.
”Yksi toimittaja ei voi saada erivapautta tehdä journalismia standardeilla, jolla sitä tehtiin vuosikymmeniä sitten. Aamulehden olisi pitänyt tajuta siinä kohdassa, että he ovat menneet eteenpäin, mutta Kuusela ei.”
Aamulehden päätoimittaja Sanna Keskinen kertoo yllättyneensä tapauksen herättämän keskustelun suuruudesta. Hän uskoo, että syynä tähän on ollut erityisesti verkosta poistettujen juttujen suuri kokonaismäärä.
Keskinen kertoi maanantaina kolumnissaan, että Aamulehti teki maanantaiaamuna päätöksen tilata ulkoinen selvitys Kuuselan tapauksesta. Päätöksen taustalla ovat hänen mukaansa tapauksen saamat mittasuhteet sekä se, ettei lehti pysty irrottamaan toimitustyöstä riittävästi työvoimaa laajaa selvitystä varten. Selvityksen tekijä ja aikataulu eivät vielä ole selvillä.
Keskinen kertoo toivovansa, että Aamulehti voi palauttaa Kuuselan juttuja verkkoon sen jälkeen, kun se on ehtinyt selvittää juttujen sisältöä tarkemmin.
”Toivoisin, että pystyisimme erittelemään ongelmalliset kohdat tarkemmin kuin julkisessa keskustelussa ehdotetulla tavalla siitä, että juttu saattaa sisältää fiktiota.”
Keskisen mukaan ensimmäisenä verkkoon voivat palata ne Kuuselan jutut, joissa lukija voi selvästi erottaa mahdollisesti keksityt osat muusta. Hänen mukaansa selvityksessä keskitytään nimenomaan niihin tapauksiin, joissa keksityt kohdat eivät ole selvästi erotettavissa.
”Poistopäätöstä ei tehty esimerkiksi sen vuoksi, että Kuusela on jutussaan eläytynyt vanhan koiransa viimeisen elinpäivän tuntemuksiin”, Keskinen kirjoitti Aamulehden kolumnissaan maanantaina.
Aamulehti on Keskisen mukaan löytänyt useampiakin esimerkkejä ongelmista Kuuselan jutuissa kuin verkkoon jätetyt kolme tapausta. Hän huomauttaa, että Kuusela kertoo kirjassaan, miten hänellä ”oli joskus nuorempana tapana käyttää vähän mielikuvitusta ja huvitusta ja sujauttaa asiallisen jutun sisään hyväntahtoista fiktiota.”
”Se on aika vastaansanomaton todistus siitä, että ongelmia on todennäköisesti muissakin kuin noissa kolmessa jutussa”, Keskinen sanoo.
Keskinen nostaa esimerkiksi Kuuselan kirjan kuvauksen siitä, että tämä päätti etukäteen puolustaa kirja-arviossaan Kiira Korven runokirjaa sen sisällöstä huolimatta. Kuusela perustelee päätöstä kirjassaan muun muassa teoksen saamalla kritiikillä sekä sillä, että Kiira Korven äiti on hänen kurssitoverinsa.
”Haluan, että hän tulee juttelemaan kanssani myös seuraavassa kurssitapaamisessa. Tällaista se on. Suomalainen journalismi”, Kuusela kirjoittaa.
Keskinen allekirjoittaa Maria Lassila-Merisalon huomion siitä, että Aamulehden aiemmat esihenkilöt ovat vastuussa Kuuselan toiminnasta.
”On tämä tietyllä tavalla Aamulehden vastuulla, että toiminta on saanut jatkua”, hän sanoo.
Keskinen vierittää suurimman vastuun tuolloisille päätoimittajille. Hän ottaa esimerkiksi entisen päätoimittaja Jouko Jokisen haastattelun Helsingin Sanomissa, jossa tämä luonnehtii keskustelun kohteena olleen Bakusta Pekingiin -liitteen reportaaseja fiktioksi ja pienoisnovelleiksi.
”Miksi niitä ei ole kehystetty sellaiseksi?” Keskinen kysyy.
Hän kiertää kysymyksen siitä, tulisiko lehden viestinnässään korostaa enemmän silloisten esihenkilöiden vastuuta tapauksesta.
”En osaa ottaa kantaa siihen, miten me voisimme vastuuttaa entiset päätoimittajat, jotka eivät enää ole lehden palveluksessa.”
Keskisen mukaan Aamulehti pyrkii viestinnässään hienotunteisuuteen Matti Kuuselaa kohtaan.
”Tämä on surullinen päätös journalistin uralle. Eihän tällaista kenellekään toivo.”
Onko kohtuullista kohdistaa kritiikki ensisijaisesti Matti Kuuselaan, kun hänellä on ollut myös vastuullisia esihenkilöitä?
”Minusta tässä tapauksessa mikään ei ole kohtuullista. Tämä ei ole kohtuullista Matti Kuuselaa kohtaan, tämä ei ole kohtuullista meidän toimitustamme kohtaan, eikä tämä ole kohtuullista alaakaan kohtaan. Tämä on kaikkien kannalta erittäin ikävä ja surullinen tapaus.”
Oikaisu 25.3. klo 17.44: Juttu on korjattu. Jutussa kirjoitettiin, että Kuusela on eläytynyt kolumnissaan vanhan koiransa tuntemuksiin. Kyse oli kuitenkin jutusta. Lisäksi Maria Lassila-Merisalon sitaattiin on lisätty sana feature: “Kuusela edustaa sitä, mikä oli featuressa ihan tavallista 1980–1990-luvuilla.”
