Insinööri Fabrizio Brecciaroli on saamenitalialainen yhden miehen mediaimperiumi

Miten todennäköistä on, että Sveitsin Alpeilla asuva italialainen diplomi-insinööri alkaa opiskella inarinsaamea?

Ei kovin todennäköistä. Vielä epätodennäköisempää on, että muutaman vuoden kuluttua hän vaalii inarinsaamen kieltä ja kulttuuria työkseen ja on uutisia inarinsaameksi julkaisevan nettilehden päätoimittaja.

”Huomasin vuonna 2017 tarvitsevani uuden harrastuksen”, Fabrizio Brecciaroli, 47, sanoo.

Brecciaroli löysi netistä tiedon, jonka mukaan Oulun yliopistossa on mahdollista etäopiskella inarinsaamea. Opintoja johti kieltä vaalivan Anarâškielâ servi ry:n puheenjohtaja Marja-Liisa Olthuis. Parin vuoden opintojen jälkeen Olthuis tarjosi Brecciarolille töitä inarinsaamen kielen yhdistyksessä.

”Siitä lähtien olen ollut yhdistyksen mediatyöntekijä ja sen ainoa kokopäiväinen työntekijä”, Brecciaroli sanoo.

Mutta mikä sai sveitsiläistyneen Fabrizion aloittamaan juuri tällaisen harrastuksen?

Suomi oli Brecciarolille tuttu jo vanhastaan. Hän oli vuodesta 2002 vuoteen 2007 insinöörintöissä Tampereella.

”En pitänyt niistä hommista”, hän sanoo.

Vuonna 2007 Brecciarolin suomalainen puoliso sai töitä Zürichistä. Siitä lähtien hän on työskennellyt vain kielten parissa.

”Olin kääntänyt sivutöinä muun muassa käyttöohjeita jo Tampereella. Sveitsiin muutettuamme olen tehnyt ainoastaan kieliin liittyviä töitä. Niistä olen aina ollut kiinnostunut. Opetin Zürichissa italiaa ja työskentelin freelancekääntäjänä”, Brecciaroli kertoo.

”Halusin oppia uuden kielen, ja saame oli kiinnostanut jo pitkään. Inarinsaame on helpompi oppia kuin suomi.”

Brecciaroli puhuu kutakuinkin virheetöntä suomea.

Nyt eksoottisesta harrastuksesta on siis tullut kokopäiväinen työ. Brecciaroli viettää Inarissa vuosittain neljästä viiteen kuukautta. Muun ajan hän työskentelee etänä.

---

Brecciarolin vastuulla on uutislehti Anarâš aavisin päätoimittaminen sekä suuri osa muustakin inarinsaameksi julkaistavasta materiaalista. Inarinsaamen kielen yhdistys julkaisee myös jäsenlehti Anarâš-lostâa ja nuorille suunnattua Loostâšia. Brecciaroli toimittaa inarinsaamenkielistä Wikipediaa ja kääntää tai toimittaa inarinsaameksi vuosittain julkaistavat viisi tai kuusi kirjaa. Kirjat voivat olla mitä tahansa Timo Parvelan lastenkirjoista Stephen Kingiin ja scifiin.

Brecciarolin mielestä inarinsaamen kielen yhdistyksen julkaisemien lehtien merkitys on korvaamaton. Muita lehtiä inarinsaameksi ei ole.

”Pohjoissaameksi lehtiä ei Suomessa ole ollenkaan.”

Inarinsaamelaisia lehtiä luetaan muun muassa kouluissa, Ivalon lukiossa ja alueen aikuisopetuksessa, samoin kirjoja ja Wikipediaa. Lisäksi niitä on mahdollista käyttää inarinsaamen opetuksen ja oppimisen tukena kaikkialla Suomessa.

Inarinsaamen puhujia on noin viisi sataa. Brecciarolin mukaan Inarin alueella on tällä hetkellä 20 – 30 perhettä, joissa vanhemmat puhuvat kieltä lapsille.

”1990-luvun alussa lapsia oli vain kahdessa perheessä, yhteensä neljä poikaa. Mutta nyt meillä on jo aika paljon lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat kaikenlaista lukemista inarinsaameksi.”

Lehdistä Loostâš on nuorille tarkoitettu verkkojulkaisu, jonka tekstit ovat lyhyitä ja pääpaino kuvissa.

”Kirjoitamme esimerkiksi musiikista ja lomamatkoista.”

Painettu jäsenlehti Anarâš-lostâ käsittelee ennen kaikkea paikallista kulttuuria.

”Tietysti noteeraamme myös paikalliset tapahtumat ja kieltämme koskevat uutiset.”

Lehtiperheen uusin tulokas Anarâš aavis taas kattaa uutistapahtumat Suomesta ja maailmalta, haastatteluineen, pää- ja mielipidekirjoituksineen ja blogeineen.

”Ennen näitä inarinsaameksi ei ollut oikein mitään lukemista”, Brecciaroli sanoo.

---

Brecciarolin mukaan inarinsaamen puhujien kasvu on Anarâškielâ servi ry:n pitkäjänteisen työn ansiota. Yhdistys perustettiin vuonna 1986, kun kielen puhujien määrä oli alimmillaan. Se perusti aluksi lasten kielenoppimiseen tarkoitettuja kielipesiä ja järjesti aikuisille kielen opetusta.

”Ensin piti saada lisää puhujia. Siksi yhdistys keskittyi aluksi puhuttuun kieleen. Nyt lapset oppivat puhumaan kodeissaan, ja heitä on jo sen verran, että on ollut oikea aika julkaista luettavaa.”

Brecciaroli tekee pääsääntöisesti töitä yhdistyksen puheenjohtajan, lehtori Marja-Liisa Olthuisin kanssa.

”Työskentelemme kahdestaan, vaikka muitakin kirjoittajia, kääntäjiä ja wiki-kirjoittajia on. Minä editoin avustajien tekstit, ja Marja-Liisa tarkistaa ne vielä minun jälkeeni. Viime kesänä meillä oli myös kaksi kesätoimittajaa, ja muutama vuosi sitten meillä työskenteli kesäkirjoittajia tekemässä Wikipediaa.”

Brecciaroli sanoo nauttivansa ennen kaikkea siitä, että työ tuntuu hyödylliseltä.

”En tiedä, kuinka paljon hyötyä jonkin tulostimen käyttöohjeen kääntämisestä aikanaan oli. Italian kielen opettaminen Sveitsissä oli kivaa, mutta italiaa puhuu 70 miljoonaa ihmistä. Ei ole mitään väliä, opetanko juuri minä sitä.”

Anarâškielâ servi ry:n lehtien rahoituksesta puolet tulee saamelaiskäräjiltä. Toinen puoli tuli aiemmin taiteen edistämiskeskukselta Taikelta, mutta sitä rahaa yhdistys ei enää viime vuosina ole saanut.

Lokakuun lopussa uutisoitiin, että valtioneuvosto on myöntänyt 60 000 euron suuruisen vähemmistökielten mediatuen Anarâš aavisin toimitus- ja julkaisukustannuksiin.

Brecciarolin mukaan se tarkoittaa, että lehden toiminta voi jatkua.

”Anarâš aavis vastaa hyvin ministeriön vaatimuksia. Uskomme, että avustus tulee myös jatkossa. Eli tästä tulee näillä näkymin pitkäaikaista toimintaa.”