Kirjoitat kolumnin kolmessa minuutissa, Saska Saarikoski?

Olet piinallisen tietoinen siitä, miten korkean norsunluutornin huipulla olet.
Kyllä. 60 vuotta täytettyäni aloin kävellä portaita hissin sijaan. Nyt olen vielä piinallisemmin tietoinen tästä.

Ikävöit aikoja, jolloin toimittajan sana oli oikeasti viimeinen sana ilman päivystävien oikeammassa olijoiden somevatkausta.
Tämän nykyisen älämölön keskellä olen alkanut vähän ikävöidäkin. Kun some tuli, pidin sitä hyvänä asiana, mutta saattaa olla, että olin väärässä siinäkin asiassa. Virheistä jää aina kiinni, mikä on hyvä asia, mutta some on tuonut paljon epäluuloa, pahantahtoisuutta ja puhdasta tietämättömyyttä. Ne tekevät työstä välillä vähän raskaampaa.

Aihe kuin aihe, sinulta syntyy mielipiteellinen kolumni kolmessa minuutissa.
Olen tehnyt tätä työtä jo aika kauan, joten ei sen vanhan mielipiteen uudelleenkirjoittaminen kovin kauaa vie. Jos idea on hyvä, sen kirjoittaa tunnissa tai kahdessa.

Yhteiskunnallinen näkemyksesi perustuu yksinomaan The New York Timesin ja The Washington Postin kolumneihin.
Olen tosiaan lukenut niitä paljon, mutta mielestäni ne ovat yllättävän kehnoja ja ennalta-arvattavia. On siellä hyviäkin kolumnisteja, kuten Bret Stephens ja muutamia muitakin, mutta en myönnä, että näkemykseni perustuisi näiden lehtien kolumneihin.

Hesarin toimituksessa heitetään fistpumpit ja yläfemmat joka kerta, kun ministeri eroaa kriittisen kirjoittelun seurauksena.
En muista ministeriä, joka olisi joutunut eroamaan Helsingin Sanomien tai muun median kriittisen kirjoittelun takia, vaan he ovat aina joutuneet eroamaan omien tekemistensä takia. Ei media palkkaa tai erota ministereitä, eikä meillä ole voimaa eikä haluakaan heitä erottaa.

Perustelit aikoinaan Hesarin päätoimittajalle Janne Virkkuselle, että sinut kannattaa palkata, koska sitten et enää kuse [teltan] sisään, vaan ulos. Näin ajattelet työstäsi edelleen.
Tällainen keskustelu tosiaan käytiin, ja olin kova Hesari-kriitikko, mutta juuri sen takia, että Hesari oli kukkulan kuningas. Ketä sitten arvosteltaisiin, jos ei juuri sitä? Ja uskon, että Hesaria arvostellaan edelleen juuri tästä samasta syystä. En nykyisin juurikaan arvostele muuta mediaa, eikä omien kollegoiden kritisoiminen kuulu kutyymiin. Olen siinä mielessä joukkuepelaaja.

Nykyisin Hesaria kritisoidaan sosiaalisessa mediassa. Harkitset palkkaavasi kovimmat kriitikot osastollesi töihin.
En ehkä kovimpia, mutta älykkäimpiä voi harkita. En ehkä omalle osastolleni, mutta miksipä ei meidän lehteemme. Olen jo perustanut eri lehtiin neljä tai viisi mediakriittistä palstaa. Tämä aika vähän huutaa kuudetta.

Päätoimitit aikanaan rauhaa ja väkivallattomuutta edistävää Ydin-lehteä. Fanitat Natoa äänekkäästi, jotta kukaan ei muistaisi hippimenneisyyttäsi.
Olen ylpeä hippimenneisyydestäni, eikä se hippeys ihmisestä lähde koskaan. Mutta puhtaasti järjellä ajatellen Nato on yksi historian onnistuneimmista rauhanliikkeistä. Ehdottomasti menestyksekkäämpi kuin Rauhanpuolustajat.

Kirjoitit hiljattain, että ”Tammikuussa 2004 Halla-aho oli lukenut HS:sta Saska Snellmanin (nykyinen Saarikoski) kolumnin”. On luontevaa viitata itseensä kolmannessa persoonassa.
Tästä tulee kotonakin sanomista. Kyllä se alkaa olla huru-ukon merkki, kun muistelee vanhoja tekstejään ja puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Saarikoski on toimittajapiireissä yleinen sukunimi, mutta haluat korostaa sitä, että toisin kuin Laura, Jyrki ja Sonja, vain sinä olet lähisukua sen kaikista tunnetuimman Saarikosken kanssa.
Niin, missä olen sitä sitten korostanut? Mutta en minä ole tätä nenää valinnut.