Haastattelun sopiminen Lulu Ranteen kanssa on mutkatonta.
Ministerin avustaja vastaa sähköpostitiedusteluun ja haastatteluaika on saman tien sovittu. Liikenne- ja viestintäministeriö on muutaman vuoden ajan remonttievakossa omista tiloistaan, mutta myös tilapäisministeriö sijaitsee Eteläesplanadilla. Hyväntuulinen ministeri on juuri lopettelemassa tämän jutun valokuvasessiota. Hän ohjaa istumaan vastapäätä työpöytäänsä (”ei sinne nurkkaan, ne tuolit upottavat ikävästi”) ja pyytää sinuttelemaan.
Ministerin hyväntuulisuudesta huolimatta perussuomalaisen puolueen suhde mediaan ei ole mutkaton. Perussuomalaisten toisen kauden kansanedustaja Lulu Ranne aloitti liikenne- ja viestintäministerinä 20. kesäkuuta. Journalistin haastattelussa hän sanoo ajavansa ministerinä koko hallituksen politiikkaa, mutta hänen näkemyksensä ovat tutun perussuomalaisia. Viestintäministeri pitää mediaa puolueellisena ja arvelee, että sillä on agenda.
Ranteen mukaan suomalaista mediakenttää vaivaa ennen kaikkea aggressiivinen asenne perussuomalaisia kohtaan. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on todellisuudessa kivaa porukkaa, eikä aloittaneen hallituksen toimintaa pitäisi arvostella vuosien takaisten tölväisyjen takia, Ranne sanoo.
Median pitäisi lakata pelottelemasta kansaa paitsi perussuomalaisilla myös ilmastonmuutoksen vaaroilla. Ranteen mukaan on väärin ruoskia ilmastoasiat hyvin hoitavia suomalaisyrityksiä talouden kasvua uhkaaviin päästöleikkauksiin.
”Mutta raflaavat otsikot ilmastonmuutoksesta myyvät. Niin se vain on”, Ranne sanoo.
(Eivät myy ainakaan Ylellä ja Helsingin Sanomissa. Ilmastonmuutosjutut eivät kuulu luetuimpiin, toimituksista kerrotaan.)
Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan nykyistä suuremmat päästöleikkaukset ovat kiireinen välttämättömyys, erityisesti kehittyneissä maissa. Niihin myös Suomi on sitoutunut.
Yleisradion varalle suunnitelluista rahoituksen leikkauksista Ranne puhuu varovaisesti. Ne eivät olekaan yksin hänen päätösvallassaan, sillä Ylen asioista päättää koko eduskunta. Parlamentaarinen työryhmä tekee talven ja kevään aikana oman esityksensä, Ranne sanoo, eikä kommentoi mahdollisten leikkauksien suuruusluokkaa.
Hän on aiemmin kritisoinut Yleä puolueellisesta sisällöstä, mutta on nyt haluton antamaan esimerkkejä.
Rahoituksen avoimuudesta Ranne sen sijaan haluaa puhua.
”Kun puhutaan kokonaan verorahoilla rahoitetusta puljusta, kyllä omistajan pitäisi pystyä määräämään, että varojen käyttö on läpinäkyvämpää kuin nyt. Jokainen julkisomisteinen yhtiö tässä maassa voisi toimia nykyistä avoimemmin”, Ranne sanoo.
Yle on avannut rahoitustaan esimerkiksi verkkosivuillaan. Yksittäisten ohjelmien budjeteista Yleltä on vaikea saada tietoa, mutta taustalla ovat usein esimerkiksi yksityisten tuotantoyhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset ja niihin liittyvä salassapitovelvollisuus.
Mitä sisältöihin tulee, Ranteen mielestä Ylen ajankohtaisohjelmissa ollaan usein asenteellisia perussuomalaisia kohtaan.
”Roastaamisen taso on ihan toisenlainen kuin kenenkään muun kohdalla. Me osasimme sitä odottaa, ja kestämme sen kyllä. Meillä on ahkera porukka, joka on sitoutunut noudattamaan hallitusohjelmaa.”
Haastatteluhetkellä on kulunut pari päivää A-Studion elokuun 28. päivän lähetyksestä, jossa moni perussuomalainen koki valtiovarainministeri Riikka Purran joutuneen vastaamaan tiukempiin kysymyksiin kuin muut vieraat, Krista Kiuru (sd.) ja Antti Lindtman (sd.).
Onko tuore esimerkki siis Ranteen mielessä?
”Kyllä”, Ranne vastaa ja nauraa.
Sama persuvastaisuus vaivaa Ranteen mielestä suurta osaa kaupallisesta mediasta. Kuten moni muukin ministeri, Ranne kokee turhauttavaksi sen, että julkisuuteen on nostettu vanhoja asioita, Riikka Purran rasistisia foorumikommentteja, Wille Rydmanin (ps.) tekstiviestejä, Ranteen omia kirjoituksia ”ilmastototalitarismista”.
Kritiikki julkisuudessa oli kovaa myös edellisen hallituksen kaudella. Sanna Marinia (sd.) ja hänen hallitustaan kritisoitiin mediassa välillä hyvinkin kovin sanoin.
Koitko arvostelun vääräksi jo silloin, vai onko se väärää vain oman puolueen kohdalle osuessaan?
”Väitän, että Marinin hallitusta kritisoitiin kuitenkin enemmän asiaperustein”, Ranne sanoo. Uutisointi entisen pääministerin vapaa-ajan riennoista on ehkä unohtunut.
”Kritiikki liittyi talouteen ja hallituksen tekemään politiikkaan. Yleltä kritiikkiä ei löytynyt.”
Journalisti selvitti vuonna 2021, mihin sävyyn kuuden suuren tiedotusvälineen politiikan toimittajat käsittelivät eri puolueita näkökulmateksteissään. Kriittisiä juttuja Marinin hallituksesta oli Ylellä lähes yhtä paljon kuin kaupallisilla kilpailijoilla. Marinin hallitusta kritisoitiin selvästi enemmän kuin edellistä hallitusta. Perussuomalaisista kirjoitettiin huomattavan vähän.
Ranteen mielestä mediassa on silti perussuomalaisten vastaista vinoumaa. Se johtuu Ranteen mukaan siitä, että toimittajakunta on Suomessa voittopuolisesti punavihreää.
”Siitähän on ihan tutkimustietoakin.”
Suomessa ei ole tutkittu toimittajien puoluekantoja. Ranne toistaa sosiaalisessa mediassa usein esiintyvää väärää käsitystä siitä, että asiaa olisi tutkittu.
”Minusta sellaisia tutkimuksia on”, Ranne sanoo, ja lupaa palata asiaan.
Pari päivää haastattelun jälkeen Ranne lähettää linkin Suomen Lehdistön juttuun, jossa viitataan kansainvälisen Worlds of Journalism Study -kyselytutkimuksen Suomen osuuteen. Siinä 60 prosenttia 450 suomalaistoimittajan otoksesta ilmoittaa sijoittuvansa ”keskustasta vasemmalle”. Samaan aikaan toimitusten johto asemoi itsensä keskustaan tai siitä oikealle. Kyselyyn vastasi vain noin kolme prosenttia suomalaisista toimittajista.
Ranne sanoo kritiikistään huolimatta pitävänsä moniäänistä mediaa suomalaisen demokratian elinehtona.
”Olisi hienoa, että meillä olisi puolueettomia medioita ja sen lisäksi niitä täydentäviä avoimen puoluepoliittisesti värittyneitä lehtiä. Olisi hirveä tilanne, jos vain Yle pärjäisi. Sellaista ei saa päästää tapahtumaan.”
Aiotko siis nostaa kaupallisen median tukea tuntuvasti, esimerkiksi pohjoismaiselle tasolle?
”Tästä en osaa vielä sanoa”, Ranne sanoo.
Ranteen mukaan edellisen hallituksen päättämä määräaikainen seitsemän miljoonan euron mediatuki on ”korkeintaan roponen, joka voi auttaa jotakin pientä lehteä hetken aikaa”.
”Haluan, että meidän kaupallista mediaamme ei päästetä katoamaan. Sellainen olisi hirveä tilanne. Myös printtilehtien jakelun tukimuotoja pitää syksyllä alkavan jakelutuen lisäksi selvittää”, Ranne sanoo.
”Printtilehtien lukijakunta näyttäisi vääjäämättömästi siirtyvän nettiin, mutta nyt siirtymävaiheessa niiden olemassaoloa pitää voida tukea.”
Ranne pohtii myös sitä, voitaisiinko Posti velvoittaa viisipäiväiseen lehtijakeluun niillä alueilla, joilla se ei tukienkaan avulla kannata.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
