Sivustakatsojana on vaikea sanoa, kumpi kuulostaa pahemmalta: se, kun haavoittunut sotilas huutaa, vai se, kun hän ei enää huuda.
Kuvajournalisti Sami Kero kuvasi, kun ukrainalaisen ensihoitoklinikan henkilökunta pelasti miinaan loukkaantuneen sotilaan, Serhin, henkeä.
Virke tiivistää kuvauskeikan tunnelman, Kero kertoo. Se on hänen ja toimittaja Katriina Pajarin jutusta Pysy elossa, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 30. lokakuuta 2022.
Keron juttuun ottama kuva palkittiin Kuvajournalismi 2022 -kilpailussa sekä vuoden parhaana kuvana että vuoden uutiskuvana tänään perjantaina 31. maaliskuuta.
Kero sanoo tienneensä, että vuoden paras kuva käsittelisi Ukrainan sotaa. Hän ei kuitenkaan osannut aavistaa, että se olisi juuri hänen kuvansa.
”Tietysti se on hirveä kunnia, että juuri minun kuvani valikoitui voittajaksi tällaisena vuonna. Se liittyy varmasti siihen, että kuva näyttää, mitä sota on”, Kero sanoo.
Kuvajournalismi 2022 -kilpailun raati perusteli valintaansa samaan tapaan: sodan rumuus, tuska ja brutaalius pitää näyttää uutiskuvissa.
”Kuva akuutista hätätilanteesta menee suoraan asiaan. Siinä tapahtuu paljon. Valon käyttö on taidokasta – kuin Caravaggion maalauksessa. Kompositio on klassinen ja harkittu. Kuva jää kummittelemaan mieleen”, palkintoperusteissa todetaan.
Pajari ja Kero pääsivät seuraamaan eteläisessä Ukrainassa lähellä rintamalinjaa sijaitsevan ensihoitoklinikan työtä armeijan ”pressiupseerin”, Katerynan, kaitsemina viime lokakuussa.
Kero kuvasi tilanteesta myös liikkuvaa kuvaa: hän oli kiinnittänyt kameransa salamakenkään kännykän, joka kuvasi tilanteet samalla, kun Kero keskittyi valokuviin. Videolle tallentui, kuinka Serhi kannettiin ambulanssista klinikalle.
Kero seurasi paareja operaatiohuoneeseen, mutta hänet poistettiin sieltä nopeasti. Hän pyysi Katerinalta lupaa päästä seuraamaan tilannetta. Tämä neuvotteli lyhyesti kirurgin kanssa. Lupa tuli.
”Olin huoneen nurkassa, koska en tietenkään halunnut millään tavalla, vahingossakaan, häiritä kaverin hengen pelastamista”, Kero kertoo.
Lääkintähenkilökunta hääräsi hoitopöydän ympärillä ja Keron näki aluksi lähinnä selkiä. Pian Kateryna kuitenkin talutti hänet kädestä pitäen lähemmäs.
”Että voit sä olla tässäkin”, Kero sanoo.
”Hyvin nopeasti kyllä palasin sieltä hoitopöydän päädystä omaan nurkkaan seisomaan.”
Kuvatessaan Kero ei juuri ehtinyt ajatella sitä, miltä järkyttävä tilanne hänestä tuntui. Hän keskittyi työhönsä: Piti esimerkiksi muistaa varmistaa, että otti myös kuvia, joissa haavoittuneen kasvot eivät näkyneet. Tekeillä oli iso juttu, johon tarvittiin kuvia siinäkin tapauksessa, että sotilaan henkilöllisyys päätettäisiin suojata.
Serhi jäi henkiin. Kuvien julkaisuun oli mahdollista kysyä lupa.
Maaliskuussa Kero ja Pajari tapasivat Serhin uudelleen Ukrainassa.
”Hän kiitti minua siitä, että olin paikalla kuvaamassa tämän hänen elämänsä käännekohdan”, Kero kertoo.
”Se on aivan käsittämättömän hieno asenne ja kertoo jotain myös ukrainalaisista. He ymmärtävät, miksi me olemme siellä. Sen takia Ukrainassa on niin helppo työskennellä.”
Kero on vieraillut sodan aikana Ukrainassa viidesti. Sota Euroopassa on tarkoittanut, että jokainen iso suomalainen uutisväline on lähettänyt alueelle journalisteja. Sen myötä toimitukset ovat joutuneet hankkimaan luotiliivejä, kouluttamaan työntekijöitään ja pohtimaan sitä, miten pitkään kestävää konfliktia seurataan.
Kriisialueilla ei ramboilla, Kero sanoo.
”Se ei ole mitään machomeininkiä, vaan siellä ollaan kohtaamassa tavallisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet tavattoman ikäviä asioita. Ihmisten kohtaamisen taito, empatia ja kuuntelu korostuvat.”
Sota ei myöskään ole yksinäisen sankarikuvaajan paikka, Kero toteaa.
”On tosi tärkeää, että vierellä on journalisti, joka jakaa käsityksen siitä, millaisia riskejä halutaan ottaa ja millaista journalismia tehdä.”
Erityisen tärkeässä roolissa ovat paikalliset fikserit. Palkittu kuva ei olisi syntynyt ilman Jelyzaveta Kovtunia ja Maksim Stryževskyiä, Kero sanoo.
”Ilman paikallisia avustajia ja fiksereitä me ei tehtäisi siellä yhtään mitään järkevää.”
Kero pitää suomalaisen median tapaa käsitellä sotaa kohtuullisen monipuolisena. Palkittu kuva näytti, millaisia inhimillisiä uhrauksia Ukrainan sota on vaatinut.
”Itse kaipaan Ukrainasta enemmän taustoittavia ja huolellisesti tehtyjä juttuja kuin hätäisiä byline-voittoja etulinjasta tai suorien lähetysten puhuvia päitä. Suora on toimituksille usein kätevä tapa uutisoida nopea uutistilanne, mutta sen journalistista arvoa yleisölle voisi miettiä tarkemmin”, Kero sanoo.
Vuoden kuvajournalistina palkittiin helsinkiläinen freelancekuvaaja Mikko Suutarinen. Suutarinen voitti myös vuoden reportaasi -sarjan.
Tuomaristo piti Suutarista vahvana tarinankertojana, jolla on kyky kertoa paljon myös yksittäisellä kuvalla.
”Hän löytää kauneutta riippumatta aiheesta ja maalaa taitavasti valolla. Jokainen kuva on hyvin sommiteltu”, palkintoperusteissa todetaan.
Suutarisen palkittu reportaasi käsittelee Suomesta Ukrainan sotaan vierastaistelijaksi lähtenyttä ”Väinöä”. Kuvat julkaistiin Helsingin Sanomissa viime maaliskuussa.
Suutarinen kertoo työstään ja voittaneista kuvistaan seuraavassa Journalistissa, joka ilmestyy perjantaina 14. huhtikuuta.
Yleisön suosikki -äänestyksen voitti STT-Lehtikuvan kuvajaa Jussi Nukari.
Vuoden henkilökuvan otti kuopiolainen freelancekuvaaja Matias Honkamaa. Hän kuvasi oopperalauluja Jorma Hynnisen Kirkko ja kaupungille maaliskuussa 2022. Tuomaristo kiitti kuvan sommittelua ja luonnonvalon käyttöä.
”Se ei ole perinteinen henkilökuva, mutta kertoo monine yksityiskohtineen visuaalista tarinaa oopperalaulaja Jorma Hynnisen pitkästä ja vaiherikkaasta elämästä.”
Vuoden urheilukuvana palkittiin Aamulehden Jukka Ritolan kuva aitajuoksija Reetta Hurskeesta Tampereen GP-kisoissa kesäkuussa. Raati kiitti kuvan kiinnostavaa kompositiota ja värejä sekä oivaltavaa kuvakulmaa.
”Kuvassa on voimaa ja energiaa. Huomio kiinnittyy urheilijan keskittyneeseen ja päättäväiseen ilmeeseen.”
Vuoden kuvaesseen teki Helsingin Sanomien Emilia Anundi, joka kuvasi pitkät hiuksensa pois ajelleita ihmisiä. Essee julkaistiin Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla.
Tuomaristo piti esseetä tuoreena, mietittynä ja ajassa kiinni olevana. Kiitosta se sai myös hyvästä rytmistä sekä kuvakulmien ja -kokojen vaihtelusta.
”Kuvaaja on osannut editoida sarjan hyvin.”
Vuoden uudeksi kuvajournalistiksi valittiin freelancekuvaaja Outi Neuvonen, joka työskentelee myös Helsingin Sanomien kuvatoimittajana. Tuomaristo piti Neuvosen kerrontatyyliä vahvana.
”Laadukkaista kuvista näkyy, että kuvaaja osaa käyttää taitavasti valoa. Hänellä on kyky nähdä ihmiset tilassa ja tunnistaa mielenkiintoisia yksityiskohtia. ”
Vuoden video -sarjan voitti Yle Perjantaille tehty Kahden tulen välissä -lyhytdokumentti. Se kertoo Kurdistanin vuoristossa toimivasta varjoliitoryhmästä, johon kuuluu ihmisiä eri kansoista. Dokumentissa käsitellään sitä, voivatko keskenään sotineet kurdit, irakilaiset, sunnit, shiiat, kristityt ja jesidit jakaa keskenään yhteisen taivaan?
Dokumentin ovat leikannut Joni Luttinen ja kuvanneet Antti Haanpää ja Mikko Ahmajärvi, joka on myös ohjannut sen. Tuomariston mukaan videoreportaasi oli taitavasti suunniteltu ja toteutettu.
”Se kertoo positiivisen, yksinkertaisen tarinan – silti siitä kuoriutuu syvällisiä kerroksia. Reportaasin henkilöiltä kuullaan kiinnostavia sitaatteja. Vuoden video katsoo rikkinäistä maailmaa toiveikkaasti.”
Myös Journalistiin otettu kuva menestyi Kuvajournalismi 2022 -kilpailussa. Freelancekuvaaja Heidi Piiroinen kuvasi tv-alalla työskentelevän leikkaajan Maria Haipusin elokuussa 2022 juttuun, joka käsitteli tv-tuotantojen kehnoja työoloja. Journalistin kannessa julkaistu kuva sai toisen kunniamaininnan Vuoden henkilökuva -sarjassa.
Kuvajournalismi 2022 -kisassa palkitut kuvat ovat esillä Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä huhtikuun ajan. Kaikkiin kilpailussa palkittuihin kuviin voi tutustua myös osoitteessa kuvajournalismikilpailu.fi.
Voittajat valitsi kolmihenkinen raati, johon kuuluivat journalisti ja graafinen suunnittelija Lasse Rantanen, dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Kati Juurus sekä saksalainen kuvatoimittaja ja Die Zeit -lehden apulaiskuvapäällikkö Lara Huck.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
