”Lähetin toimitukseen sovitusti kolumnitekstin, mutta se tuntui väkisin väännetyltä. Parin päivän kuluttua ratikassa sattui tapaus, joka herätti minussa paljon tunteita. Ehdotin toimitukselle, että kirjoittaisinkin siitä. Oli parempi kirjoittaa todellisesta kokemuksesta ja tunteesta kuin valmiista teemasta, mitä ensin yritin”, sanoo muusikko–kirjailija ja Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti Linda-Maria Raninen.
Raninen, tuolloin vielä Roine, aloitti Kirkon ja kaupungin kolumnistina marraskuussa 2021. Joulukuussa 2021 julkaistu kolumni Olemme samassa vaunussa, jossa kuka tahansa voi mennä hetkeksi raiteiltaan oli hänen toinen kolumninsa lehteen.
Tekstissä Raninen kertoo, miten kaksi ahavoitunutta, alkoholin vaikutuksen alaisena olevaa miestä luulee raitiovaunussa, ettei hän halua istua heidän lähellään. Seuraavana päivänä Raninen raivostuu ratikassa ja kokee samat oudoksuvat katseet, joita miehet pelkäsivät. Hän pohtii, miten jakaa kaikille ennemmin ystävällisyyttä kuin tuomituksi tulemisen kokemusta, ulkoisista seikoista riippumatta.
”Kolumnistina aloittaessani pelkäsin, etten keksisi aihetta joka toinen viikko, ja listasimme toimituksen kanssa mahdollisia teemoja. Ratikkakolumni opetti ammentamaan siitä, minkä parhaiten tunnen – omasta fiiliksestä ja kokemuksesta. Silti rajaan yksityisyyttäni kolumneissa tiukemmin kuin kirjoissani ja musiikissani. Kolumnien on tarkoitus käsitellä asioita, ei minua. Niissä oma kokemukseni johdattaa käsittelemään toisten kohtaamista ja kohtelemista.
Kolumneissani on hengellinen näkökulma, mutta ei sellainen, että pelkästään analysoisin Raamattua, vaan arkinen ja usein vähän piilossa oleva. Niitä yhdistävät rakkauden kaksoiskäskyn teemat: usko ja lähimmäisenrakkaus. Olen kirjoittanut esimerkiksi Itä-Euroopan romaneista ja Wolt-kuskeista, jotka tuntuvat jäävän katukuvassa muiden jalkoihin.
Lukijoilta on tullut kiitosta. Välillä kolumnien perään kertyy netissä henkilöön menevää trollausta. Kun joku kritisoi mielipiteitäni, vastaan mieluummin kolumnilla kuin sometaistelulla. Aina ei ole tarvetta vastata – kaikkien kanssa ei tarvitse saavuttaa yhteistä näkemystä.
Kolumneja on vaikeampi kirjoittaa kuin biisejä tai kaunokirjallista tekstiä. En tee kolumneja ’hyvissä ajoin’, vaan motivoidun dead linestä. Uudessa tekstilajissa onnistuminen on nostanut itsetuntoa. Kolumneilla voin vaikuttaa ja saada ihmiset oivaltamaan uutta.”
Tällä palstalla Journalisti pyytää ilmiantamaan loistavia alan tuotoksia. Viestiä vie seuraavaksi eteenpäin se, jonka työ esitellään palstalla.
Linda-Maria Raninen (o.s. Roine), 29
- Muusikko, kirjailija, podcastaaja sekä Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti.
- Julkaissut levyjä taiteilijanimellä Mercedes Bentso. Tekee kolmatta levyään ja Linda-Maria -podcastia.
- Julkaissut kirjat Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään (Johnny Kniga, 2019) ja Mercedes Bentso – Totuus ja tunnustus (Johnny Kniga, 2020). Lokakuussa ilmestyy yhdessä Alviina Alametsän kanssa kirjoitettu Koulumustelmat – Kiusaaminen on väkivaltaa.
- Harrastaa marsujenhoitoa ja karaoken laulamista.
Päätoimittaja Veera Vehkasalon valinta
Muusikko–kirjailija Linda-Maria Ranisen kolumnit Kirkko ja kaupunki -lehdessä ovat virkistävä tuulahdus suomalaiseen kolumnisti-skeneen. Teksteissä on teeskentelemätön, avoin ja samalla lämmin ote. Mikä parasta, kolumnit onnistuvat herättämään ajatuksia tai tunteita ilman, että ne kärjistävät, osoittelevat tai tarkoituksella ärsyttävät ketään.
Raninen kommentoi usein pinnalla olevia aiheita, muttei toistele jo somessa kierrätettyjä iskulauseita vaan tuo keskusteluun oman kulman.
Joskus pointit ovat isoja, joskus pieniä ja arkisia. Olemme samassa vaunussa, jossa kuka tahansa voi mennä hetkeksi raiteiltaan -kolumnissaan hän esimerkiksi käsitteli sitä, miten kuka tahansa meistä voi joskus olla se henkilö, jonka viereen ei haluta ratikassa istua.