Media-ala

Ylen entinen toimittaja Timo Harakka on nyt ministeri, joka rajaa Yleä ja tinkii mediakritiikistä

Joku uutinenkin tähän juttuun olisi varmasti kiva, Timo Harakka sanoo – mutta sellaista liikenne- ja viestintäministerillä ei oikein ole tähän hätään tarjota.

Ministeri voi luvata toimialalleen lähinnä lisää rahaa tai uutta lainsäädäntöä, mutta median koronatuet on jo jaettu, Yle-laki on eduskunnassa ja lehtien jakelutuki valmistelussa.

Ne ovat liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan (sd.) kauden toistaiseksi merkittävimmät mediapoliittiset teot. Ja siihen ne saattavat hyvin jäädä.

Mutta on sentään kahvia, konvehteja ja kivennäisvettä – ja tämä pienelle lehdelle avokätinen puolentoista tunnin haastattelu- ja kuvausaika.

Harakka keventää tunnelmaa kertomalla, ettei valtiovarainministeriön palavereissa ole tarjolla yleensä muuta kuin kivennäisvettä. Viesti sekin, hän tuumii.

Pysyviä tukia ministeriöstä ei ole tiedotusvälineille herunut. Sanna Marinin (sd.) hallitus ei ole toistaiseksi esittänyt pysyvään mediatukeen rahaa sen enempää ensi vuoden talousarvioesitykseen kuin valtion pitkän aikavälin menokehyksiin.

”On todennäköistä, ettei tämän hallituksen kehyksistä löydy sille tilaa. Se ei tarkoita, että olisimme todenneet, että unohdetaan koko juttu”, Harakka sanoo.

”Mediatuki valmistellaan siihen pisteeseen, että heti kun löytyy rahoitus, se voidaan ottaa nopeasti käyttöön.”
Mediatuki on siis toisin sanoen jäämässä seuraavan hallituksen kontolle.

Muissa Pohjoismaissa mediaa tuetaan vuosittain 40 – 70 miljoonalla eurolla. Suomessa jaetaan kulttuurilehdille ja vähemmistökielisille tiedotusvälineille siihen verrattuna vaatimattomia summia.

Hallituskauden alussa media-ala elätteli toiveita, että myös Suomen tuet saataisiin pohjoismaiselle tasolle: Hallitusohjelmaan oli kirjattu median tukeminen. Pian viestintäministerinä aloitti toimittajataustainen Harakka.
Sitten tuli korona, joka entisestään korosti luotettavan uutisoinnin välttämättömyyttä. Jakoon tuli kriisitukea, vähänlaisesti mutta kuitenkin.

Viime huhtikuussa media-alan toimijoista ja asiantuntijoista koottu työryhmä esitti Suomeen pysyvää mediatukea, josta merkittävä osa jaettaisiin mediayhtiölle toimituksellisena tuotantotukena.

Kaupallinen media olisi voinut saada verorahaa uutis- ja ajankohtaissisältöjä tekevien journalistien palkkoihin ja freelancereiden palkkioihin.

Kansalaisille on kohtalaisen vaikea perustella, mihin mediatukea tarvitaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka

Miksei ministeri saanut hallituskumppaneita vakuuttumaan pysyvän tuen tarpeellisuudesta?
”Kansalaisille on kohtalaisen vaikea perustella, mihin tukea tarvitaan. Kyse on kuitenkin yksityisen liiketoiminnan tukemisesta ja trendi on se, että yritystuista halutaan päästä eroon. Eivät kansalaiset ole hahmottaneet vaaran olevan niin ilmeinen kuin mitä me alan sisällä ajattelemme”, Harakka sanoo.

Moni alan toimija, kuten Journalistiliitto, ei pidä mediatukea yritystukena, vaan demokratiatukena. Mediatukia pidetään demokratian tukemisena myös muissa Pohjoismaissa.

Mutta ei mediakaan ole ollut mediatuesta niin kovin innostunut, Harakka muistuttaa.
Kun selvityshenkilö Elina Grundström keväällä 2020 esitteli ensiehdotuksen median koronatuen jakamisesta ja mallista pysyvälle tuelle, muun muassa Iltalehden ja Turun Sanomien päätoimittajat pitivät tukea vaarallisena työkaluna vaikuttaa vapaaseen mediaan.

Harakka pitää pelkoa liioiteltuna.

”Ei sellaista ole ollut kenelläkään edes pienessä mielessä, että lähdettäisiin puuttumaan sisältöihin. Siinä oli kyse tahallisesta väärinymmärtämisestä”, Harakka sanoo nyt.

7,5 miljoonan euron koronatuki jaettiin mediayhtiöille journalistiseen työhön tarkoitettuna palkkatukena. Laskennallisesti sen pitäisi tuottaa tukiajalla noin sata työpaikkaa. Tulokset selviävät vuoden lopussa, kun tukea saaneet raportoivat sen käytöstä.

Harakka pitää palkkatukea hyvänä mediatuen mallina, joka kohdistuu juuri oikeaan paikkaan, journalismin tekijöihin ja journalistiseen ammattitaitoon.

”Olen varma siitä, että jotkut ovat pystyneet keskittymään sen turvin kunnianhimoisiin juttukokonaisuuksiin, ehkä päässeet alalle sisään tai sitten jonkun kuormaa on voitu keventää jakamalla töitä. Toivon, että se on tuntunut työpaikoilla arjessa.”
Koronatukea kiiteltiin monissa yrityksissä. Pysyvään mediatukeen verrattuna se tuntui silti, no, kivennäisvedeltä.

Korona-aika on ministeri Timo Harakan mukaan korostanut, miten tärkeää luotettava tiedonvälitys on kriisitilanteissa. Hän ihailee tapaa, jolla journalistit ovat tehneet työtään pandemian aiheuttamien paineiden ja alan liiketaloudellisen ahdingon ristivedossa. ”Kyllä journalistit ovat sankareita tässä yhteiskunnassa.”

Timo Harakka aloitti Antti Rinteen (sd.) hallituksessa työministerinä kesäkuussa 2019. Puolta vuotta myöhemmin Rinne erosi, Sanna Marin nousi pääministeriksi ja Harakka siirtyi tämän tilalle liikenne- ja viestintäministeriksi.

Media-ala oli tyytyväinen ja toiveikas. Viestintäpolitiikasta vastaisi entinen journalisti ja yleläinen, joka on määrätietoinen, tuntee alan eikä pelkää suututtaa muita.

Maineensa kipakkana journalistina Harakka hankki koko kansan tuntemana juontajana Pressiklubi– ja Musta Laatikko -ohjelmissa, kolumnistina ja tietokirjailijana. Journalistin uransa viime vaiheissa hän keskittyi eritoten talouskysymyksiin.

Europarlamenttiin, eduskuntaan ja demareiden puheenjohtajaksi pyrkiessään Harakka on halunnut profiloitua uuden ajan talous- ja veropolitiikan tuntijana, ei minään vanhan liiton siltarumpu- ja yritystukiukkelina.

Olisiko hän jäänyt mieluummin työministeriksi?
”Ajattelin, että kysyt, olisinko mieluummin ollut valtiovarainministeri! Olisi ollut erinomaista, jos se olisi ollut mahdollista”, Harakka sanoo.

Mutta on liikenne- ja viestintäministerin työkentälläkin paljon sellaista, johon ”oma osaaminen osuu”, Harakka sanoo. Haastattelussa hän syttyy, kun pääsee puhumaan datatalouteen liittyvistä hankkeista ja kolmen ministeriön yhteisestä digiministeriryhmästä.

”Esitin jo ennen vaaleja, että Suomessa pitäisi olla digiministeri. Nyt on kolme, toki jokainen vuorollaan.”

Liikennekysymykset taas ovat valtava tontti. Niihin verrattuna media-ala ei yksinkertaisesti herätä kovin paljon huomiota. Se näkyy Harakan mukaan myös tarmokkuudessa, jolla häneen ollaan yhteydessä.

Liikenteeseen liittyy media-alaan verrattuna monta sataa lertaa enemmän lobbaamista.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka

”Liikenteeseen liittyy media-alaan verrattuna monta sataa kertaa enemmän lobbaamista. Se on ymmärrettävää, koska maakuntalehdissä kansanedustajien onnistumista mitataan usein sillä, miten hyvin he ovat onnistuneet hoitamaan oman vaalipiirinsä tieasioita.”

Yhteydenpito media-alaan ei ole Harakan mukaan ollut kovin tiivistä siitä huolimatta, että Iltalehti kertoi viime maaliskuussa Ylen toimitusjohtajan Merja Ylä-Anttilan päässeen vaikuttamaan suoraan Yle-lain valmisteluun.

Harakka vakuuttaa pitävänsä aivan yhtä lailla yhteyttä myös kaupalliseen mediaan. Korona-aikana hän on tosin päässyt tapaamaan ihmisiä ylipäätään huonosti. Ehkä se kertoo myös siitä, että alan tilanne on ihan hyvä, Harakka aprikoi.
”Ei ole ollut sellaista tarvetta, että oltaisiin puhelinlinjat kuumina.”

Kävikö media-alalla siis hyvä herraonni, kun ministeriksi saatiin juuri Timo Harakka? Itse hän arvioi onnistuneensa viestintäministerin tehtävissä ihan hyvin, kun ottaa huomioon, miten vaatimattomat esimerkiksi median tuet ovat aiemmin olleet. Nyt niitä sentään selvitetään.

”Mielestäni rima ei ollut kauhean korkealla. Vähän vaatimattomallakin hypyllä sen saa ylitettyä”, Harakka sanoo.
”Varmasti oma taustani auttoi laittamaan tukijärjestelyitä eteenpäin, vaikka ne eivät ole taloudellisessa mielessä olleet kovin maata mullistavia.”

Mediatuen lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö suunnittelee lehdille jakelutukea, jolla turvattaisiin sanomalehtien viisipäiväinen jakelu postilain muutoksen jälkeenkin. Se toteutuu mediatukea todennäköisemmin: hallituksen esitys asiasta on määrä antaa loppuvuodesta.

Lisäksi ministeriö kertoi 7. lokakuuta perustaneensa opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa työryhmän selvittämään sitä, voisiko isot av-alan toimijat, kuten Netflix, Amazon tai HBO, velvoittaa investoimaan suomalaisiin sisältöihin.

Timo Harakkaa ei harmita tulla muistetuksi Ylen entisenä toimittajana, joka rajasi Ylen toimintaa. Hänen mukaansa Yle-lakia pitääkin uudistaa.

Yle-lain uudistajaksi Harakka päätyi kaupallisen median etujärjestön Medialiiton pakottamana.
Medialiitto kanteli vuonna 2017 Ylen tekstisisällöistä Euroopan komissiolle. Epävirallisien neuvottelujen jälkeen hallitus antoi esityksensä Yle-lain muuttamisesta viime joulukuussa.

Sen jälkeen Medialiitto on moittinut lakia liian vähän Ylen toimintaa rajaavaksi ja Yle jo valmiiksi ajastaan jälkeen jääneeksi. Lakia vastaan on kerätty myös kansalaisaloitteen verran nimiä. Nyt se on eduskunnan käsiteltävänä.

Sitten, viime toukokuussa, EU:lle kanteli Sanoma – tällä kertaa Yle Areenasta ja Ylen sähköisistä oppimissisällöistä.
Ministeriä harmittaa, että kotimaiset mediayhtiöt käyttävät voimiaan keskinäiseen kinasteluun. Mainoseurot valuvat kuitenkin etupäässä globaalien alustayhtiöiden taskuun.

Ei Ylen roolin arviointi ole Harakan mielestä silti huono asia. Yle-laki on hänen mielestään ollut selvästi puutteellinen, ja nyt sen korjataan.

Entä mitä mieltä Harakka itse on Ylen toiminnan rajaamisesta?
”Onko sillä oikeastaan merkitystä, mikä minun kantani tässä on”, Harakka hymähtää.

Häntä ei harmita tulla muistetuksi Ylen toimittajana, joka ministeriksi tultuaan rajasi Ylen toimintaa.

”Lakiesitys lähtee siitä, että laissa on ollut korjaamisen varaa. Silloin jään historiaan – jos tällaisesta detaljista jää historiaan – ministerinä, joka paransi Yle-lakia.”

Meille liituraitakeski-ikäisille miehille sallitaan asioita, jotka eivät ole nuorille naispoliitikoille hyväksyttäviä.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka

Ministeriroolissa Harakka joutuu olemaan sanojensa kanssa tarkka, paljon tarkempi kuin esimerkiksi kansanedustajana, saati journalistina.

”Oma sananvapaus ei ole mitenkään lisääntynyt tänä aikana. Kansanedustajanakin pystyy käymään mediakriittistä keskustelua, mutta nyt se tulkitaan vaikuttamisyrityksiksi”, Harakka sanoo.

”Ei tässä asemassa voi harrastaa sellaista mediakritiikkiä, jota varten olen perustanut ohjelmankin Yleisradioon.”
Vaihtoehdoksi jää median kehuminen ja kiittäminen.

Harakka suosittelee tarkastamaan sosiaalisesta mediasta, millaista journalismia hän on halunnut itse suositella seuraajilleen. Hesari, Hesari, Seura, Talouselämä, Hesari, Hesari, Yle, Hesari.
Harakka kiittelee muun muassa Hesarin toimittajaa, joka soitti hänelle päivän myöhässä jätetystä vaalirahoitusilmoituksesta ja tivasi syytä laiminlyönnille.

”Ilahduin tarkkuudesta. Olin toimittaja aikana, kun kauppasopimuksia ja rakennusoikeuksia sumplittiin kenenkään tietämättä. Avoimuudessa menty hyvään suuntaan”, Harakka twiittasi 17. elokuuta.

Josko kritiikkiä kuitenkin vähän irtoaisi?
Valtioneuvoston viestintäjohtajan paikalta lähtenyt Päivi Anttikoski moitti syyskuussa Suomen Lehdistössä pääministerin aamiaisostoksiin liittynyttä kohua sisäänpäin kääntyneeksi ”menninkäisjournalismiksi”. Jutun mukaan Anttikoski repesi nauruun, kun häneltä kysyttiin, pitääkö hän toimittajien suhtautumista naisvaltaiseen hallitukseen edelleen ”todella asiallisena”. Ei pidä.

Onko Harakka samaa mieltä?

Hetken mietittyään viestintäministeri muotoilee kyllä havainneensa politiikan journalismissa tytöttelyä.

”Meille liituraitakeski-ikäisille miehille, joilla mielellään on vielä liikkeenjohdon taustaa, sallitaan asioita, jotka eivät ole nuorille naispolitiikoille hyväksyttäviä”, Harakka sanoo.

”Se on kulttuurinen syvärakenne, joka ei muutu sormia napsauttamalla. Ei siitä voi oikein ketään syyttää.”

Harakan mukaan joillekin (”Nostamatta esiin mitään tiettyä esimerkkiä.”) on tuottanut sopeutumisvaikeuksia se, että vallan kovassa ytimessä on viisi nuorta puoluejohtajanaista. (”Anna-Majakin on minusta nuori.”)

”Jos joku on sitä mieltä, ettei sitä ole havaittavissa, niin olkoon niin. Mutta uskon, että aika moni ymmärtää, mitä ajan takaa.”

Omasta mediakohtelustaan hän ei purnaa.

”Ei poliitikolla valitusoikeutta. Ei ole mitään hovia, jossa voisi kääntää tuomion. Sillä mennään.”

Miten sitä journalismia sitten pitäisi tehdä? Mitä Mustan Laatikon ja Pressiklubin Timo Harakka kysyisi liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalta?

”Peruskysymys 30-vuotisella urallani on ollut ’missä rahat’? Kun seuraa rahaa, follow the money, saa yleensä vastauksia tärkeimpiin kysymyksiin.”

Erityisen kohtalokas rahakysymys on Harakan mielestä kyberturvallisuuden kohdalla. Esimerkiksi Vastaamo-tietomurto osoittaa hänen mielestään, miten elintärkeää ja ajankohtaista tietoturvaan ja kyberturvallisuuteen olisi panostaa.

”Tämä pienenä vinkkinä toimittajille!”

Lue myös: Viestintäministeri Harakka yrittää saada julki Sanoma-kantelun asiakirjat

Korjaus 15.10. klo 18.50: Jutun loppua on täsmennetty. Jutussa kerrottiin alunperin, että ministeri pitää ajankohtaisena tietosuojaan panostamista. Oikeat termit ovat kuitenkin tietoturva ja kyberturvallisuus.