Työelämä

Kesätoimittajapalkinnon voittaja ei ollut ikinä tehnyt haastattelua kasvokkain, mutta ryhtyi päätoimittajaksi

 

“Tuntui siltä, että aina kun haastattelin virkamiestä, hänellä oli sama sukunimi kuin minulla. Tapasin heitä makkarajonossa, keski-ikäisten rokkausillassa ja muissa hyvin epävirallisissa tilanteissa. Niin pienellä paikkakaunnalla usein tapahtuu.”
 
Ensimmäisen Suuren kesätoimittajapalkinnon voittaja Silja Kinnunen työskenteli kesällä 2021 Kotiseudun Sanomissa eli Pihtiputaan ja Kinnulan paikallislehdessä. 20-vuotias lahtelainen opiskelee journalistiikkaa toista vuotta Tampereen yliopistolla. Kesäpesti oli hänen ensimmäinen työnsä alalla. 

Ensikertalainen pääsikin saman tien päätoimittajaksi.  

”Tuurasin ensin lehden toimittajaa, sitten päätoimittajaa. Olin juuri täyttänyt 20 ja ensimmäistä kesää töissä, joten oli aika huvittavaa istahtaa päätoimittajan pöydän ääreen.” 
 

Suuri kesätoimittajapalkinto jaettiin tänään tiistaina ensimmäistä kertaa. Sen myöntää journalismiaiheinen Kupla-podcast.  

”Oli epäreilua, ettei kesätoimittajille ollut omaa palkintoa. Kaikki alan palkinnot oli suunnattu ansioituneille konkareille”, sanoo Kuplan vastaava tuottaja, Jaksomedian Olli Sulopuisto.  

”Ihmiset ansaitsevat kannustusta jo uran alkuvaiheessa. Kesureita ei usein huomata, kesuri on sellainen toimituksen tuntematon sotilas. Meidän mielestämme ihmisen voi palkita jo ennen kuin hänestä tulee Paavo Teittinen.” 
 
Palkinnon saajaa etsittiin sosiaalisessa mediassa sekä ainejärjestöjen kautta. Voittaja valittiin hakemusten perusteella. Silja Kinnusessa tiivistyi Sulopuiston mukaan palkinnon henki. 
 
Kinnunen itse katsoo, että kesätoimittajan tärkein ominaisuus on rohkeus.  

”Hyvä kesuri on valmis hyppäämään kaikkiin tilanteisiin, vaikka vähän pelottaakin. Pitää uskaltaa yrittää, puhua ihmisille ja kysyä apua.” 
 
Kinnunen ei ollut ikinä haastatellut ketään kasvokkain, sillä korona-aikana kaikki opintoihin kuuluvat haastattelut tehtiin etänä. 

”Tiesin, että en ehkä ole maailman paras journalisti tai rautainen ammattilainen, mutta uskalsin silti. Ei se ole maailmanloppu, jos ei heti osaa käyttää kameraa tai taittaa. Sain myös apua kokeneemmilta kollegoilta.”  


Rohkeutta tarvittiin myös esimerkiksi silloin, kun Kinnunen kirjoitti juttua paikallisesta rallitapahtumasta.  


”Eräs porukka harmistui, kun olin haastatellut heidän mielestään väärää henkilöä. Minusta 17-vuotias romurallia ajava nuori nainen oli mielenkiintoinen, mutta he olisivat halunneet, että jutun haastateltava on eräs mies.” 

Kinnunen kertoo saaneensa puhelun, jossa hänet haukuttiin huonoksi toimittajaksi.  

”He lähettivät minulle jutun, jonka olivat kirjoittaneet kokonaan uudelleen, ja kehottivat julkaisemaan sen. Suostuin ainoastaan korjaamaan alkuperäisen jutun asiavirheet, mistä seurasi kireää ja vihamielistä kohtelua.” 
 
Kinnunen kiittää toimitusta, jonka mielestä kyseessä oli kelpo juttu.   

”Kun moni aikuinen toitottaa, että teet kaiken väärin, on tärkeää, että toimituksen aikuiset tukevat. Opin, kuinka tärkeää on pitää kiinni siitä, että toimituksen päätäntävaltaa ei luovuteta ulkopuolelle, vaikka tuntuu vaikealta sanoa ei.” 

Kinnusen mielestä tapaus osoitti myös, kuinka merkittävä Pihtipudas-Seuran omistama lehti lukijoilleen on.  

”Sitä luetaan tosi tarkasti ja ihmisille on tärkeää, mitä esimerkiksi omasta tapahtumasta kirjoitetaan.” 


Kinnunen toivoo, että kesätoimittajiin suhtauduttaisiin arvostavammin. 

”Netin perusteella kesätoimittajat ovat vähän pölhöjä käsinukkeja, jotka pannaan toimituksiin sekoilemaan kolmeksi kuukaudeksi ja sitten korjataan vahingot. Tuttavapiirissäni on ihmisiä, joita ei ole arvostettu edes toimituksessa. Eräs kaveri teki koko kesän katugallupeja, vaikka olisi halunnut ja osannut myös muuta.”  
 
Kesätoimittajissa on sekä aloittelijoita että kokeneita tekijöitä, Kinnunen muistuttaa. Toimitusten vastuulla on, että tulijat tuntevat olevansa tervetulleita. 

Kotsarissa tuntui, että minua pidettiin lupaavana yksilönä. Asenne oli ’jes että tulit’, eikä ’mikäs nuori ääliö se tämä on’.” 
 
Entä mikä on Kinnusen viesti kesätoimittajakollegoille? 

”Olen ylpeä kaikista, ja eritoten meistä nuorista naisista, joita arvostellaan jo muutenkin rajusti. Kukaan ei ole journalisti syntyessään, mutta paineiden kanssa voi kyllä tulla toimeen. Oppimisprosessi voi joskus olla kolaus egolle, mutta pitää uskaltaa oppia.” 

Muutos 15.10.2021 klo 15.30: Tekstistä poistettu seuraava kohta:
“Haastattelin keski-ikäisten rokkausillassa kolmea kunnanjohtajaa, joista kahdella oli sama sukunimi kuin minulla. Kolmannen samannimisen kunnanjohtajan tapasin edellisellä viikolla makkarajonossa, mutta hän oli onneksi selvänä ja myös hyväkäytöksisempi.”