Journalistinaisten uratarinat kerätään tutkijoiden käyttöön

Tuntitolkulla tuli tarinaa. Ja paljon naurettiin.

Pitkäaikainen päätoimittaja Maija Toppila ja tiedetoimittaja Jenna Parmala tallensivat syksyllä toistensa työhistoriaa nauhalle. Hyvän mielen urakka oli osa Naistoimittajat ry:n työelämäkertakeräystä, joka jatkuu myös keväällä.

Äänitteet tallennetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon tutkijoiden käyttöön.

”Se, mikä nyt tuntuu lähimenneisyydeltä, jonka kaikki muistavat, unohtuisi tallentamatta nopeasti. Aineistoon sisältyvät myös ristiriitaiset tulkinnat lähihistorian näköalapaikoilta”, sanoo SKS:n kokoelmapäällikkö Katri Kivilaakso.

Talkootyönä tehtävä keräys palvelee tutkijoita, mutta antaa myös mediaväelle kiinnostavan tirkistysaukon kollegojen elämään. Haastattelija lyhentää ja stilisoi äänitteen, toimittaa sen arkistoon ja kirjoittaa sen pohjalta jutun, joka julkaistaan Naistenaani.fi-sivustolla.

Kuka tahansa voi jututtaa journalistinaisen, ja jokaisen duuni on tarinan arvoinen: kirjoittajan, kuvaajan, graafikon, tv-kasvon, pomon tai rivipuurtajan.

Hedelmällisintä on toimia päittäin, kuten hiljakkoin eläkkeelle jäänyt Toppila ja kolmikymppinen Parmala tekivät.

”Oman työuran kuvaus ei ole elämäkerta eikä tieteellinen tutkimus. Nauhalle voi puhua vapaasti. Lukisin mielelläni myös maakuntien journalistien ja vaikka toimitusten sihteereiden urapoluista. Hehän ovat nähneet kaiken”, Toppila sanoo.

Oululaissyntyinen Toppila on ehtinyt naputtaa kirjoituskoneella raviuutisia ja kokea aikakauslehdissä kultavuodet, jolloin toimittajille oli tarjolla työpaikkoja valittavaksi asti. Hän on nähnyt myös, miten yt-neuvottelut ovat kuristaneet media-alaa. Nyt Toppila mentoroi nuorempaa polvea.

”Paineita on totta kai joka elämänvaiheessa, mutta vanhempana olet leppoisampi ja tiedät enemmän. Hallitset alueesi. Muuttuvassakin ympäristössä tiimityö säilyy. Yhdessä suunnitellaan, kuka tekee, mitä tekee, miten ja kenelle. Ja sitten yritetään pitää homma mukavana.”

Parmala kirjoitti freelancerina pariinkymmeneen julkaisuun ennen kuin hänet helmikuun alussa vakinaistettiin Tiede-Luontoon. Hän on keräysprojektin alkuunpanijoita ja yksi ohjaajista. Aineistoon halutaan mukaan myös nuorten kokemukset ja ”Plan B:t”.

”Kerätyssä aineistossa näkyy hyvin, miten naiset ovat rymähtäneet alalle. Samaan aikaan on tullut digitalisaation aalto. Naisvaltaisuus ja palkkakehitys kulkevat rinnakkain. Mitä enemmän naisia, sen pienemmät palkat”, Parmala pohtii.

Parmala itse koki aluksi vaikeaksi heittäytyä haastateltavan asemaan.

”Jännitin, että osaanko sanoa järjestelmällisesti kaikki ne asiat, jotka haluan tuoda esille. Työhän on myös tunnetta, valtava lohko elämää”, hän kertoo.

”Pahin skenaario oli, että jään jumittamaan menneisyyteen. Niinhän siinä kävikin, upposin omaan tarinaani.”

Nurmeksessa ja Hämeenlinnassa asuva Pirkko Keskinen on ahkeroinut talteen neljän kollegansa työhistoriat. Hän on itse työskennellyt Kainuun Sanomissa, Hämeen Sanomissa, Ylellä ja Alma Mediassa sekä avustanut eläkkeellä ollessaan muun muassa Karjalaista.

Hän antaisi mielellään myös oman monipolvisen uransa osaksi tutkijoiden aineistoa. Haastattelijaa kaivataan.

”Halusin antaa äänen maakunnille. Joka puolella tehdään periaatteessa samaa työtä. On ollut mielenkiintoista lukea, mitä kautta ihmiset ovat alalle tulleet. Sukupolvessani on paljon sattumatoimittajia. Minäkin olen.”

Tämä vuosi on toimitustyön juhlaa ja yksi motiivi keräykselle. Naistoimittajat ry täyttää 75 ja Journalistiliitto sata vuotta.

Haastattelu- ja tallennusohjeet osoitteessa naistoimittajat.fi.