Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.
”Sen jälkeen, kun S.S.L:n jäsenluku on kohonnut neljännestuhanteen, käy ammattiliiton sisäisten tiedonantojen toimittaminen jäsenille helpoimmin painokoneen kautta.”
Näin perusteltiin oman lehden tarvetta Sanomalehtimiehen näytenumerossa huhtikuussa 1924. Suomen Sanomalehtimiesten Liitto oli perustettu kolmea vuotta aiemmin. 70 vuotta myöhemmin liitto vaihtoi nimensä Journalistiliitoksi ja lehti Journalistiksi.
Tiedonvälitys sanomalehtimiehille ”tapahtuu parhaiten painetun sanan avulla, olkoonpa että ’lehti’ on vain nenäliinan kokoinen”. Se oli erityisen tärkeä, koska tiedonkulku maakuntiin ja ”torkkuviin piiriyhdistyksiin” toisinaan takelteli.
Toimitus huomautti myös, että virkaveljillä Skandinaviassa on jo omat lehtensä ja hyviä kokemuksia niistä.
”Niinpä lähettää S.S.L:n hallitus tämän pikku painotuotteensa liikkeelle siinä mielessä, että se tapaisi maalinsa – ei siis joutuisi suoraa päätä paperikoriin – ja että se sisällyksellään pystyisi herättämään lukijoissaan entistä suurempaa ja kestävämpää harrastusta sanomalehtimieskuntamme yhteisiin, sisäisiin ja ammatillisiin asioihin.”
Juttu on osa sarjaa, jossa käydään läpi tänä vuonna sata vuotta täyttävän Journalistiliiton historiaa.
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja