Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.
”Sen jälkeen, kun S.S.L:n jäsenluku on kohonnut neljännestuhanteen, käy ammattiliiton sisäisten tiedonantojen toimittaminen jäsenille helpoimmin painokoneen kautta.”
Näin perusteltiin oman lehden tarvetta Sanomalehtimiehen näytenumerossa huhtikuussa 1924. Suomen Sanomalehtimiesten Liitto oli perustettu kolmea vuotta aiemmin. 70 vuotta myöhemmin liitto vaihtoi nimensä Journalistiliitoksi ja lehti Journalistiksi.
Tiedonvälitys sanomalehtimiehille ”tapahtuu parhaiten painetun sanan avulla, olkoonpa että ’lehti’ on vain nenäliinan kokoinen”. Se oli erityisen tärkeä, koska tiedonkulku maakuntiin ja ”torkkuviin piiriyhdistyksiin” toisinaan takelteli.
Toimitus huomautti myös, että virkaveljillä Skandinaviassa on jo omat lehtensä ja hyviä kokemuksia niistä.
”Niinpä lähettää S.S.L:n hallitus tämän pikku painotuotteensa liikkeelle siinä mielessä, että se tapaisi maalinsa – ei siis joutuisi suoraa päätä paperikoriin – ja että se sisällyksellään pystyisi herättämään lukijoissaan entistä suurempaa ja kestävämpää harrastusta sanomalehtimieskuntamme yhteisiin, sisäisiin ja ammatillisiin asioihin.”
Juttu on osa sarjaa, jossa käydään läpi tänä vuonna sata vuotta täyttävän Journalistiliiton historiaa.
Uusimmassa lehdessä
- Anni Mattila työskentelee elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkojen parissa. Työn jälki näkyy joka kuvassa.
- Jäsenyhdistyksillä on yli kuuden miljoonan varallisuus. Liitto toivoo, että yhdistykset keskittäisivät rahansa ydintoimintaan.
- Lehdistönvapauden kärkeen palataan valinta kerrallaan
- Ett år efter flytten – i Sundsvall görs finlandssvenska tidningar med passion men utan lokalkännedom