Työelämä

Maarit Nurminen on Korpilahti-lehden omistaja, päätoimittaja ja ainoa työntekijä

Kun Maarit Nurminen vuonna 2016 osti Korpilahti-lehden, opiskeluaikainen ex-poikaystävä lähetti viestin ja kysyi, mahtoiko Nurminen muistaa haaveilleensa aikanaan omasta lehdestä. Ei muistanut.

”Aina pitäisi miettiä, mitä toivoo. Se voi toteutua”, Nurminen sanoo nauraen.

Nurminen oli tullut Korpilahdelle toimittajan sijaiseksi vuonna 2001. Päätoimittajana hän aloitti kolme vuotta myöhemmin.

Meni viisi vuotta, ja lehdeltä katosivat ensin oma kunta, sitten markettien mainokset. Kauppojen päätös teki muutoinkin tiukkaan budjettiin kymmenien tuhansien eurojen loven. Lehden suurimmat omistajat olivat Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistys ja Korpilahden kunnan nielaissut Jyväskylän kaupunki. Ne alkoivat kaupitella lehteä Nurmiselle.

Nurminen kieltäytyi ensin, mutta pyörsi päätöksensä. Hän päätti jatkaa toimintaa yrittäjänä.

”Hirvittää se välillä edelleenkin”, Nurminen sanoo.

”Tosiasia on, että tätä lehteä ei olisi enää olemassa ilman minua.”

 

Nurminen on yksi harvoista päätoimittajista, jotka tekevät paikallislehteä ainoana työntekijänä. Suomen Lehdistön julkaisemassa Sanomalehtien liiton vuoden 2020 jäsentilastossa yhden työntekijän paikallislehtiä on kolme, ja kaksi niistä kuuluu isompaan yhtiöön.

Tällä mittapuulla itsenäinen Korpilahti-lehti on Suomen pienin paikallislehti. Vastaavassa tilanteessa on esimerkiksi urheiluseuran omistama Petäjävesi-lehti, joka ei kuulu Sanomalehtien liittoon.

Yrittäjälle oma paikallislehti on kehno keino tehdä voittoa, mutta Nurminen kokee työnsä tärkeäksi. Kuntaliitoksen jälkeen Korpilahdelle jäi omaa vain osuuspankki ja lehti.

Yhteisö on hyvä tuki. Kylillä käytiin jopa siunaamassa Nurmisen käsiä, että tämä jaksaisi kirjoittaa.

”Etenkin vanhempien ihmisten kiitollisuus siitä, että lehteä edelleen tehdään, on liikuttavaa.”

 

Yrittäjyytensä aluksi Nurminen karsi kuluja. Hän esimerkiksi siirsi toimituksen kotitaloonsa.

Maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin toimituksen oma sisäänkäynti on avoinna asiakaspalvelua kaipaaville. Alkuviikosta Nurminen myös taittaa, valmistaa ilmoituksia ja viimeistelee keskiviikkoisin ilmestyvää lehteä. Kun lehti on painossa, Nurminen pitää tiistai-iltapäivän vapaata.

Keskiviikko on pyhitetty toimistotöille. Loppuviikolla Nurminen käy juttukeikoilla. Joka lehteen hän tekee viisi – kuusi juttua eli kahdeksan- sivuisesta lehdestä noin kolme neljäsosaa.

”Tosi usein sunnuntaina teen muutaman tunnin, jotta maanantai ei olisi niin paha.”

Lehti ilmestyy läpi vuoden lukuun ottamatta viikkoa jouluna, pääsiäisenä ja heinäkuussa. Se vaatii suunnitelmallisuutta.

Turvaverkon muodostavat taittotaitoinen freelancer ja kirjanpitäjä, jolla on oikeudet hoitaa esimerkiksi laskujen maksua.

Korpilahti-lehden toimitus sijaitsee Korpilahden keskustassa, vanhassa puutalossa, joka on myös Maarit Nurmisen koti. Lehti täyttää ensi vuonna 50 vuotta.

Korpilahti-lehden levikki on noin 2 000. Tilaustuotot ovat ohittaneet mainostuotot, ja viime vuonna tilaajamäärä jopa nousi hieman.

Tilanne on Nurmisen mukaan kuitenkin haastava: digimainonnassa on paha kilpailla somejättien kanssa, tilaajat ikääntyvät ja jakelukustannukset kasvavat.

Nurminen uskoo olevansa vielä viiden vuoden päästä nykyisissä tehtävissään. Ensi vuonna Korpilahti-lehti täyttää 50 vuotta.

”Totta kai järki pitää olla päässä siinä, miten pieneksi tulos voi mennä.”

Maarit Nurminen, 51

Korpilahti-lehden päätoimittaja ja omistaja. Toimii myös viestintäyrittäjänä.

Työskennellyt aiemmin Sulkava-paikallislehdessä ja Vaajakoskella ilmestyvässä Wessmanni-aluelehdessä.

Opiskellut Jyväskylän yliopistossa journalistiikkaa.

Kotoisin Sulkavalta. Uusperheeseen kuuluvat puoliso, koira ja kolme jo kotoa muuttanutta, aikuista lasta.

Harrastaa kilpatanssia. ”Toivoisin, että jokaisella oli sellainen ihan oikea henkireikä.”