Olin vuonna 1991 hoitovapaalla Ilta-Sanomista. Vapaankin aikana tahdoin pysyä kiinni töissä, joten avustin toimitusta.
Sain puhelinhaastattelun Villealfa-elokuvayhtiössä vaikuttaneelta Erkki Astalalta, joka sittemmin siirtyi Yle Draamaan. Astala oli ostanut sarjan Luis Buñuelin elokuvia Kaurismäen veljesten teatterissa esitettäväksi.
Valokuvaaja kävi keikalla omia aikojaan. Itse toimitin tekstini lehteen kävelemällä Korkeavuorenkadulle paperi kädessä ja vauva kainalossa. Lehti ehti ilmestyä jo ennen kuin itse näin jutun.
Puhelin soi heti aamulla. Astala nikotteli langalla enemmän kuin lievästi kauhuissaan – kohtelias mies, mutta hankalassa tilanteessa. Hänen koko sivun haastattelunsa kylkeen oli eksynyt Helsingin hiippakunnan juuri valitun piispan Eero Huovisen kuva. Ja suurella.
Puolisonikin jo soitti ja ihmetteli, kuinka Astala oli opiskeluajoista niin paljon muuttunut ihan tyyliltäänkin.
Olin kaiken lisäksi väännellyt haastattelussa Raamatun tekstiä – mielestäni Buñuelin tyyliin – ja ilmoittanut: porvarit meillä on aina keskuudessamme.
Astala onneksi uskoi aika pian, etten itse ollut säheltänyt väärää miestä lehteen. Toimituksesta en koskaan saanut selitystä sille, kuka kuvat oli onnistunut sotkemaan.
Astalan elokuvahankinnoista kertonut kokonaisuus julkaistiin tavallaan uusintana lehden seuraavan viikon numerossa. Tekstiin haastateltava ei tahtonut muutoksia, joten juttu julkaistiin toistamiseen merkkiäkään muuttamatta, tällä kertaa oikealla kuvalla.
En muista, koska piispa sai oikean tekstin oikean kuvan viereen, mutta kerrottiin, että hänellä riitti huumorintajua.
Mitä sinulle on sattunut ja tapahtunut? Kerro siitä tällä palstalla.