Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.
”Ai sä saat lukea käsikirjoituksenkin, luulin että puuteroit vaan neniä! Monet eivät tiedä, mitä maskeeraaja tekee”, sanoo Hanna Ilkko.
”Kuvauksissa minun täytyy koko ajan tietää, koska kohtauksissa itketään tai hikoillaan, ja millainen mustelma kenelläkin on silmäkulmassa, ja oliko korvat hiusten alla piilossa, ja onhan huulipuna koko kohtauksen ajan pysynyt huulissa. Näyttelijöiden klaffissa pitäminen on itsestäänselvyys.
Mieleenpainuvin hetki on ollut se, kun pääsin oikeasti töihin Yle TV2:lle Tampereelle vuonna 2011. Vuonna 2013 Kemissä sain kuvaukset omalle vastuulleni, kun päämaskeeraaja ei päässyt lähtemään keikalle. Olin siitä todella kiitollinen. Myös Sorjosen kakkoskauden Viron-kuvaukset jäivät mieleen.
Unelmien työpäivä on stressitön ja kiireetön. Ihana kesäinen ilma, mutta ei liian kuuma, etteivät näyttelijät hikoile liikaa. Mukava, tehokas työryhmä ja hyvä catering – ruoka saa ihmiset hyvälle tuulelle.”
![Kansikuva](https://journalisti.fi/wp-content/uploads/2024/05/kansi-5-2024-826x1024.jpg)
Uusimmassa lehdessä
- Toimitukset kalastelevat nuoria lyhytvideoilla, mutta heidän elämänsä uhkaa jäädä varjoon journalismissa. Se on kohtalokasta lukutaidolle ja median tulevaisuudelle, sanoo tutkija.
- Inhimillisten kohtaamisten pitäisi olla toimituksen voimavara
- Tasa-arvovaltuutettu patistaa liittoja neuvottelemaan vanhempainvapaista
- Lokale reportern nominerades till Snöspaden – så reagerade Åland