Kari Raivion Näytön paikka -kirja korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä, mutta muistuttaa sen iäti epävarmasta luonteesta – siitä, miten huonosti se sopii journalismin joko-tai-maailmaan, kirjoittaa Marja Honkonen.
Maailman terveysjärjestö WHO nimesi tammikuussa rokotevastaisuuden yhdeksi merkittävimmistä maailmanlaajuisista terveysuhista.
Uutinen osuu sattuvasti Helsingin yliopiston kanslerinakin toimineen Kari Raivion samassa kuussa julkaistuun kirjaan. Näytön paikassa lastenlääkäri pureutuu muun muassa siihen, mistä rokoteskeptisyyden kaltainen tiedevastaisuus saa pontensa.
Media-alalla työskentelevälle Näytön paikassa on oppeja suoraan ja sivulauseissa. Yksi luku on omistettu tieteen ja julkisuuden suhteelle, mutta Raivio sivuaa toistuvasti muutoinkin sitä, millaisia sudenkuoppia on tieteellisen näytön uutisoimisessa.
Hän viittaa muun muassa selvitykseen, jonka mukaan kolmanneksessa yliopistojen biolääketiedettä käsittelevistä tutkimustiedotteista esitettiin virheellisiä syy-seurausväittämiä. Virheelliset tai ainakin liioitellut tiedot menivät läpi neljässä uutisessa viidestä.
Näytön paikka korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä, mutta muistuttaa sen iäti epävarmasta luonteesta – siitä, miten huonosti se sopii journalismin joko-tai-maailmaan. Lukijan ratkottavaksi jää, miten kirjoittaa rokotteisiin liittyvistä peloista lipsumatta toistamaan muka-tieteellisiä uhkakuvia.
Kari Raivio: Näytön paikka. Tutkimustiedon käyttö ja väärikäyttö. Gaudeamus.