Veera Luoma-aho ja Olli Sulopuisto suunnittelivat myyvänsä tekstejä, mutta asiakkaat halusivatkin podcasteja. Nyt tietämys siitä, millainen on hyvä podcast, kasvattaa liikevaihtoa kohisten.
Mieti, millainen podcast maailmasta puuttuu ja millaista sisältöä juuri sinä olisit oikea ihminen tekemään, sanoo Veera Luoma-aho hyvän podcastin synnystä.
Luoma-aho ja Olli Sulopuisto ovat elättäneet itsensä pari vuotta tuottamalla keskustelupodcasteja yrityksessään, jonka nimi oli ensin Toimitus, nyt Jaksomedia. Tähän mennessä takana on noin 40 tuotantoa.
Viikoittainen uutiskatsaus saattaa vaikuttaa isomman yleisön tavoittavalta podcast-idealta kuin vaikka viikoittainen katsaus bepopin tilaan. Uutiskatsauksia todennäköisesti kuitenkin tarjoaa jo joku iso toimija, johon kuulija valmiiksi luottaa. Siksi suppeampi rajaus kannattaa.
Innostusta ei voi äänisisältöön kirjoittaa eikä editoida, mutta sen puute huomataan, Sulopuisto sanoo. Siksi podcastin aiheeksi sopii asia, josta tekijä muutoinkin puhuu koko ajan.
”Hyvä konsepti mahtuu yhteen virkkeeseen, kuten: ’Se ja se puhuu siitä ja siitä ja se on tosi mahtava’”, Luoma-aho sanoo.
Hyvässä podcastissa on läsnäolon tuntu. Siinä kerrotaan ajatuksista, ei lueta niitä paperista. Kiinnostava keskustelu vaatii myös kuuntelemista.
”Hyvä podcastaaja uskaltaa pohdiskella ääneen ja aloittaa lauseen, jonka lopusta ei vielä tiedä”, Luoma-aho sanoo.
Monella hyvällä podcastilla on vakioelementti, ”Kympin uutisten loppukevennys”, jonka kuuntelija oppii tunnistamaan. Luoma-aho ja Sulopuisto muistuttavat, että podcasteja kuunnellaan tyypillisesti nimenomaisesta halusta ja keskittyneesti. Silti aiheen käsittely ei saa olla kuivaa.
Hyvä podcast-puhe on aitoa keskustelua tai aikakauslehtityyppistä, omaäänistä kerrontaa, ei uutistenlukua, ”radioteatteria” tai lähetysvirtaa.
Podcastin kuuntelija koukutetaan lentävällä lähdöllä. Parhaimmillaan napit korviinsa työntänyt yksinäinen työmatkaaja tai koiranulkoiluttaja voi kokea olevansa vuorovaikutuksessa tekijöiden kanssa.
Kun Luoma-aho ja Sulopuisto perustivat firmansa, Sulopuisto oli tehnyt Vikasietotila-podcastia ja listannut podcasteja Jakso.fi-alustallaan, joka elää Jaksomedian kyljessä. Päätyökseen hän oli toiminimellä kirjoittava freelancetoimittaja. Luoma-aho työskenteli Allerilla digipäätoimittajana.
Vuonna 2015 molemmat esiintyivät Magazine Symposiumissa ja huomasivat puhuvansa samoista asioista. Molemmat halusivat myydä journalistin taitojaan ketterämmin ja laajemmalle kuin mikä oli mahdollista isojen mediatalojen kautta.
Lisäksi Sulopuisto halusi firman, jonka kasvu ei tyssäisi oman työkapasiteetin rajoihin. Luoma-aho aavisteli, että tuolloin alavireisten mediatalojen ulkopuolella oli asiakkaita, jotka himoitsevat journalistista osaamista.
Vaikka Jaksomedia kauppaa journalistista osaamista eli taitoa löytää kiinnostavat asiat ja niille yleisöä kiinnostava muoto, sen tuotteet ovat avoimesti yritysten ja organisaatioiden viestintää.
Asiakkaita ovat esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA, Pihlajalinna, Sitra ja John Nurmisen Säätiö.
Aluksi kaksikko suunnitteli myyvänsä tekstejä, mutta asiakkaat halusivatkin podcasteja. Ne myydään yleensä tuotantokausina, joten kaupat ovat yksittäisiä juttukauppoja isompia, ja alun konseptointityö kantaa myöhempiä jaksoja. Tuotto on siis ollut parempaa kuin jutuista.
Luoma-aho sanoo, että ”podcast-hype” on tuonut tilauksia, mutta tietenkään sen harjalla ei kannata myydä mitä tahansa.
”Olemme olleet jopa inhorealisteja ja sanoneet asiakkaille, että kai te ymmärrätte, ettei tällä medialla tavoiteta sataatuhatta ihmistä.”
”Podcast sopii organisaatioille, joilla on sanottavaa ja jotka hyötyvät sen pariin säännöllisesti palaavista kuulijoista”, Sulopuisto sanoo.
Sulopuisto tunnustaa kuuntelevansa podcasteja nopeutettuna. Se yksin ei kuitenkaan selitä, miten kaksi ihmistä ehtii hoitaa tuotannot, myydä, kehittää, hoitaa asiakassuhteita, opetella uutta ja vielä kokea, ettei yrittäminen ole ollut liian hektistä.
”Meillä on kaksi puolipäiväistä työntekijää, ja lisäksi ostamme freelancereilta”, Luoma-aho sanoo.
Vaikka podcast-analytiikka on ollut kehittymätöntä, onnistumisen on tunnistanut siitä, että jaksojen latausluvut kasvavat tuotantokauden mittaan. Toisaalta Luoma-ahon ja Sulopuiston podcasteilla on aina muitakin kuin määrällisiä tavoitteita, kuten keskustelun herättäminen.
Jaksomedian liikevaihto oli viime vuonna 200 000 euroa ja tulee tänä vuonna ylittämään 300 000 euroa. Sulopuisto sanoo välillä miettivänsä, jääkö heiltä menestyksen tuoksinassa ja alan suomalaisina uranuurtajina huomaamatta jotain, jolla joku huristaa ohi.
Toisaalta kun kauppatavara on osaamista ja yritys velaton, tekemisen suuntaa on tarvittaessa melko helppo muuttaa.
Koska Jaksomedian työn maksavat podcasteja tilaavat organisaatiot, sen tuotteiden jakelu verkkoalustoilla ei tarkoita tulonmenetyksiä vaan mahdollisuutta saada lisää kuulijoita. Radioyhtiöiden, mainos- ja viestintätoimistojen sekä yksityisten ihmisten podcastit kilpailevat kuulijoista, mutta toisaalta kasvava tarjonta vahvistaa podcastien asemaa mediana.
Osaamistaan kaksikko kehittää ulkomailla. Se on inspiroivaa ja happamasti huvittavaa. Amerikkalaisten festareilla saatetaan käsitellä sitä, miten sadasta tunnista nauhaa koostetaan mieletön featuretarina.
”Meillä on tyypillisesti puolitoista tuntia materiaalia, josta tehdään kolmen vartin ohjelma.”
Veera Luoma-aho ja Olli Sulopuisto
Työskentelevät omassa podcastien tuotantoyhtiössään, jonka nimi oli ensin Toimitus, nyt Jaksomedia.
Veera Luoma-aho, 40, on aiemmin työskennellyt Allerin digipäätoimittajana, Olivian ja Ylioppilaslehden päätoimittajana sekä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä.
Olli Sulopuisto, 38, on tietotekniikkaan erikoistunut vapaa toimittaja. Hänen juttujaan on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Mikrobitissä, Tivissä ja Long Playssa.