Staffan Bruunin kirja Mies joka rakasti uutisia on ”toimittajamuistelmat”, jonka loppu on omistettu Hbl:n poikkeuksellisen jyrkälle alamäelle.”Osa ilmiöistä on koko alalle tuttuja, mutta yksityiskohdat hätkähdyttävät”, kirjoittaa Nina Erho.
Kukapa meistä ei olisi urallaan törmännyt mediapomoihin, joiden kehitysideat tuntuvat vieraantuneen todellisuudesta?
Sen sijaan harvinaisia ovat seikkaperäiset julkiset selostukset aiheesta. Sellaisen antaa toimittaja Staffan Bruun kirjassaan Mies joka rakasti uutisia. Bruun työskenteli Hufvudstadsbladetissa 36 vuotta ennen irtisanoutumistaan vuonna 2015.
Bruun omistaa kirjansa lopun Hbl:n parille viime vuosikymmenelle. Hän kertoo sisällön kehittämisen unohtumisesta, utopistisista verkkohankkeista, työntekijöiden ikävästä kohtelusta ja Hbl:n ja paikallislehtien yhdistämisestä. Osa ilmiöistä on koko alalle tuttuja, mutta yksityiskohdat hätkähdyttävät, ja kuten Bruun kirjoittaa: Hbl:n alamäki on ollut poikkeuksellisen jyrkkä.
Ikävimpään valoon joutuvat Barbro Teir, Kaj-Gustaf Bergh ja Christoffer Taxell. Teir oli KSF Median toimitusjohtaja ja kustantaja kevääseen 2016, Konstsamfundetin toimitusjohtaja Bergh jää tänä vuonna eläkkeelle ja Taxell luopui alkuvuodesta sen hallituksen puheenjohtajuudesta. Asioita nyt uudelleen ajattelemalla valtakunnallinen ruotsinkielinen lehti voidaan vielä pelastaa, Bruun kirjoittaa.
Kokonaisuutena Bruunin kirja on ”toimittajamuistelmat”. Uran anekdooteista moni toimii historian kertauksena. Vaikka Bruunista tuli toimittaja vastoin tahtoaan, rakkaus lajiin kuultaa joka riviltä.
Staffan Bruun: Mies joka rakasti uutisia. Siltala.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti