Sananvapaus

Laki jättää toimittajan häiriköinnissä yksin

Valtakunnansyyttäjä lopetti esitutkinnan toimittaja Rebekka Härkösen kunnianloukkauksesta. Härkönen toivoo, että lainsäädäntö suojelisi toimittajia häirinnältä nykyistä paremmin.

Nykyinen laki jättää työnsä takia häirintäkampanjan kohteeksi joutuneen toimittajan yksin. Häirintä käsitellään rikosoikeudellisesti yleensä kunnianloukkauksena ja laittomana uhkauksena. Ne ovat asianomistajarikoksia eli toimittajan on itse vaadittava asiassa rangaistusta.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio pitää tilannetta ongelmallisena.

”Yhteiskunnan pitää voimakkaasti puolustaa vapaata tiedonvälitystä. Kyseessä ei ole toimittajan henkilökohtainen kunnia vaan häirinnällä halutaan vaikuttaa toimittajan työskentelyyn”, Nuotio sanoo.

 

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti 9. maaliskuuta, etteivät Turun Sanomien toimittajaan Rebekka Härköseen kohdistunut laiton uhkaus ja kunnianloukkaukset täytä erittäin tärkeän yleisen edun vaatimusta.

Härkönen joutui mittavan nettihäirinnän kohteeksi, kun hän kirjoitti elokuussa Turun puukotuksen afganistanilaisesta silminnäkijästä. Hän luopui rangaistusvaatimuksesta, mutta halusi valtakunnansyyttäjältä ennakkopäätöksen, täyttääkö tapaus erittäin tärkeän yleisen edun vaatimukset.

Koska valtakunnansyyttäjä katsoi, etteivät kriteerit täyttyneet, jutun esitutkinta on lopetettu. Härkönen luopui rangaistusvaatimuksestaan, koska koki sen henkisesti liian raskaaksi.

”Piti laittaa vaakakuppiin, käytänkö energiani asiasta taisteluun vai jatkanko työtäni toimittajana. Valitsin työni”, hän sanoo.

Härkönen ihmettelee, että päätöksessä valtakunnansyyttäjä perusteli yleisen edun puutetta muun muassa yksittäisillä sanoilla, joita ei pidetty erityisen loukkaavina.

”Häirintä ei ole yksittäisiä sanoja vaan sen tavoite on hiljentää media ja saada toimittajat pelkäämään.”

 

Myös päätökseen tutustunut Nuotio ihmettelee, miksi perusteluissa ei ole otettu vahvemmin esiin sananvapautta ja toimittajien työskentelymahdollisuuksia.

”Se ei olisi varmaankaan muuttanut päätöksen lopputulosta tässä tapauksessa, mutta perusteluissa ei ole tunnistettu mediaan ja toimittajaan kohdistuvan häirinnän luonnetta”, Nuotio sanoo.

Hänen mielestään toimittajiin kohdistuneet laittomat uhkaukset voisivat nykyistä herkemmin ylittää valtakunnansyyttäjän erittäin tärkeän yleisen edun määritelmän.

 

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio sanoo, että toimitus olisi halunnut käydä oikeusprosessin läpi toimittajansa puolesta, mutta nykylainsäädännön puitteissa se ei ole mahdollista.

Kimmo Nuotion mielestä työssä koettu laiton uhkaus pitäisikin asettaa virallisen syytteen alle, jolloin työnantaja voisi tehdä rikosilmoituksen. Vuonna 2011 työssä kohdattu lievä pahoinpitely asetettiin virallisen syytteen alle. Esimerkiksi väkivaltaa työssään kohtaava terveydenhuollon ammattilainen ei enää jää asian kanssa yksin.

”Perustelu oli, että yhteiskunta haluaa suojella työtään tekeviä ihmisiä”, Nuotio huomauttaa.

Journalistiliiton kanta asiaan on selkeä. Puheenjohtaja Hanne Aho sanoo, että journalistin työn häirintä ei ole yksityisasia.

”Yhteiskunnan on suojattava yksittäistä toimittajaa, se on sananvapauden suojaamista. Siksi lakia on muutettava”, Aho toteaa.

 

Häirintä esti lopulta Rebekka Härkösen normaalin elämän Turussa, joten hän muutti Helsinkiin. Turun Sanomat järjesti hänelle työpaikan Lännen Mediasta.

”Turussa ihmiset tulivat iholleni. En voinut tilata taksia kotiini. Lapseni joutui bussissa kuuntelemaan, kuinka ihmiset keskustelivat minun hakkaamisesta.”

Häirintä ryöpsähtää valloilleen edelleen joka kerta, kun hän puhuu julkisuudessa.

”Minulla ei ole menetettävää, että pidän asiaa esillä. Haluan, että alamme keskustella häirinnästä ja miettiä, mitä sille voi tehdä.”

Myös Turun Sanomien Kari Vainio on huolissaan, mitä välillisiä vaikutuksia päätöksellä on toimittajien työhön.

”Pahimmillaan se lisää toimittajien itsesensuuria, kun he joutuvat pohtimaan juttujen seurauksia itselleen.”