Uskottu uutiskone

Kyseenalaistetuksi tuleminen ei tunnu mukavalta. Aamulehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi käyttää sanaa epäkunnioittava, mutta arvioi mukana olevan myös tarkoitushakuisuutta.

Hän teki kesäkuussa skuupin otsikolla Hallituksessa suunnitelma Halla-ahon voiton varalle: soinilaiset muodostaisivat oman eduskuntaryhmän, joka sai marraskuussa Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Lokakuun lopussa Nurmi julkaisi kirjan Perussuomalaisten hajoamisen historia.

Kirjan ilmestyttyä Nurmelta on perätty lisää todisteita väitteelle, ettei pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puhunut totta kiistäessään keskustan valmistautuneen keväällä perussuomalaisten hajoamiseen.

llta-Sanomat julkaisi marraskuussa ex-perussuomalaisten Samuli Virtasen ja Petteri Leinon kommentteja ja tekstiviestejä Jussi Halla-ahon valinnan jälkeisestä ajasta. Kainuun Sanomat päätteli jutusta, ”ettei hajoaminen edennyt sellaista ennalta suunniteltua rataa kuin Nurmi oli esittänyt”.

Nurmi ihmettelee työstään käytyä keskustelua.

”Herää kysymys, onko kova paikka hyväksyä se, että joku politiikan toimittaja ihan aidosti päätti vuotta aikaisemmin keskittää tarmonsa perussuomalaisiin hypoteesinaan se, että puolue saattaa olla jakautumassa.”

”On naiiveista naiiveinta ajatella, että hallituspuolueiden osallistuminen toisen hallituspuolueen hajoamiseen tultaisiin myöntämään julkisesti nimellä tai se, että Timo Soinilla oli etukäteissuunnitelma. Sellainenhan rikkoo kaikki politiikan pöytätavat.”

Toisaalta pitkällä julkisella keskustelulla on hyvätkin puolensa. Kun Nurmelta kysyy, miten enimmäkseen kehuttu ja palkittu skuuppikone välttää rakastumisen omiin saavutuksiinsa, hän sanoo yrittävänsä ajatella näin:

”Lopulta juttujen merkitys syntyy niiden herättämässä yhteiskunnallisessa keskustelussa, minun itseni ulkopuolella.”

Läsnä ajatus yleisöstä on myös silloin, kun Nurmi tapaa ylimpiä vallankäyttäjiä. Hän sanoo istuvansa mielellään iltaa, mutta paikkaansa pöydässä ei pidä liikaa mieltyä.

”Ratkaiseva hetki on näppäimistön edessä. Tilivelvollisuus on suurelle yleisölle, ei vallankäyttäjille eikä kollegoille.”

Epävarmuutta Nurmi ei työstään tunne, vaan luottaa lujasti sen perustuksiin ja itseensä. Perussuomalaisten hajoamista selvitellessä hänestä oli välttämätöntä kuulla laajasti lähteitä puolueen sisältä, muista hallituspuolueista ja oppositiopuolueista.

Perusteellisen tiedonhankinnan aateloi huolellinen ajatustyö.

”Kun kaikki lähdetiedot ovat olemassa, ne laitetaan pöydälle ja aletaan rakentaa kokonaiskuvaa.”

Nurmen tutkivan työotteen juuret ovat poliittisen historian, taloushistorian, sosiaalipolitiikan ja viestinnän opinnoissa. Juuri laaja-alainen koulutus oli yksi meriiteistä, joilla hän ponnisti lukion historian opettajan työstä Aamulehden ja Lännen Median politiikan toimittajaksi vuonna 2014.

Verkostoitumisen Nurmi oppi Keski-Uusimaassa, jossa ehti edetä kesätoimittajasta urheilutoimituksen päälliköksi ennen kuin päätti lähteä etsimään työtä suuren intohimonsa eli yhteiskunnallisten asioiden parista.

Moni on ihmetellyt, mistä Nurmi oikein putkahti valtakunnansarjaan, mutta hänestä itsestään kaikki on loogista.

Hän sai ja malttoi opetella kaiken mahdollisen pienessä lehdessä. Samat opit toimivat isoissa lehdissä. Niihin pääseminen ei ole näinä aikoina helppoa, mutta kova motivaatio auttaa.

Verkostot kehittyvät, kun käy suunnitelmallisesti tilaisuuksissa, tutustuu ihmisiin ja keskustelee niin, että tulee itsekin toisille tutuksi. Pienissä asioissa luotettavaan toimittajaan luotetaan myös isoissa asioissa.

Hyvin verkostoitunut toimittaja saa lähteitä, koska kukaan heistä ei ole ainoa. Tiedonhankinnan isä ja äiti on aika. Sitä järjestyy, kun hajauttaa isot projektinsa muiden töiden sekaan.

”Ja jos vaikuttajalla on aikaa jutella puhelimessa tai tavata, tilaisuus kannattaa käyttää. Vartin soitoilla ei saa selville mitään.”

Kun Nurmi aloitti nykyisessä työssään, hänelle oli selvää, että työnantaja odottaa skuuppeja. Se ei varsinaisesti lisännyt työrauhan tuntua. Nyt, kun onnistumisia on takana paljon, rentoutta on enemmän sekä hänellä itsellään että työnantajalla.

Se tarkoittaa entistä parempaa mahdollisuutta keskittyä juuri sellaiseen politiikan journalismiin, jota Nurmi toivoo Suomeen lisää ja haluaa itsekin tehdä.

Se ei ole vain päivänpoliittisten tapahtumien raportointia tai mielipiteellistä kommentointia vaan uutisia, jotka perustuvat suunnitelmalliseen tiedonhankintaan.

Siinä kysytään samaa monesta eri lähteestä ja suhteutetaan lähteiden sanomiset heidän aikaisempiin sanomisiinsa ja tekemisiinsä. Siinä mietitään, minkä vuoksi kiistanalaisissa asioissa mitäkin tehdään ja sanotaan.

”Siinä kysytään, mitä tapahtuman jälkeiset tekstiviestit voivat sitä edeltävästä ajasta todistaa.”