Fyysinen kiinnikäyminen on helppo tunnistaa seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta milloin ”huonot jutut” muuttuvat häirinnäksi?
Teimme Journalistiliiton jäsenille suunnatun kyselyn seksuaalisesta häirinnästä. Kyselyssä oli kuusi varsinaista kysymystä, joissa oli mahdollisuus kommentoida aihetta vapaasti.
Kyselyyn vastasi 360 henkilöä. Saimme avoimia vastauksia satamäärin ja mietimme toimituksessa, mitä tehdä tausta-aineistolle sen jälkeen, kun jutut oli tehty painettua lehteä varten. Jutut ilmestyivät verkossa ja painetussa Journalistissa 10. marraskuuta 2017.
Tämän jutun lopussa on linkit kaikkiin avoimiin vastauksiin.
Päädyimme julkaisemaan kaikki avoimet vastaukset sellaisenaan. Vastauksia on vain hieman oikoluettu ja teksteistä on poistettu tietoja, joiden perusteella henkilöt tai työpaikat olisivat tunnistettavissa.
Pohdintaa toimituksessa aiheutti se, mikä journalistinen arvo on kokemuskertomuksilla, joiden todenperäisyytta ei ole mahdollista varmistaa.
Kyselyssä ei myöskään ollut aikarajausta, joten kerrotut tapahtumat saattavat olla tältä vuodelta viikolta tai vuosikymmenten takaa.
Vastauksia lukiessa kirkastui, että sadat osittain samansisältöiset vastaukset paljastavat hämmästyttävän havainnollisesti, mitä seksuaalinen häirintä oikeastaan on.
Aineistoa lukemalla kukin voi pohtia omaa tai työkaverinsa käytöstä. Onko mahdollista, että juuri sinun käytöksesi on sellaista, jonka kollegasi kokee häiritseväksi? Nauretaanko jutuillesi vain asemasi takia tai siksi, että nauramalla voi varmistaa seuraavan keikan?
Työnantaja ja rikostapauksissa oikeuslaitos ottavat kantaa siihen, onko käytös tuomittavaa vai ei. Myös häirinnän uhrilla on vastuunsa: ilman häiritsevän käytöksen esiin tuomista asiaan ei voida puuttua.
Toisaalta aiheettomat ilmiannot syövät pohjaa vakavien tapausten käsittelyltä ja rasittavat työyhteisöä samalla tavalla kuin seksuaalinen häirintäkin.
Monessa vastauksessa tuli esiin rajankäynti hyvän ja huonon käytöksen välillä. Kouriminen, puristelu ja muu fyysinen kiinnikäyminen on helppo tunnistaa seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta milloin ”huonot jutut” muuttuvat häiritseviksi.
Se on vaikeampaa määritellä ja riippuu oikeastaan vain siitä, minkälaisen keskustelun kukin kokee häiritseväksi. Raja on häilyvä, eikä sitä kannata koetella.
Alla olevia avoimia vastauksia lukemalla saa käsityksen ainakin siitä, milloin raja on ylitetty.
Lue lisää aiheesta
- Häirintää kaikissa muodoissaan – puolet Journalistin kyselyyn vastanneita on kokenut seksuaalista häirintää työpaikallaan
- “Humalainen haastateltava tarttui rintoihini” – toimittajat kohtaavat seksuaalista häirintää myös juttukeikoilla
- Onko media itsessään yksi pahimmista ahdistelijoista? Kysyimme mediatutkija Susanna Paasoselta
Kaikki avoimet vastaukset löytyvät tämän kommenttijutun lopusta.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena