Journalismi

Naisten vuoro

Vapaiden naisten saunailloista syntyi kirja, joka opetti tekijöilleen ryhmätyötaitoja.

Seitsemän naisen porukka istahtaa jälleen kerran yhdessä saunan lauteille.

Puhe pulppuaa ja naurunremakka täyttää saunan, kun valokuvaaja Teemu Kuusimurto virittelee kameransa valmiiksi.

Saunomispaikkana on tällä kertaa Helsingin keskustassa sijaitseva Allas Sea Pool, joka on yksi naisten tekemässä saunakirjassa esitellyistä saunoista.

Vapaat naiset, kuten ryhmä itseään kutsuu, on freelancereina työskentelevien naisten kollegiaalinen vertaistukiporukka, joka kokoontui alun perin ravintoloissa, mutta pian tapaamiset muuttuivat saunailloiksi ja lopulta yhteiseksi saunakirjaprojektiksi.

”Halusimme tehdä sellaisen projektin, jota olisi kiva tehdä, ja jonka voimme tehdä yhdessä”, sanoo Riitta Saarinen, yksi kirjan toimittajista.

Idea kirjasta syntyi vuonna 2014 ja sitä tehtiin aluksi ”hiljaa hiipien”, mutta koko viime vuosi oli jo intensiivistä työntekoa. Aikataulut pitivät, vaikka freelancerin vaakakupissa painaa aina myös omien töiden hoitaminen.

”Olemme tehneet todella paljon työtä tämän kirjan eteen. Tekstejä ja kuvia käytiin läpi moneen kertaan. Tähän porukkaan mahtuu paljon mielipiteitä”, Saarinen sanoo.

Kirjan tekstit ovat viiden toimittajan käsialaa. Kuvista vastaa kaksi valokuvaajaa, jotka jakoivat urakan kahtia.

Kirjaan päätyi 19 saunaa kuudesta eri kaupungista. Suurin osa saunoista on pääkaupunkiseudulla.

 

Kirjan kuvallisena tavoitteena oli näyttää, miten monipuolinen on julkisten saunojen kirjo Suomessa. Kuvauksissa kiinnitettiin erityistä huomiota vuodenaikojen vaihteluun, kertoo Liisa Takala, toinen kirjan kuvaajista.

Kuvattavia ei haitannut kameran kanssa saunassa ja pihamaalla pyörinyt valokuvaaja.

”He suhtautuivat minuun hämmästyttävän rennosti ja mutkattomasti. Ehkäpä saunojat yleisesti suhtautuvat itseensäkin rennommin”, Takala arvelee.

Takala kävi kuvaamassa joissakin saunoissa useamman kerran ja meni tarpeen mukaan myös itse saunomaan, mikä toi omat haasteensa kuvaamisen tekniseen puoleen.

”Huurustumisen estin siten, että vein kameran saunaan etukäteen lämpenemään ennen kuvauksen aloittamista”, Takala sanoo.

 

Vaikeinta kirjanteossa oli yhteisen näkemyksen löytäminen. Kun tekijöitä oli seitsemän – graafikot mukaan lukien yhdeksän – vaarana oli, että kirjasta olisi tullut erilaisten näkemysten kokoelma, mutta ei yhtä kokonaisuutta.

Tämän tekijät onnistuivat välttämään käymällä jatkuvaa kompromissihakuista keskustelua, jossa viimeistä sanaa ei sanonut kukaan, vaan kaikkia kuultiin ja saatiin aikaiseksi yhteinen näkemys.

Kokonaisuutta piti hallinnassa toimittaja Helen Moster.

”Koska ryhmä oli niin iso, tiedottaminen korostui. Huomasin, että oli tärkeää dokumentoida kaikki tapaamiset. Kirjoitin ahkerasti muistioita, että kaikki pysyisivät kärryillä siitä, mitä ollaan sovittu ja mitä tehdään seuraavaksi, ja missä järjestyksessä”, Moster sanoo.

Ryhmässä työskentely oli opettavainen kokemus koko porukalle. Moster sanoo, että onnistumista edisti se, että ryhmässä oli sellainen henki, että jokainen sai sanoa turvallisesti oman eriävänkin mielipiteensä.

”Pitää saada olla kriittinen ja haastaa muiden mielipiteet. Pitää osata tehdä kompromisseja ja tyytyä kompromissiin. Pitää osata panna piste keskustelulle. Pitää osata neuvotella ja tyynnytellä, kuunnella ja myös unohtaa.”

Vapaat naiset

Seitsemästä freelancerista koostuva ryhmä teki Kaupunkisaunoja-kirjan, joka ilmestyi elokuussa 2017.

Ryhmään kuuluvat (takarivissä vasemmalta oikealle) toimittajat Helen Moster, Leena Filpus, Riitta Saarinen, Tiina Torppa ja valokuvaaja Liisa Takala sekä (eturivissä vasemmalla) valokuvaaja Susa Junnola ja toimittaja Pauliina Susi.

Kustantaja Gummerus Kustannus Oy.