Eläkesaarnaajat

Kaksi toimittajaa, yksi kirja. Kun Jari Hanska aloitti Eläketurma-kirjan tekemisen Teemu Muhosen kanssa, hän päätti kirjoittaa, kuten työparinsa kirjoittaisi.

”Vaikeinta oli toisen ihmisen ajattelu- ja kirjoitustavan omaksuminen niin, että syntyy yhtenäinen kokonaisuus”, Hanska sanoo.

Kaikki alkoi taittokaljojen hausta. Hanska, Muhonen ja muu Voiman silloinen toimitus olivat saaneet lehden painoon. Lähikaupassa Hanska kutsui eläkejärjestelmästä pitkiä lehtijuttuja kirjoittaneen Muhosen mukaan tekemään kirjaa, jota häneltä oli toivottu.

Kirja on kummallekin ensimmäinen, ja oppirahoja on makseltu. Tekijät saivat Koneen Säätiöltä apurahan vuoden 2014 lopussa suunnitelmalla, joka oli varsin erilainen kuin lopputulos.

Tai oikeastaan suunnitelmaa ei edes ollut.

”Jos kirjoittaa niin laajasta aiheesta kuin eläkejärjestelmä, pitäisi miettiä etukäteen, mitä haluaa sanoa. Meillä se oli aluksi hukassa”, Muhonen kertoo.

Eläketurman piti käsitellä eläkerahastoja, mutta sitten Muhoselle ja Hanskalle tuli vastaan luku 28. Liki niin monella miljardilla eläkkeitä maksettiin vuonna 2014 – julkisista varoista, vaikka moni mieltää eläkkeiden olevan oma, erillinen pottinsa.

Kirjoittajat huomasivat itsekin joutuvansa muuttamaan näkemystään siitä, miten eläkkeet vaikuttavat julkiseen talouteen.

Kirjaprojektia työparista veti Muhonen, joka on Hanskan mukaan häntä parempi editori ja terävä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia.

”Tehtävä vaati valistuneen yksinvaltiaan vähän kuten teatteri vaatii ohjaajan”, Hanska vertaa.

Pari kertaa kävi niin, että Muhonen laittoi koko kirjan rakenteen uusiksi ja unohti kertoa siitä Hanskalle. Siihen tämä suhtautui kärsivällisesti.

”Jos näkemyseroja oli, ei Jari ainakaan sanonut mitään. Se toisaalta olisi Jarin tyylistä”, Muhonen sanoo.

Hänen mielestään Hanska on mainettaan lempeämpi ja tulee hyvin toimeen päättäjien kanssa.

Työparista Hanska tosin on se, joka ensimmäisenä tarttuu puhelimeen tai tekee tietopyynnön.

”Hän on nopeampi, minä jään vellomaan”, Muhonen kertoo.

Viranomaiset suhtautuivat tekijöiden pyyntöihin pääosin suopeasti. Keskeiset luvut he saivat viipymättä.

Jopa valtiovarainministeriö, jonka kanssa Hanska väänsi samaan aikaan toisesta asiasta oikeusasiamiestä myöten, antoi tietoja mukisematta.

”Jarin maineen vuoksi ihmiset saattavat kuvitella, että taistelimme tuulimyllyjä vastaan sananvapauden ritareina. Emme me niin tehneet. Kaikilla on ollut meihin tosi hyvä suhtautuminen”, Muhonen kertoo.

Se, mikä alkoi kaljoilta, myös kruunattiin niillä. Viime elokuun loppurutistuksen jälkeen Hanska ja Muhonen joivat tuopin pari Janoisessa Lohessa Helsingin Töölössä. Nyt he kiertävät puhumassa eläkejärjestelmästä muun muassa eduskuntaryhmille.

Pääosin Eläketurma ei ole poliittinen kirja, mutta joitain uudistuksia se ehdottaa. Näiden ehdotusten matkasaarnaajina Hanska ja Muhonen haluavat toimia.

”Jos on käyttänyt puolitoista vuotta jonkun homman perkaamiseen, on journalistinakin velvollisuus kertoa, mitä sille voisi tehdä”, Hanska sanoo.