Mediakentän hämmentäjä

Sieltä se taas tulee: lypsykonevertaus.

Keskisuomalainen Oyj:n toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi nojailee tuoliin pitkän palaveripöydän ääressä. Viininpunainen kauluspaita roikkuu farkkujen päällä. Hiukset ovat hieman sekaisin.

Hän selittää yhtiönsä ajankohtaisia kuulumisia kansanedustaja Touko Aallolle (vihr.). Keskisuomalainen osti hiljattain lahtelaisen Mediatalo Esan.

”Tarvitaan isompi lypsykone”, Kangaskorpi perustelee.

Keskisuomalainen on kuin varkain noussut Suomen ylivoimaisesti suurimmaksi sanomalehtikustantajaksi nimikemäärällä mitattuna. Kolme vuotta sitten se hankki Suomen Lehtiyhtymän kansanedustaja Eero Lehdeltä (kok.).

Kangaskorpi taas on profiloitunut ärhäkäksi kommentaattoriksi, joka laukoo mielellään mielipiteitään kotimaisen median tilanteesta. Niin nytkin. Hän valittaa Aallolle Postin jakeluongelmia ja perintöverotuksen epäoikeudenmukaisuutta sekä vitsailee, että Yleäkin voisi vähän kyykyttää.

”Siinä aika kattavasti. Näistä kun hoidat puolet”, hän letkauttaa.

Esiintyminen on tyypillistä Kangaskorpea. Toiset pitävät häntä suorapuheisena ja hauskana jätkänä, joka yltyy joskus reippaaseen vittuiluhuumoriin. Toisia rehvakas tyyli hämmentää. Heidän mielestään Kangaskorpi vaikuttaa ylimieliseltä.

Muutama vuosi sitten Kangaskorpi osallistui videopalaveriin, jossa esittäytyi Savon Sanomien tuore brand manager. Konsernipomo tokaisi: ”Mitä helvettiä Savon Sanomat tekee jollain brand managerilla?”

Eräs Kangaskorven pitkäaikainen ystävä kuitenkin sanoo, että hän ei ole tarkoituksella ilkeä kenellekään.

”Hienotunteisuus vain ei ole hänen paras puolensa.”

Hienotunteiselta ei vaikuta myöskään yhtiön vertaaminen lypsykoneeseen. Olkoonkin, että Kangaskorven omat ja yhtiön juuret ovat syvällä keskisuomalaisessa mullassa.

”En tarkoita, että lypsäjänä olisivat omistajat tai yritys, vaan ympäröivä yhteisö, lukijat, toimittajat ja muut”, Kangaskorpi selittää myöhemmin työhuoneessaan.

Hänen visiossaan yhtiön on kasvettava, jotta se selviytyy taloudellisesti tulevaisuudessa. Printtilypsykoneen on muututtava digilypsykoneeksi.

Toinen tärkeä tehtävä on varmistaa yhtiölle pitkäjänteinen kasvollinen omistus.

”Ei kukaan halua pitää omistuksiaan, jos näkymät ovat huonot. Mitä enemmän pystymme maksamaan osinkoja ja tulospalkkioita (henkilöstölle), sen parempi”, Kangaskorpi linjaa.

Keskisuomalaisen omistajapolitiikkaa riepoteltiin julkisuudessa joulukuussa 2013, kun yhtiö samaan aikaan jakoi jälkiosinkoja ja irtisanoi työntekijöitä. Kangaskorpi kuitenkin väittää, että osinkojen maksu ei ole ollut esteenä Keskisuomalaisen kehittämiselle yli digimurroksen.

”Me emme ole jättäneet mitään tekemättä sen takia, ettei olisi ollut rahaa. Innovaatiot ja ajatukset vain ovat puuttuneet.”

Moni Kangaskorpea tunteva näkee hänessä kaksi puolta.

Toinen on eliitin kanssa sujuvasti seurusteleva pörssiyhtiön pomo, joka ajaa kalliilla autoilla, asuu matkoillaan hulppeissa hotelleissa ja julkaisee itsestään sosiaalisessa mediassa kuvia silmäätekevien seurassa.

”En käy paskoissa hotelleissa, eikä mulla ole paskoja autoja. Mitä järkeä sitä olisi peitellä”, Kangaskorpi kysyy.

Se toinen Kangaskorpi taas on juuristaan ylpeä maatalon poika, joka on huolissaan ikääntymisestään, terveydestään ja siitä, löytyykö hänen lapsilleen paikkaa yhteiskunnasta. Se Kangaskorpi syö yksin aamupuuroa Keskisuomalaisen kuppilassa ja vaeltelee metsissä koiriensa kanssa.

”Hänen on hyvin vaikea suostua epätäydellisyyteen itsessään ja muissa ihmisissä”, ystävä sanoo.

”Aika paljon kertoo se, että hänen parhaita ystäviään ovat koirat. Ne antavat anteeksi kaiken ja rakastavat ehdoitta.”

1990-luvulla Kangaskorpi päätti yhdessä isänsä Pekan ja äitinsä Inkerin kanssa ryhtyä sijoittamaan perheen varallisuutta systemaattisesti Keskisuomalaisen osakkeisiin. Äidin puolelta omistuksia on jo vuosikymmenten takaa. Nyt Kangaskorvet omistavat yhtiöstä noin 10 prosenttia.

Rahan takia Kangaskorven ei tarvitsisi tehdä loppuelämänsä aikana töitä. Hän voisi keskittyä vaikka valokuvaukseen ja mökkeilyyn. Silti hän sanoo, ettei voisi kuvitella tekevänsä muuta kuin toimivansa Keskisuomalaisen toimitusjohtajana.

”Lapsellisesti minua kiinnostaa sananvapaus ja moniarvoinen, kotimainen kaupallinen media”, hän perustelee.

Ehkä Keskisuomalainen-konserni on Kangaskorvelle kuin kotitilan pellot. Viimeaikaisten yrityskauppojen myötä saappaat ovat suurentuneet ja tilusten reunat karanneet kauemmas horisonttiin.

On ymmärrettävää, että Keskisuomalaisen strategiana on ennemmin ostaa kuin olla ostettavana. Vesa-Pekka ei halua olla se Kangaskorpi, jonka vetovuorolla maakunnallisen ja kasvollisen omistuksen ketju yhtiössä katkeaa