Journalismi

Paikallinen ääni

Ugandalainen mediavaikuttaja Rosebell Kagumire on kyllästynyt länsimaisen valtamedian tapaan esittää afrikkalaiset passiivisina avuntarvitsijoina. Antakaa ääni paikallisille toimijoille, hän vetoaa.

Maaliskuussa 2012 internetissä tapahtui jotakin poikkeuksellista: ugandalaisesta sissijohtaja Joseph Konysta kertovasta Youtube-videosta tuli ennennäkemätön hitti.

Hyväntekeväisyysjärjestön tunteisiin vetoava kampanjavideo keräsi vain kolmessa päivässä yli 40 miljoonaa katsojaa.

Toimittajana työskennellyt ugandalainen Rosebell Kagumire katsoi videon, jossa yhdysvaltalaisjärjestön toiminnanjohtaja lupaa ugandalaispojalle pysäyttää Konyn. Videolla sissiliike LRA:n aiheuttama konflikti esitettiin yksinkertaisena, sellaisena, jonka yhdysvaltalaiset ”sankarit” voivat helposti ratkaista. Kagumire järkyttyi, hän päätti julkaista oman reaktionsa Youtubessa.

”Video antaa ymmärtää, että valta on Amerikassa, ei minun valtiollani, ei paikallisissa aloitteissa. Ja tämä on se ongelma median tavassa kertoa afrikkalaisista – meidät esitetään täysin kykenemättöminä auttamaan itseämme”, Kagumire sanoo videolla.

Paljon ei ole muuttunut neljässä vuodessa, 32-vuotias Kagumire toteaa Kampalan kantakaupungissa sijaitsevassa ravintolassa. Nykyään kansainvälisille järjestöille viestintäkonsulttina työskentelevä Kagumire näkee yhä Kony-videon kaltaista kerrontaa afrikkalaisista. Sitä on hyväntekeväisyyskampanjoissa, mutta myös länsimaisessa journalismissa.

”Länsimainen journalismi on hyvin vahvasti sidoksissa länsimaiseen kehitysajatteluun, joka on jo itsessään ongelmallinen. Siinä valitettavan usein ei anneta tilaa afrikkalaisille toimijoille”, hän sanoo.

Tätä ajattelua vahvistavat kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt lähettäessään toimittajia kohdemaihinsa. Näillä matkoilla toimittaja omaksuu Kagumiren mukaan helposti järjestön avus-tusnäkökulman omakseen ja välittää Afrikasta kuvaa, josta puuttuvat oman yhteisönsä eteen uurastavat paikalliset toimijat.

Kagumire kertoo esimerkin Itä-Kongosta, josta hän on itsekin kirjoittanut.

”Alueella seksuaalinen väkivalta on järkyttävän yleistä ja se pitää tuoda esiin. Mutta jos hakee tietoa itäkongolaisista naisista, esille nousee vain uhrien tarinoita, vaikka siellä on valtava määrä voimakkaita naisia, jotka työskentelevät seksuaalista väkivaltaa vastaan. Missä ovat heidän tarinansa?”

Kagumire painottaa, että journalismilla on aina seuraamuksia. Vuonna 2010 YK:n seksuaalisen väkivallan ja konfliktin erityisedustaja, Ruotsin nykyinen ulkoministeri Margot Wallström antoi Kongolle tittelin ”maailman raiskauksien pääkaupunki”. Kagumiren mukaan tämä oli täysin vastuutonta.

”Länsimaiset toimittajat rakastavat tällaisia yksinkertaistuksia ja viljelevät termiä paljon, mutta se leimaa kaikki kongolaiset naiset.”

Positiivistakin Afrikka-uutisointiin liittyvää kehitystä on tapahtunut. Kagumire muistelee, että vielä muutamia vuosia sitten afrikkalaisiin toimittajiin ei uskallettu luottaa, vaan kansainvälinen media lähetti aina oman toimittajan paikan päälle. Nykyään useampi ugandalainen toimittaja kirjoittaa kansainväliseen mediaan.

”On myös erinomaisia ulkomaalaisia toimittajia, jotka näkevät kansainväliset valtarakenteet.”

Erityisesti Kagumirea vaivaa se, että länsimaiset journalistit leimaavat Afrikan maat konservatiivisiksi. Eurooppalaisten olisi syytä katsoa peiliin, hän kehottaa. Hän on seurannut hämmentyneenä pakolaiskriisiä, joka hänen mielestään osoittaa eurooppalaisten kaksinaismoralismin.

”Suhteessa pakolaiskysymykseen afrikkalaiset maat eivät ole todellakaan ole konservatiivisia, päinvastoin. Ugandassa on yli puoli miljoonaa pakolaista ja yli 50 heimoa, mutta elämme ongelmitta yhdessä toistemme kanssa.”

EDIT: 10.6.2016 klo 10.35. Oikaisu: Nimi korjattu. Painetussa Journalistissa 8/2016 haastateltavan (Rosebell Kagumire) sukunimi on virheellisessä muodossa jutun ingressissä.

Rosebell Kagumire

Viestintäkonsultti, joka tekee töitä konfikteihin, naisten oikeuksiin, rauhanneuvotteluihin ja turvallisuuteen sekä monimediaan liittyvien kysymysten parissa Afrikassa.

Työskennellyt vuosia useissa ugandalaisissa medioissa sekä fikserinä kansainvälisille tiedotusvälineille.

Opiskellut journalismia Makereren yliopistossa Kampalassa ja konfliktintutkimusta Tuftsin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä YK:n rauhanyliopistossa (University for Peace) Costa Ricassa.

The World Economic Forum valitsi Kagumiren alle 40-vuotiainen globaalien johtajien joukkoon vuonna 2013.