Mikko Gustafssonin ja Jantso Jokelinin Keputabu-kirja pöyhii keskustalaisuutta ja toimittajien suhdetta politiikkaan.
Toimittajat Mikko Gustafsson ja Jantso Jokelin ottavat Keputabu-kirjassaan pakinoivaan syleilyynsä kysymyksen, miksi kaupunkilaiset kavahtavat keskustaa, vaikka maalaisjuurista ei ole kauan. Samalla pöyhitään toimittajien suhdetta politiikkaan.
Kirjoittajien mielestä toimittajien objektiivisuutta olisi helpompi arvioida, jos poliittisen sidonnaisuutensa voisi luontevasti kertoa. Politiikan journalismi saa sapiskaa tyhjien selvitysten ja kommenttien referoinnista.
”Vaihteeksi voisi vaikka leikitellä tai keskittyä yksityiskohtiin, kuten Sakari Piippo taannoin Raymondissa julkaistuissa kuvissaan. Kuvissa poliitikkojen hihoista, napituksista ja huonosti sidotusta kengästä oli uusi, inhimillinen näkökulma”, sanoo Jokelin.
Hänen mielestään toimittajien pitäisi kiertää infojen umpitylsyys luovuudella. Tai jopa miettiä, tarvitseeko niihin mennä ollenkaan.
”Panama-paperit osoittavat, että kaikki ei todellakaan tapahdu Arkadianmäellä. Puolueet yrittävät viedä huomiomme performansseillaan, mutta meidän ei pitäisi antaa poliitikkojen määritellä, mistä asioista keskustellaan.”
Mikko Gustafsson ja Jantso Jokelin:
Keputabu – Latteliberaalien matka keskustalaiseen sielunmaisemaan
Sammakko 2016