Pekka Juntin maahanmuuttoaiheiset kolumnit puhkaisivat viime syksynä Sara Rigatellin somekuplan.
”Kun pakolaisia alkoi syksyllä tulla tänne Tornioon ja keskustelu meni hulluksi koko Suomessa, asiaan piti muodostaa omakin suhde. Sitä mietittyäni halusin kirjoittaa hämmennyksestäni ihan suoraan. Ilman sordiinoa ja yritystä olla parempi kuin onkaan”, sanoo Pohjolan Sanomien ja Lapin Kansan viikonloppuliitteen toimittaja Pekka Juntti.
”Uutispäällikkö ei oikein lämmennyt idealle vaan sanoi, että keskitytään me paikalliseen, kun Lännen Mediasta tulee yleistä analyysia. Kimmastuin vähän ja sanoin, että ikkunasta katsottuna aihe kyllä vaikuttaa paikalliselta. Sitten olin taas yhtenä perjantaina valmis viikoittaisen repparini kanssa ja päätin, että nyt kyllä hakkaan sen kolumnin kasaan. Syntyi Pakolaisista – rehellisesti. Pyysin verkkotuottajaa lukemaan tekstin, ja sitten löimme sen nettiin.
Kotiin ajellessani mietin, että mitähän tuli taas tehtyä. Virheitä en enää yhdeksän toimittajavuoden jälkeen pelkää, ne voi korjata, mutta tyhmältä ja naiivilta ei kukaan halua näyttää. Hirveintä olisi, jos lukijat ajattelisivat, että siellä se on kuplassaan eikä enää tiedä, mitä arkielämässä tapahtuu. Toisaalta ahdistus kertoo tekstin merkityksestä. Siitä tietää tehneensä enemmän kuin ’käyneensä töissä’.
Oli hauskaa, että teksti, jonka ei pitänyt syntyä, löi kaikki verkkoennätyksemme. Palautevyöryn mukaan moni koki sen kuvanneen ja selventäneen ajatuksiaan. Ehkä mielipidekirjoitus tai kolumni onkin parhaimmillaan, kun se tarjoaa myös vastauksia, ei pelkkää ärtymystä.
Kolumnin päätelmä oli, että jos kohtelemme tulijoita rehdisti ja annamme heille mahdollisuuden, iso osa käyttää sen hyvin. Näin ajattelen edelleen, mutta muutoin puhe pakolaiskeskustelun kahdesta ääripäästä eli hetkessä. Nyt on vain yksi ääripää, jonka puhe ja teot raaistuvat koko ajan. Niitä, jotka hyväksyivät maahanmuuttoasioissa aivan kaiken, ei tunnu enää olevan. Silti rasismin ja ihmisarvon kunnioituksen välissä ei ole mitään välitilaa. Tästä kirjoitin helmikuussa Tolokun immeisen toiveissa.”
Pekka Juntti, 35
Toimittaja Pohjolan Sanomien ja Lapin Kansan Luppo-viikonvaihdeliitteessä.
Työskennellyt aiemmin Alma Median ja muutamien muiden maakuntalehtien yhteisessä viikonvaihdetoimituksessa.
Voitti Bonnierin Journalistipalkinnon vuonna 2013 Yleisön suosikki -kategoriassa. Ehdolla Sanomalehtien liiton Vuoden parhaat -kilpailun feature-kategoriassa vuonna 2014.
Sara Rigatellin valinta
Ylen ajankohtais- ja featuretoimituksen toimittaja Sara Rigatelli valitsi esiteltäväksi Pohjolan Sanomien ja Lapin Kansan viikonvaihdeliitteen toimittajan Pekka Juntin kolumnit.
”Viime syksynä somekuplani puhkaisi Pakolaisista – rehellisesti. Se jätti jäljen suorapuheisuudellaan ja erilaisella otteellaan. Tammikuussa silmiin sattui Odinin soturit uhkasivat minua.
Viimeksi luin Juntin hervottoman blogikirjoituksen Tolokun immeisen toiveet. Se on mainiota kieltä, kunnon Lapin nuottia! Olen itsekin aloittanut urani
Lapin Kansasta ja tiedän, kuinka paljon siellä paiskitaan töitä, joita harvemmin täällä pääkaupungin ’latte-ajattelijoiden’
keskuudessa noteerataan.”
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti