Journalismi

Hänen mukaan

Yhä useammin lehdissä lukee hänen mukaan eikä hänen mukaansa, kuten kielenhuoltajat suosittelevat, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Kielitieteellinen Osakunta keskusteli 1860-luvulla suomen kielen omistusliitteistä. Pitääkö kirjoittaa minun lukema kirja vai minun lukemani kirja? Vahvana eetoksena oli puhtaus: kielen rönsyjä leikattiin.

Omistusliitekysymykset ovat edelleen jatkuvasti käsillä, kun tekstejä tehdään ja kieltä huolletaan. Välillä herätellään keskustelua siitäkin, olisiko meidän jo kokonaan aika luopua omistusliitteistämme. Eihän niitä ole englannissakaan!

Kielitoimiston ohjepankista käy ilmi kielenhuollon kanta: yleiskielessä kuuluu käyttää omistusliitettä. Merkittävin poikkeus on ehkä meidän perhe -tyyppi. Monikon ensimmäisen ja toisen persoonan ilmauksissa ei välttämättä tarvita omistusliitettä, kun on kyse ”läheisestä kuulumisesta perheeseen tai muuhun vastaavaan yhteisöön tuttavallisessa, puheenomaisessa tai tunnesävytteisessä tyylissä”.

Mutta käytetäänkö omistusliitettä nykyään entistä vähemmän? Monissa tyyliltään arkisissa kirjoitetuissa teksteissä, kuten verkkokeskusteluissa, omistusliite jää usein pois niistäkin kohdista, joihin sitä normitetussa yleiskielessä suositellaan.

Moni journalistikin näyttää unohtavan omistusliitteen. Yhä useammin lehdissä lukee hänen mukaan eikä hänen mukaansa, kuten kielenhuoltajat suosittelevat: Hänen mukaan väliaikaisia järjestelyjä kehitetään koko ajan (Yle 23. heinä- kuuta); Hänen mukaan kyseessä on ”jokaisen oma henkilökohtainen ratkaisu” (Helsingin Sanomat 19. lokakuuta); Hänen mukaan Kemijärven kaupunki ei ole toiminut väärin (Iltalehti 18. syyskuuta).

Hänen mukaan -tapauksia on niin paljon, että kyse ei ehkä enää ole yksittäisten toimittajien horjahduksista. Ehkä kyse on kielen muuttumisesta, omistusliitteen karsastamisen ja karsimisen aiheuttamasta – normirönsyilystä.