Tietorikas toimittaja

Toimittaja, kirjailija, pakinoitsija, sanoittaja Mikko Haljoki kuoli Hämeenlinnassa 20. helmikuuta. Hän oli 78-vuotias, syntynyt Anjalassa vuonna 1936.

Mikko Haljoki työskenteli koko ikänsä erilaisissa lehtialan tehtävissä, toimittajana vuodesta 1962 Viikkosanomissa ja VIP-lehdessä. MTV:ssä hän toimi asiaohjelmajaoston päällikkönä.

Muutettuaan vuonna 1971 Hämeenlinnaan, ”vähän kauemmaksi Helsingin ja Tampereen hulinoista”, kuten hän itse muuttoaan luonnehti, Haljoki teki työtä freelancetoimittajana sekä aikakauslehtiin että televisioon. Monet aikakauslehdet suosivat häntä kirjoittajana varsinkin vaativimmissa tehtävissä.

Työtä riitti, kunnes tuli 1990-luvun alan lama.Se iski myös aikakauslehdistöön. Vakinaisia toimittajia vähennettiin ja freelancereiden käyttö romahti. Juttuja piti ruveta tyrkyttämällä myymään, mikä ei oikein sopinut Mikon luonteelle. Tämä tilanne jatkui vuosikausia.

Mikko Haljoki tunnettiin myös kirjailijana ja sanoittajana. Hänen kirjoistaan mainittakoon dekkarit Nuori, ikävöity kuollut, Tonttujoukko varpahillaan ja Kadonneitten hotelli. Yhdessä Jouko Sorjasen kanssa Haljoki kokosi kirjan Sano teeveesti vaan: hymyä, huulta ja herjaa kuvaruudun maailmasta.

Aikoinaan eräs Seura-lehden luetuimpia palstoja olivat Mikko-sedän pakinat, joita Haljoki kirjoitti vuosikausia. Niistä hän toimitti pakinakokoelman. Mikko Haljoki laati myös  laulusanoituksia muun muassa Rauno Lehtisen säveltämään, ikivihreäksi muuttuneeseen Toiset meistä– kappaleesen. Kun se soi Mikon kantaravintolan kovaäänisistä Hämeenlinnassa, kaikki läsnäolijat tiesivät sanoittajan istuvan keskuudessaan.

Mikko Haljoelle myönnettiin ansioistaan valtion ylimääräinen sanomalehtimieseläke.

Mikko Haljoki tunnettiin yhteiskunnallisesti valistuneena, tietorikkaana ihmisenä, joka ei aina kätkenyt tietojaan vakan alle. Omista saavutuksistaan hän ei halunnut puhua. Jos joku ryhtyi häntä kehumaan, huitaisi Mikko kädellään: mitä noista vanhoista.

Viimeinen keskusteluni Haljoen kanssa käytiin puhelimitse. Siinä yhteydessä syntyi kahden minuutin väittely ikääntyneille entisille toimittajille sopivasta aiheesta: käytetäänkä muotoa kiikari vai kiikarit. Soromnoo, päätimme kaikkien puolesta. Kelvatkoot molemmat.

Tuomo Pöntynen
Kirjoittaja on toimittaja ja Mikko Haljoen ystävä