Journalismi

Ei mikään pyhimystarina

Johanna Vesikallio uppoutui perusteellisesti pitkän linjan poliitikon, Elisabeth Rehnin elämään, mutta uskoo säilyttäneen riippumattomuutensa.

Kolmekymmentä kahden tunnin keskustelua, lukuisia haastatteluja sekä kirja- ja artikkelitolkulla tietoa urasta. Elisabeth Rehnin elämäkertaa kirjoittaessaan STT-Lehtikuvan yhteiskuntatoimituksen politiikan esimies Johanna Vesikallio kävi läpi mittavan uran tehneen poliitikon elämän laidasta laitaan. Jos tutustuu johonkuhun näin perusteellisesti, voiko pysyä riippumattomana?

Kyllä ja ei. Suhde politiikkaan ei muuttunut, mutta elämäkerran syntyehdot paljastuivat toisenlaisiksi kuin lehtijutun.

”Toimittajalla on diktatorinen oikeus sanella, mitä juttuun tulee. Kirjaa tehdessä ymmärsin pian, että nyt ei voi toimia niin. Kyse on ihmisen elämästä, ja hänellä on lopullinen määräysvalta oman elämänsä historiankirjoitukseen”, Vesikallio pohtii.

Rehnin uraa ja elämää käsittelevä Lillan julkaistiin 15. lokakuuta. Vesikallion mukaan Rehn itse toivoi, ettei häntä käsiteltäisi kirjassa silkkihansikkain. Eikä niin tehdäkään: RKP:n veteraanivaikuttajat eivät muistele häntä pelkästään mairittelevasti. Uralleen intohimoisesti omistautuva isoäiti saa kritiikkiä siitä, ettei ole ollut lapsenlapsilleen läsnä. Avioliiton kivikotkin käydään läpi.

”Ihan ensimmäisessä tapaamisessa Elisabeth sanoi, ettei ole mikään pyhimys. Olisi hänestä sellaisenkin kirjan saanut”, Vesikallio toteaa.

Hän sanoo ihailevansa Rehnin rohkeutta kestää läheisten kritiikki painetussakin muodossa. Vain joitain hyvin henkilökohtaisia asioita jätettiin pois kirjasta.

”Rehnin perheellä on ihailtavan läheiset ja suorasukaiset välit. Heillä on totuttu sanomaan asiat ääneen. Lasten kritiikki on aika kovaa, ja arvostan kovasti sitä,
että se on mukana”, hän sanoo.

Journalistille kritiikittömän kirjan tekeminen olisi myös ollut hankalaa. Vesikallio korostaa, ettei tuntenut Rehniä aiemmin, vaan valikoitui kirjoittajaksi Otavan pyynnöstä.
 

Kirjan vastaanottoa julkisuudessa tekijä ja kohde eivät ole yhdessä miettineet. Tutut toimittajat ovat toki kalastelleet uutisentynkää.

”Olen skannannut tekstiä miettien, mihin iltapäivälehden toimittaja tarttuu. En kuitenkaan ole hirveästi halunnut pohtia asiaa. Se on muiden päätettävissä. Omalle tekstille sokeutuu”, Vesikallio sanoo.

Kammoa kirjoittamiseen projekti ei Vesikalliolle jättänyt, vaikka sen tekemiseen meni koko aiemmin suunniteltu vuorotteluvapaa ja enemmänkin.

”Yksi ystävä sanoikin, ettei tuo breikki oikein breikiltä kuulosta. Päivätöiden ohessa en olisi kirjaa pystynyt tekemään.”

Johanna Vesikallio:
Lillan – Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä
Otava 2014