Pitääkö tekoälyn tuottamaan ja toimittajan tarkastamaan juttutiivistelmään aina merkitä, että sen tekemiseen on käytetty tekoälyä?
Julkisen sanan neuvoston mukaan ei. Neuvoston puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan uutisalgoritmien käyttöä ohjeistava lausuma edellyttää tekoälyn käytön merkitsemistä hyvin harvassa tapauksessa. Käyttö on merkittävä silloin, kun sisältö on sekä merkittävissä osin tuotettu että julkaistu automaattisesti. Journalistin ohjeita täydentävä lausuma on vuodelta 2019.
”Pitää kysyä, onko näin asetettu rima enää kohdallaan”, Hyvönen sanoo.
Varsinaiset Journalistin ohjeet eivät edes mainitse tekoälyä. Kun uudistettiin vuonna 2024, tekoälysovellusten laajamittainen käyttö uutistyön apuna teki jo tuloaan. Asiaa pohti tekoälytyöryhmä, joka päätyi lisäämään ohjeiden johdantoon väljän muotoilun. Sen mukaan Journalistin ohjeiden sääntelyä sovelletaan ”riippumatta siitä, miten tai millä teknologialla se on tuotettu”.
”Työryhmä pelkäsi sanovansa jotakin, joka vanhenee nopeasti”, Hyvönen sanoo.
Tekoälyn käytön sääntöjen tarkka määritteleminen tuntui toisin sanoen mahdottomalta, koska tekoäly kehittyi jo vuonna 2024 nopeasti.
JSN suunnittelee nyt algoritmilausuman päivitystä.
”Tekoälyä sovelletaan nyt jo niin monella tavalla. On muun muassa radiouutisia lukevia koneääniä. On ihan selvää, että yleisö kaipaa lisää selkeyttä tekoälyn käytön merkitsemiseen”, Hyvönen sanoo.
Tekoälyä koskevien ohjeiden laatiminen ei edelleenkään ole helppoa, Hyvönen sanoo. Nopea kehitys tekee ”liikkuvaan maaliin osumisesta” vaikeaa.
”Se tarkoittanee sitä, että periaatteiden pitää jatkossakin olla aika yleisellä tasolla.”
Hyvönen arvioi tekoälyohjeistuksen päivitystyön kestävän vähintään muutamia kuukausia, sillä uusiin muotoiluihin halutaan kuulla laajasti media-alan näkemyksiä.
Keskustelu tekoälyn käytöstä journalismissa vilkastui tammikuun alussa, kun Long Play kommentoi aihetta Perjantaikirjeessään. Toimittaja Anu Silfverberg kritisoi kirjoituksessaan muun muassa Yleä ja Helsingin Sanomia siitä, etteivät ne enää merkitse tekoälyn käyttöä juttuihinsa.
“Suomessa Julkisen sanan neuvosto on lausunut, että yleisön pitäisi tietää, jos sisältö on automaattisesti tuotettua. Olen neuvoston kanssa samaa mieltä, mutta vaikuttaa, että suunta on ennemminkin päinvastainen”, Silferberg kirjoittaa.
Vaikka tekoälyn käyttö on räjähdysmäisesti lisääntynyt, sisällöt sekä luodaan että julkaistaan automaattisesti hyvin harvoin. Toimituksissa koneavusteisetkin jutut vähintään tarkistaa ja julkaisee ihminen.
Helsingin Sanomat ei tällä hetkellä juurikaan merkitse juttuihinsa, että niiden tuottamisessa on käytetty tekoälyä. Kehitysjohtaja Esa Mäkinen perustelee käytäntöä JSN:n algoritmilausumalla.
”Olin itse asiassa mukana sen laatimisessa”, Mäkinen sanoo.
”Ihminen on aina olennaisessa osassa juttuprosessissamme. Emme me Wordin tai Excelinkään käyttöä merkitse. Oman tekoälyohjeemme ensimmäisen pykälän mukaan toimittaja vastaa jokaisesta sanasta, joka jutussa on.”
Samasta syystä lehti on viime kuukausina lakannut merkitsemästä verkkojuttujensa tiivistelmäbokseihin, että ne on tuotettu tekoälyn avulla.
”Haluamme joka kohdassa korostaa, että kaikki on ihmisen tekemää. Nämä ovat työkaluja.”
Mäkinen sanoo Helsingin Sanomien merkitsevän tekoälyn käytön juttuun, jos siinä on elementtejä, joka julkaistaan lukijalle ilman ihmisen tarkistusta. Lehdellä on työn alla tällainen kokonaisuus esimerkiksi Milanon talviolympialaisiin liittyen.
Yle taas kertoo tekoälyn käytöstä yleisölleen ”silloin kun sillä on yleisön kannalta merkitystä”, tekoälystä ja toimituksellisista ratkaisuista vastaava tuottaja Jyri Kivimäki sanoo. Esimerkiksi taustahaastattelujen litterointia tai ihmisen tarkastamia tekoälyavusteisia käännöksiä ei tarvitse erikseen merkitä.
Kivimäki luonnehtii Ylen sisäisiä ohjeita tekoälyn käytön merkitsemisestä tarkoiksi.
”Ihan yleisön tekoälylukutaidon lisäämiseksi haluamme osoittaa, millaisia tavoin tekoäly tulee osaksi toimitusprosessia. Esimerkiksi verkkojuttujemme tiivistelmälaatikossa kerrotaan, että siinä on käytetty apuna tekoälyä.”
Kivimäen mukaan Journalistien ohjeiden perusperiaatteet pätevät tekoälyajassa. Yleisön on kyettävä erottamaan tosi sepitteestä.
”Se mikä on ollut kiellettyä ennen tekoälyä, on yhä kiellettyä; vaikkapa uutiskuvan muokkaaminen.”
JSN:n Eero Hyvösen mukaan tällä hetkellä uhkana on muun muassa yleisön kyllästyminen siihen, että sen on mahdoton tietää, mikä on ihmisen rooli journalismissa.
”On mahdollista, että tällä on vaikutusta yleisön luottamukseen.”
Tekoälyaiheisia kanteluita JSN:lle tulee kuitenkin hyvin vähän, Hyvönen sanoo.
”Tekoälyn avulla laadittuja kanteluita kyllä tulee. Niissä voidaan vedota ihan mielikuvituksellisiin Journalistin ohjeiden kohtiin.”
OIKAISU 28.1. klo 10.00 ja 10.23 Korjattu valokuvaajan nimi ja Anu Silfverbergin titteli.
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja