Armeijan lehdessä oli vain miehiä

Toimitussihteeri Juhani Koivupuisto kertoi Sanomalehtimiehessä asemastaan Ruotuväki-lehden siviilityöntekijänä.

”Toimituskuntaan kuuluvat vakituisina päätoimittaja, joka on ammattiupseeri ja toimitussihteeri, joka on siviili, sekä varusmiehenä palvelevia toimittajia (3) ja valokuvaaja. Värvätyn levikinhoitajan apuna on varusmies.

Se, että työtoverien työ-asuna on sotilaspuku, ei muuta työn luonnetta, jos toki joitakin erityspiirteitä työhön liittyy. Joudun ehkä enemmän kuin vastaavassa tehtävässä siviilissä toimimaan konkreettisestikin työpaikan ’vääpelinä’, sillä niin työmatka- kuin usein lomajärjestelytkin on sovittava varusmiestoimittajien yksikön kanssa. Myös komentaminen työmatkoille eri varuskuntiin vaatii ehkä muutaman paperin ja puhelinsoiton enemmän.

Toimittajien varusmiesroolista johtuva vilkas vaihtuminen on sekä etu että haitta: lehti pysyy tuoreena, uudistuukin. Ja uusien kasvojen ansiosta myös vakituiset tekijät ehkä paremmin välttyvät ’leipääntymiseltä’. Mutta kolmekin kertaa vuodessa tapahtuva miehistön vaihtuminen on jo vähän liikaa – –. Tällä paikalla oppii tuntemaan huomattavan osan maan nuoremmasta journalistikunnasta (miespuolisesta).

Se mistä vielä kiikastaa on kun yrittää järjestää itselleen myös palkkaa ja graafisen alan mukaista työsopimusta. Tänne tullessani yritin tehdä tämän alan mukaisen työsopimuksen, lähimmät esimiehet pääesikunnassa puolsivat, mutta ministeriö ei. Toimenkuvaa ei verrata omaan ammattikuntaan, vaan toisiin ammattiryhmiin hallinnonalan sisällä”, Koivupuisto kirjoitti.