Firmat etsivät freelancereita kouluttamaan tekoälyä tarinankertojaksi – juristi varoittaa epämääräisistä työehdoista

Kansainväliset yritykset ovat viime aikoina hakeneet Linkedin-verkkoyhteisössä freelancetoimittajia generatiivisen eli sisältöä tuottavan tekoälyn kouluttajiksi. Alustatyötä tarjoavat yhtiöt toivovat hakuilmoituksissa freelancereilta esimerkiksi luovuutta ja kirjoittajanlahjoja.

Esimerkiksi Outlier AI -niminen yritys toivoo freelancerien kirjoittavan lyhyitä tarinoita suomeksi, arvioivan tekoälymallin tuottaman tekstin faktapohjaisuutta ja järjestävän tekoälyn tuottamia vastauksia paremmuusjärjestykseen. Oneforma taas on etsinyt kokeneita kirjoittajia luomaan tekoälymallille annettavia kehotteita.

Kannattaisiko tehtäviin tarttua?

Journalistiliiton juristi Heini Hietikko perehtyi työpaikkailmoituksiin Journalistin pyynnöstä.
Työehdot vaikuttavat hänen mukaansa epämääräisiltä ja palkkauksesta on kerrottu läpinäkymättömällä tavalla.

”Käytännössä ei voi luottaa siihen, että työstä maksettaisiin ilmoituksessa mainittu hinta”, Hietikko arvioi.

Outlier kertoo ilmoituksessaan maksavansa 30 dollaria eli noin 27 euroa tunnilta ”suomenkielisten kirjoitusasiantuntijoiden ydintehtävistä”. Ilmoituksessa on kuitenkin myös pitkä ja epämääräinen selostus siitä, millä perusteilla palkkiot vaihtelevat esimerkiksi “ei-ydintehtävissä”.

Oneforma taas ei omassa ilmoituksessaan puhu edes tuntihinnoista, vaan maksaa 4–72 dollaria ”kultakin hyväksytysti suoritetulta tehtävältä”.

Kaikkiaan palkkiotaso vaikuttaa alhaiselta verrattuna media-alan freelancereiden ohjepalkkioihin. Journalistiliitto suosittelee tällä hetkellä freelancetoimittajan työstä 75 euron tuntilaskutusta.

”Toisaalta kirjoitusasiantuntijan työ ei välttämättä rinnastu toimittajan työhön. On mahdotonta arvioida, kuinka helppoa työ on – onko kyse rasti ruutuun -tehtävistä vai jostain muusta”, Hietikko sanoo.

Hietikko varoittaa myös siitä, että maksamatta jääviä palkkioita on erittäin vaikea karhuta. Yhdysvalloissa toimivaan yritykseen ei voida soveltaa oikeudellista perintää siten kuin suomalaisyritykseen.

”Voimme ehkä lähettää perintäkirjeen, mutta jos he eivät maksa, keinot loppuvat”, Hietikko sanoo.

---

Lähetän Outlierille ja Oneformalle sähköpostia nettisivuilta ja työpaikkailmoituksesta löytyviin osoitteisiin. Kerron olevani kiinnostunut hakemaan työtä, ja kysyn muun muassa, paljonko voin käytännössä ansaita kuukaudessa, ja minkä nimistä tekoälyä koulutan.

Kumpikaan yrityksistä ei vastaa.

Internetin keskustelupalstoilta löydän tarinoita, jotka antavat ymmärtää, että kansainvälisten tekoäly-yhtiöiden kelkkaan lähtevä saa varautua säätöön ja huonoon kohteluun.

Samaa kertoivat yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset Outlierin freelancerit HS Vision jutussa lokakuussa 2024. Freelancer oli esimerkiksi heitetty ulos työprojektista ilman selitystä, ja palkkioita oli jäänyt saamatta. Haastatellut olivat tienanneet tekoälyn opettamisella palkkatyön ohessa satasia kuussa.

Työhön tekoälyn kouluttajana voi liittyä myös eettisiä ongelmia. Käytännössä freelancer ei voi tietää, mihin tarkoituksiin hänen kouluttamaansa tekoälyä käytetään. Freelancerille ei välttämättä edes kerrota, mitä tekoälyä hän kouluttaa.

Työssä on kyse tekoälyn parantelusta antamaan parempia ja kulttuurisesti osuvampia vastauksia – mutta freelancer ei tiedä, millaiset ovat olleet niiden työolot, jotka ovat luoneet kyseisen tekoälyn pohjan.

---

Myös Heini Hietikko kertoo törmänneensä Linkedinissä Outlierin viestintään. Ilmoituksessa haettiin juristeja kouluttamaan tekoälybottia. Tekoäly-yhtiöt haalivat siis palvelukseensa kirjoittajien lisäksi asiantuntijoita laajasti eri aloilta.

Lähtökohtaisesti on hyvä asia, että tekoälybotteja kouluttavat oikeat asiantuntijat korvausta vastaan, tekoälyn yhteiskunnallisia vaikutuksia AIdemoc-hankkeessa tutkiva dosentti Anna-Mari Wallenberg sanoo.

Esimerkiksi media-alalla voisi olla hyvä ja hyödyllinen asia, jos vaikkapa taloustoimittajat kouluttaisivat taloustoimittajien käyttöön tarkoitettua tekoälybottia.

”Mutta kun yritykset eivät avaa sitä, mitä bottia koulutetaan ja kenelle, mistä mallin data on peräisin ja millä se on treenattu, eihän toiminta ihan hyväksyttävää ole”, Wallenberg toteaa.

EU:n uutta tekoälysäädöstä on määrä alkaa soveltaa käytäntöön asteittain tänä vuonna. Sen näkökulmasta nykyisessä tekoälyn koulutusbisneksessä on ongelmia. Helsingin Sanomien jutun mukaan Outlierin bisnekseen kuuluu, että se valmistaa keräämänsä aineiston perusteella tekoälytyökaluja ja myy niitä eri yrityksille.

”Tuotekehitysketju voisi olla sellainenkin, että jokin ohjelmistotalo ostaisi vaikkapa journalisteille tarkoitetun kielimallin harjoittamisen yritykseltä, kuten Outlierilta. Ohjelmistotalon pitäisi tällöin EU:n tekoälysäädöksen velvoitteiden mukaan avata, miten mallin harjoittaminen on tehty”, Wallenberg kertoo.

Wallenberg kannattaa avointa keskustelua siitä, mikä on hyväksyttävä tapa tuottaa tekoälytyökaluja. Kiistatta journalisteillekin on nyt ja tulevaisuudessa hyötyä tekoälystä, mutta ei ole sivuseikka, miten tekoäly on saatu aikaan.

”Media-alan toimijat voisivat käydä keskenään keskustelua siitä, mikä on teille hyväksyttävä tapa kouluttaa journalisteja palvelevaa tekoälyä. Voisiko jokin toimija Suomessa organisoida tekoälyn kouluttamista suomalaisten toimittajien käyttöön, varmistaen, että tekoälyn ovat kouluttaneet vastuulliset toimijat?”

---

Tekoälyn kouluttamista harkitsevaa voi mietityttää myös se, viekö tekoäly jatkossa toimittajien työt. Heini Hietikko ei ajattele, että toimittaja ampuisi omaa alaansa jalkaan kouluttamalla tekoälyä.

”On vaikea nähdä, miten tekoäly voisi tehdä esimerkiksi henkilöhaastattelun tai tutkivaa journalismia. Tekoälytyökalut voivat nopeuttaa uutistoimituksen työtä esimerkiksi laatimalla yhteenvetoja ja poimimalla toimittajalle relevanttia tietoa laajasta aineistosta.”