
Johannes Ijäs, 51, aloitti 31. maaliskuuta Iltalehden politiikan toimittajana. Sitä ennen hän työskenteli lähes yhdeksän vuotta SDP:n julkaisemassa Demokraatissa eduskuntatoimittajana. Aiemmin hän oli lähes kolmetoista vuotta kristillisyhteiskunnallisessa Kotimaa-lehdessä ja teki hetken aikaa Kirkkohallituksen tuottamaa Horisontti-ohjelmaa Ylelle. Ijäs on valtiotieteiden kandidaatti ja teologian maisteri.
Mikä veti Iltalehteen?
Minun juttuni on aina ollut politiikan toimittaminen. Paikalla ei ole niin suurta väliä, mutta Iltalehdessä on hyvä porukka ja [Juha] Ristamäki on hyvä esihenkilö. Lisäksi toimitus on tehnyt hyvää tutkivaa journalismia. Uskon, että sitä on tässä iässä minunkin vielä mahdollista oppia. Lähtöpäätös ei ollut helppo, koska Demokraatti on ollut hyvä työpaikka.
Miten paljon Iltalehden suuret lukijamäärät vaikuttivat lähtöpäätökseesi?
Pyrin olemaan ajattelematta niiden kokoa, enemmän se lähinnä kauhistuttaa kuin houkuttaa. Uutisten tekemisessä on sama vastuu riippumatta mediasta tai sen koosta.
Miten arvoit Iltalehden lukijoiden suhtautuvan taustaasi SDP-lehden toimittajana?
Iltalehti julkaisee kaikista puolueista uutisia ja kommentteja, jotka eivät aina ole kohteelleen suotuisia. Varmasti minun taustani otetaan uutisen tai kommentin yhteydessä esiin, mutta uskon, että lukijat unohtavat taustani pian. Puoluelehdistä on aina lähdetty isompien lehtien toimittajiksi, joten tämäkään ei ole mikään ihmeellinen siirto.
Politiikan toimittajien yhteiskunnalliset painotukset ovat jatkuvan spekuloinnin kohde. Mihin suuntaan olet itse kallellaan?
Toimittajalla ei saa olla mitään agendaa, ja siihen pyrin itsekin. Vaikka Demokraatti on puoluelehti, se on saanut kiitosta journalistisesti tehdyistä jutuistaan. Toimittajan pitää kunnioittaa haastateltavaa ja antaa hänen tuoda omat näkemyksensä esiin. Jos siinä onnistuu, julkisuudessa keskustelevat useammin haastateltavat kuin toimittajat.
Pitäisikö politiikan toimittajien yhteiskunnalliset arvot selvittää?
Pikaisesti ajateltuna ei, mutta koska me edustamme mediaa ja journalismia ja vaadimme muilta avoimuutta, niin kyllä meidän pitää tätäkin selvitystä puolustaa.
Mikä on tähänastisen urasi kohokohta?
Olen saanut tehdä töitä media-alalla vuodesta 2002 lähtien, seurata intohimoisesti politiikkaa ja selvinnyt tässä [media-alan] hullunmyllyssä. Jutuista kollegani Simo Alastalon kanssa tehty selvitys eduskunnan kyselytunnin aikana käydystä viestinvaihdosta kansanedustajien ja avustajien välillä on jäänyt mieleeni.
Ketkä ovat ammatillisia esikuviasi?
Ihailen Suvi Hautasen ja Hanna Gråstenin täsmällisyyttä ja perehtyneisyyttä, Timo Haapalan intoa ja rytmiä tekstissä, Teija Sutisen kykyä selittää vaikeat asiat ymmärrettävästi sekä Teemu Muhosen taitoa käsitellä isoja asioita.

Uusimmassa lehdessä
- Kaleva Median Juha Laakkonen ja Keskisuomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorpi haluavat pitää suomalaisen median suomalaisessa omistuksessa. Pelkkä maakuntahenki siihen ei riitä.
- Media käsittelee vähemmistöjä pinnallisesti ja liian varovasti, kirjoittaa Ujuni Ahmed
- Tekoälysisällöt opettavat yleisön epäilemään, eikä se ole vain hyvä
- Toimitusosasto on yhteisöllisyyden ja virkistyksen paikka