Journalismi

Ulkoministeriö veti tukensa journalistien konferenssilta venäläistoimittajien takia 

Tänään 6. toukokuuta alkaneessa Barents Press International -konferenssissa pidettiin hiljainen hetki Ukrainassa Venäjän hyökkäyssodan uhrina kuolleiden journalistien muistolle. Kuva: Alpo Merilä

Joensuussa alkaa tänään Barents Press International -konferenssi. Siihen osallistuu reilut sata journalistia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Konferenssin toteutuminen on ihme, koska Suomen ulkoministeriö ja joukko muita yhteistyökumppaneita vetivät siltä tukensa järjestelyjen loppumetreillä. 

Ulkoministeriö oli luvannut konferenssille rahallista tukea ja ulkoministeri Pekka Haaviston vierailun. Huhtikuussa ministeriö kertoi, ettei voi tukea rahallisesti hanketta, jossa on mukana venäläisiä toimittajia, kertoo Barents Press Finlandin puheenjohtaja Timo Sipola. Ministeriö myös ilmoitti järjestäjille suullisesti, että ministeri ei voi osallistua konferenssiin, jos paikalla on venäläisiä toimittajia.  

Kirjallisesti ministeriö muotoili, että “tässä ajassa olisi aika 50/50, pääsisikö ministeri osallistumaan, vai onko hänellä muita velvollisuuksia”. Ministeriö suositteli tapahtuman siirtämistä.  

Sipola ymmärtää hyvin, että valtiollinen yhteistyö Venäjän kanssa on keskeytetty sen hyökättyä Ukrainaan, mutta hän ei ymmärrä, miksi journalistien kansalaisjärjestötoiminta pitäisi lakkauttaa. Tuen perumisesta on hänen mielestään paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. 

”Barents Press on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen foorumi, joka on koonnut yhteen toimittajia kaikkialta Barentsin alueelta. Tämä on ollut monen venäläistoimittajan ainoa henkireikä demokraattiseen mediatraditioon”, Sipola sanoo. 

Sipolan mukaan Barents Pressin toimintaan ja tapahtumiin on aiemmin osallistunut sekä riippumattomia että työssään valtion linjaa noudattavia venäläisiä journalisteja.  

”Jälkimmäiset eivät kuitenkaan tarkoita mitään Moskovan propagandisteja vaan paikallisten julkisen palvelun mediayhtiöiden journalisteja. Osa heistä ajattelee vanhoillisesti, osa uudistusmielisesti. Dialogi on ollut erittäin hedelmällistä.” 
 
Riippumattomat venäläistoimittajat ovat saaneet konferensseissa tukea pohjoismaisilta kollegoiltaan, ja valtio-omisteisissa tiedotusvälineissä työskentelevät journalistit ovat saaneet nähdä, miten asiat Pohjoismaissa hoidetaan. 


Ulkoministeriön vetäytyminen sai muutkin yhteistyökumppanit vetämään tukensa pois.   

Esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ilmoitti konferenssin järjestäjille ”seuraavansa ulkoministeriön antamaa linjausta”. Liiton mukaan se ei voi tukea tilaisuutta, koska siihen osallistuu venäläisiä toimittajia.  

Joensuun kaupunki ilmoitti seuraavansa tuen antamisessa Suomen ulkoministeriön kantaa ja toimintaa ja kertoi keskustelleensa aiheesta suurlähettiläs Jari Vilénin kanssa. Lopulta kaupunki ilmoitti, ettei se voi olla mukana tilaisuuden järjestelyissä. Vilén toimii ulkoministeriössä Suomen Barentsin ja Pohjoisen ulottuvuuden suurlähettiläänä. 

Tukensa konferenssilta vetivät Sipolan mukaan myös Kontiolahden kunta ja jopa kotitalousneuvontaa antava Pohjois-Karjalan Martat, jonka oli määrä järjestää kokouksen osanottajille leikkimielinen karjalanpiirakoiden rypytyskilpailu. 
 
Yhteistyökumppaneiden viestien jälkeen Barents Pressin järjestäjät tiedustelivat Viléniltä sähköpostitse, voisiko ulkoministeriö oikaista paikallisille tahoille syntyneen käsityksen, että tapahtuma on sen “pannassa”. Vilén kielsi ministeriön missään yhteydessä ohjeistaneen paikallisia kumppaneita siitä, miten niiden tulisi suhtautua tilaisuuteen.   

Suomalaisten kumppaneiden vedettyä rahoituksensa pois näytti hetken siltä, ettei konferenssia pystyttäisi järjestämään. Uutta rahoitusta löytyi viime hetkellä Norjan ulkoministeriöstä.  

Pian Norjan Barents Pressin puheenjohtaja Amund Trellevik kuitenkin lähetti konferenssin suomalaisjärjestäjille yllättävän viestin. Suomen ulkoministeriöstä oli oltu yhteydessä myös Norjaan. Ulkoministeriötä kuulemma huoletti, että konferenssiin oli tulossa Venäjän valtion mediassa työskenteleviä journalisteja. Jos he yrittäisivät osallistua, voisi Suomi estää heidän pääsynsä maahan. Norjan tukea ei voisi käyttää valtion median osallistumisen mahdollistamiseen. 
 
Riippumattomien venäläisten journalistien osallistuminen konferenssiin ei olisi ongelma. 

Viesti yllätti Timo Sipolan. Aiemmin ulkoministeriö oli ollut sitä mieltä, että kenen tahansa venäläisen toimittajan osallistuminen olisi ongelma, työpaikasta riippumatta. 

Sipolan mukaan kaikkien venäläistoimittajien osallistuminen konferenssiin olisi edistänyt vuoropuhelua. Kun valtion median toimittajat jäivät pois, moni muukin venäläistoimittajia jäi pois.

“Osa solidaarisuussyistä, osa siksi, ettei erottuisi joukosta venäläisten silmissä”, Sipola sanoo. 

Monet riippumattomat venäläistoimittajat eivät halua vetää huomiota puoleensa, sillä Venäjällä voi olla vaarallista tulla tunnetuksi ”lännen hyväksymänä toimittajana”.


Suurlähettiläs Jari Vilén, miksi ministeriö veti tukensa Barents Press Internationalilta? 

“Kysymyksenasettelu ei ole ihan oikea. Emme ole vetäneet tukea pois konferenssilta, vaan koko valtionhallinto teki linjauksen siitä, että emme tule hankkeita, joissa venäläiset ovat mukana tai jos on yhteistyöhankkeita venäläisten osapuolten kanssa, on formaatti sitten minkä tahansa. Näissä olosuhteissa olemme keskustelleet järjestäjien kanssa myös siitä, miten voimme turvata venäläisten osapuolten turvallisuuden ja sen, että heillä on mahdollisuus palata takaisin kotimaahansa. Toivomme, että ministeriö voi myöhemmin löytää kestävän rahoitusrakenteen Barents Pressin tapahtumien tukemiseen muuttuneissa olosuhteissa.”

Miten ministeriö punnitsi tukiratkaisua tehdessään hyötyjä ja haittoja, joita eri maiden journalistien vuoropuhelun tukemisesta tai tukematta jättämisestä seuraa? 

“Lähtökohtamme on se, että yhteistoiminta venäläisten kanssa on jäädytetty kokonaisvaltaisesti. Se koskee kaikkea alueellista järjestötoimintaa, arktista neuvostoa, Barentsin neuvostoa ja Itämeren alueiden neuvostoa. Yksilökohtaiseen, esimerkiksi ihmisoikeusaktivistien tukemiseen, meillä on omat erilliset ratkaisut. Ne päätökset teemme luottamuksellisesti.”

Miksi ministerin tulo tapahtumaan peruuntui? 

“Ministeri vastaa itse omista menoistaan, mutta ymmärrettävästi varmaan kalenterisyistä. Maailmassa tapahtuu paljon asioita, jotka pitävät ministeriä kiireisenä, ja sen takia osallistuminen oli alusta asti epävarmaa.”

Olitko sinä tai jotkut muut ulkoministeriöstä yhteydessä Pohjois-Karjalan maakuntaliittoon?

“Emme ole ohjeistaneet liittoja mitenkään, miten heidän täytyisi omalta osaltaan toimia. Ulkoministeriö on tehnyt omat päätöksensä ja liitot ja kaupungit tekevät omansa. Kontakteissa, mitä meillä on ollut, olemme korostaneet, että ratkaisuvalta on täysin heidän omansa ja he käyttävät omaa harkintavaltaansa, mitä tulevat tekemään. Toki pidän itsestään selvänä, että he arvioivat ja katsovat myös yleisiä linjauksia, mitä valtiojohdon toimesta on tehty yhteistyöstä Venäjään liittyen.”

Millaisia keskusteluja olet käynyt Pohjois-Karjalan maakuntaliiton ja Joensuun kaupungin kanssa?

“Ei mitään muita keskusteluja kuin että he ovat informoineet meitä viestillä omasta päätöksestään. Olemme ottaneet asian tiedoksi heiltä, ei ole käyty mitään ohjauskeskustelua, vaan he ovat saattaneet tiedoksi omat ratkaisunsa.”

Tapahtuman muiden tukijoiden viesteistä saa käsityksen, että ministeriön “linjaus” ratkaisi myös niiden tuen perumisen. Mitä ajattelet tästä?

“Me emme ole ohjeistaneet mitään toimijoita. Ministeriön linjaus Venäjä-yhteistyöstä on luonnollisesti saatettu tietoon kaikille Suomen maakuntaliitoille, jotka tekevät Barents-yhteistyötä. Se on ainoa ohjeistus, jonka olemme antaneet harkittavaksi. Mielestäni olisi yllättävää, jos alueelliset toimijat eivät pyrkisi huomioimaan myös yleistä valtakunnallista politiikan linjausta. On hyvin luontevaa, että he arvioivat päätöksiä tehdessään kokonaisuutta. Siihen, ovatko meidän linjauksenne vaikuttaneet ratkaisevasti heidän päätöksiinsä, en pysty ottamaan kantaa.”

“Me emme ole ohjeistaneet mitään toimijoita. Ministeriön linjaus Venäjä-yhteistyöstä on luonnollisesti saatettu tietoon kaikille Suomen maakuntaliitoille, jotka tekevät Barents-yhteistyötä”, sanoo suurlähettiläs Jari Vilén ulkoministeriöstä. Vilén toimii ulkoministeriössä Suomen Barentsin ja Pohjoisen ulottuvuuden suurlähettiläänä. Kuva: Lehtikuva / Marti Kainulainen

Tilaisuus sai uutta rahoitusta Norjasta. Oletteko olleet ulkoministeriöstä yhteydessä Norjan ulkoministeriöön, Norjan Barents Press -sihteeristöön tai Norjan Barents Pressiin?

“Meihin ei ole otettu yhteyttä Norjasta eikä Ruotsista millään lailla emmekä me ole olleet heihin yhteydessä. Olen saanut tiedon Timo Sipolalta, että Norjan Barents Press -järjestö on lisännyt rahoitusta, ja se on heidän oma ratkaisunsa. Nämä ovat Norjan omassa harkinnassa olevia ratkaisuja, joka korostaa, että eri tahot tekevät omat itsenäiset ratkaisunsa oman arviointinsa perusteella.”

Järjestäjien käsitys on, että ulkoministeriöstä olisi oltu Norjaan yhteydessä. Mikä sinun käsityksesi on siitä?

“En ole puhunut Norjan Barents Pressin kanssa ja olisin hyvin yllättynyt, jos joku olisi ollut heihin yhteydessä. Jos niin olisi tapahtunut, minun pitäisi olla tietoinen asiasta. En ole ollut yhteydessä myöskään Barents Press -sihteeristöön missään muodossa. Ulkoministeriön kanssa käydyt keskustelut meillä ovat normaaleja, ja ne liittyvät muuhun Barents-yhteistyöhön. Totta kai informoimme yhteistyökumppaneitamme omista suunnitelmistamme. Barents Press -tilaisuus, -toiminta ja -tapahtumat eivät ole olleet keskustelumme ytimessä. Toiminta liittyy muuhun yhteistyöhön näissä olosuhteissa.”

Norjalaisrahoituksen ehtona oli, että konferenssiin ei osallistu Venäjän valtion median journalisteja. Vaikuttaako tämä ministeriön tukilinjaukseen tai aikooko se palauttaa tuen?

“Minulla ei ole tietoa Norjan rahoituksen ehdoista. Emme ole kuulleet sitä suomalaisilta emmekä norjalaisilta. Emme ole rahoittaneet säännöllisesti Barents Pressin toimintaa, vaan meillä on ollut heiltä anomuksia ja hakemuksia. Ei siis voi sanoa, että palauttaisimme rahoituksen. Yritämme kyllä löytää tulevaisuuden toiminnalle mahdollisen rahoitusvaihtoehdon.”

Mitä ajattelet sen merkityksestä, että myös venäläiset journalistit, sisältäen riippumattomat journalistit, voisivat olla mukana alueellisessa vuoropuhelussa? Mitä haittaa olisi siitä, että he ovat siinä mukana?

“Yksittäiset venäläiset toimittajat ja heidän työnsä on asia, jota joudumme arvioimaan. Miten yhteistoiminta venäläisten kanssa voi tapahtua pitkäjänteisesti ja miten voimme toimia riippumattomien toimijoiden kanssa niin, ettemme vaaranna heitä vallitsevissa olosuhteissa. Etsimme tapoja tukea venäläistä kansalaisyhteiskuntaa ja venäläistä riippumatonta journalismia. Toistaiseksi etsimme yksilöllisiä vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Se on täysin selvää, että emme halua tukea Venäjän valtion propagandaa, valtion kontrolloiman median toimintaa niin, että antaisimme heille lisäedellytyksiä.”