Sananvapaus

Kaikista ukrainalaisista toimittajista tuli sotatoimittajia, sanoo Ukrainan journalistiliiton puheenjohtaja Serhij Tomilenko

Serhiy Tomilenko
Ukrainan journalistiliiton puheenjohtaja Serhij Tomilenko vieraili Suomessa vuonna 2019. Juuri nyt hän työskentelee Kiovan toimiston sijaan Ukrainan länsiosissa, jotta liitto voi jatkaa työtään paikallisten ja ulkomaisten journalistien auttamiseksi. Arkistokuva.

Ukrainan journalistit ja mediatyöntekijät ovat vaarassa, mutta moni haluaa jatkaa työtään, Ukrainan journalistiliiton puheenjohtaja Serhij Tomilenko kertoo.

Hänen mukaansa erityisen haavoittuvassa asemassa ovat pienten paikallisten tiedotusvälineiden toimittajat. Heiltä puuttuu suojavälineitä, kuten kypäriä ja luotiliivejä – ja taidot työskennellä sotatilanteessa

”Vielä viikko sitten vain Donetskin ja Luhanskin alueen toimittajat olivat sotatoimittajia. Nyt Ukrainan kaikkien 24 alueen toimittajat ovat sotatoimittajia”, Tomilenko sanoo.

Tomilenko puhui Journalistiliiton webinaarissa eilen keskiviikkona 2. maaliskuuta. Hän on Ukrainan suurimman journalistiliiton, NSJU:n puheenjohtaja. Maassa toimii myös mediatyöntekijöiden liitto. Molemmat liitot ovat Euroopan journalistiliiton EFJ:n jäseniä, johonmyös Suomen Journalistiliitto kuuluu.

Työtehtävissä haavoittuneiden tai kuolleiden journalistien määrää on Tomilenkon mukaan vaikea arvioida. Ukrainan journalistiliitto on vahvistanut, että Kiovan televisiotorniin 1. maaliskuuta kohdistuneessa ohjusiskussa kuoli Live-kanavan tv-kuvaajana työskennellyt Jevhenii Sakun.

Liiton tietojen mukaan myös toinen journalisti olisi ammuttu H’ersonin alueella Ukrainan eteläosissa.

”Monet kollegoistamme ovat tälläkin hetkellä pienissä kaupungeissa, joita Venäjän tankit piirittävät”, Tomilenko sanoo.

Tanskalaisen Ekstra-Bladet-lehden toimittaja ja valokuvaaja loukkaantuivat vakavasti 26. maaliskuuta jouduttuaan tulituksen kohteeksi. Molemmat olivat varustautuneet luotiliiveillä. Tanskalaisjournalistit olivat työskennelleet Ukrainassa jo kahden vuoden ajan. Heidät on nyt evakuoitu maasta.

Ukrainan armeija kertoi hyökkäyksen alkupäivinä, että maahan on akkreditoitu noin tuhat ulkomaista toimittajaa.

Tomilenko pitää päivittäin yhteyttä kollegoihinsa ympäri maata. Osalla alueista journalistien on pommitusten takia mahdoton työskennellä, toisilla alueilla pulmana on se, että vaikka lehti saataisiin painettua, sitä ei pystytä jakelemaan.

Tomilenko uskoo, että suurin osa journalisteista haluaa silti jäädä työskentelemään Ukrainaan – jos ei omalle kotipaikkakunnalleen, niin jonnekin muualle maahan, missä on rauhallisempaa.

”He ovat rohkeita. He yrittävät jakaa tietoa sosiaalisen median ja verkkolehtien avulla.”


Ukraina on ollut journalisteille vaarallinen maa jo ennen Venäjän helmikuussa aloittamaa hyökkäystä. Esimerkiksi Itä-Ukrainassa, Donbassin alueella kuoli kymmenen toimittajaa vuosina 2014–2016, kertoo Toimittajat ilman rajoja -järjestön tilasto. Ukraina ja Venäjän tukemat separatistit ovat taistelleet Donetskin ja Luhanskin muodostamalla Donbassin alueella vuodesta 2014 saakka.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistövapautta mittaavassa listassa Ukraina oli viime vuonna sijalla 97. Sijoitus on Euroopan maista viidenneksi huonoin ennen Montenegroa, Bulgariaa, Venäjää ja Valko-Venäjää. Venäjän sijoitus listalla on 150.

Ukrainan sananvapaustilanne on viime vuosina kohentunut, mutta se on yhä hauras: Median omistus on keskittynyttä ja sisältöihin vaikuttavat oligarkkien mieltymykset. Journalisteihin kohdistuneita rikoksia oli selvittämättä ja valeuutisia, etenkin Venäjän propagandaa, oli liikkeellä paljon.

Serhij Tomilenkon mukaan Ukrainan journalistiliitto on suhtautunut hyvin kriittisesti maan hallintoon. Sota on kuitenkin muuttanut tilanteen.

”Olemme aiemmin kritisoineet hallituksen toimettomuutta journalistien suojelemisessa ja journalisteihin kohdistuneiden rikosten selvittämisessä. Suurin ongelma oli journalisteihin kohdistunut väkivalta, toinen media-alan taloustilanne”, Tomilenko sanoo.

”Mutta sodassa meillä on vain yksi vihollinen, Vladimir Putin. Putinin sotilaat, pommit ja tankit.”

Tomilenkon mukaan liitto ei ole saanut tietoja siitä, että Ukrainan hallinto olisi pyrkinyt sodan aikana rajoittamaan journalistien työtä.

Rajoituksille on tuskin myöskään ollut hallinnon näkökulmasta tarvetta: maan ilmapiiri on nyt yhtenäinen ja myös journalistit ovat Tomilenkon mukaan vakuuttuneet siitä, että presidentti ja armeija pyrkivät tekemään parhaansa torjuakseen Venäjän hyökkäyksen.


Ukrainan journalistiliiton toimisto sijaitsee Kiovan keskustassa, mutta turvallisuuden vuoksi ja työtään jatkaakseen liiton työntekijät ovat paenneet väliaikaisesti maan länsiosiin.

Liitto pitää tiiviisti yhteyttä jäseniinsä ja paikallisiin yhdistyksiin ympäri maata. Se avasi heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen puhelinpäivystyksen, jossa liiton työntekijät ja vapaaehtoiset auttavat paitsi paikallisia journalisteja myös maassa työskenteleviä ulkomaisia toimittajia.

Ulkomaiset toimittajat ovat Tomilenkon mukaan tarvinneet apua esimerkiksi akkreditointeihin ja turvalliseen työskentelyyn maassa, mutta myös Ukrainasta pakenemiseen.

Euroopan ja maailman journalistiliitot EFJ ja IFJ ovat perustaneet Ukrainan journalistien tueksi turvallisuusrahaston, jonka varoja käytetään esimerkiksi turvavarusteiden hankkimiseen ja humanitääriseen hätäapuun. Suomen Journalistiliitto kertoi tänään lahjoittavansa rahastoon 15 000 euroa.

Venäjän hyökkäyksen alkua Tomilenko kuvaa shokiksi. Hän oli monen muun tapaan uskonut, että Venäjä hyökkäisi ainoastaan Itä-Ukrainan jo sodassa olleille alueille.

”Mutta ehkä shokki on nyt meille jokapäiväinen tunne.”

Oikaisu 11.3. klo 17: Haastateltavan nimen kirjoitusasu on korjattu. Oikea translitteraatio on Serhij, ei Sergey, kuten jutussa aluksi luki.