Keskisuomalainen hakee kokenutta visualistia vähimmäispalkalla, ja se on kiusallista, kirjoittaa Manu Marttinen  

Keskisuomalainen-konserni kertoi marraskuussa media-alan pitkään kaipaaman myönteisen uutisen: se perustaa uuden median.  

Isot mediatalot ovat viime vuodet lähinnä karsineet, irtisanoneet, lakkauttaneet, sopeuttaneet ja leikanneet, joten tieto uuden median tulosta on alalle iloinen ja toivottu tieto. Se luo toivoa ja töitä. 

Tiedotteen mukaan uusi mainosrahoitteinen, digitaalinen media keskittyy urheiluun ja aluksi erityisesti jääkiekkoon. Sen on määrä alkaa ilmestyä maaliskuussa. 

Mainostuottojakin uudelle medialle pitäisi olla luvassa, kun Veikkauksen monopoliasema murtuu vuonna 2027 ja markkinat avautuvat ulkomaisille rahapeli- ja vedonlyöntiyrityksille.  

Ennen joulua yhtiö kertoi palkanneensa lehden vastaavaksi tuottajaksi Markku Korhosen ja toimituspäälliköksi Tero Salosen. 

Tammikuun lopulla yhtiö aloitti ”visual designerin” hakemisen. Duunitori-sivustolla julkaistun ilmoituksen mukaan haussa on kovan luokan tekijä. Valitun pitää osallistua toimitus- ja kehitystyöhön, vastata uuden median brändi- ja sisältöilmeen toteutuksesta, visuaalisten sisältöjen tekemisestä ja brändin pitämisestä eheänä. 

Lisäksi hänen pitää tehdä rakennettuja kuvia, infografiikkaa, animaatioita sekä löytää uusia tapoja kertoa tarinoita visuaalisesti.  

”Olet avauskokoonpanossa uuden urheilubrändin lanseerauksessa ja sen visualisoinnissa yhdessä sisällöntuotannon ja kehitystiimin kanssa”, yhtiö sanailee ilmoituksessaan. 

Valitun pitää tietenkin olla myös kaikin tavoin ”osaava ammattilainen”. Pitäisi muun muassa osata ja innostua luomaan uutta, olla niin näkemyksellinen, että pystyy luoda uuden tavan tehdä visuaalista tarinankerrontaa sekä hallita animaatiot, grafiikat, kuvankäsittely ja sosiaalinen media. Hänellä pitäisi olla myös silmää typografialle, väreille, kuvalliselle ajattelulle ja kykyä kehittää laajoja ”konseptikokonaisuuksia” ja ”yksittäisiä juttuja vahvalle tasolle”. 

---

Työnkuvaus on vaativa, mutta se kuulostaa juuri sellaiselta työltä, josta alalla jo pidempään työskennellyt ja uusia haasteita etsivä digitaalisen median ja visuaalisuuden ammattilainen saattaisi innostua.  

Paitsi jos hakija erehtyy katsomaan, paljonko yhtiö tarjoaa palkaksi. Ilmoituksen mukaan tehtävän vähimmäispalkka on vähän yli 3 000 euroa kuukaudessa.  

Kolmen tonnia kuussa on ihan hyvä lähtötarjous, mutta ei noin vaativasta työstä. Alalla parikymmentä vuotta työskennelleen kollegan mukaan kyse on senioritasoisesta työstä tuottajan vaatimuksilla, jolloin yhtiön pitäisi käynnistää palkkakeskustelut nelosella alkavalla palkkasummalla.     

Reilu kolmen tonnin kuukausipalkka vastaa lehdistön vähimmäispalkkataulukon mukaista palkkaryhmää 2 a. Sen saajalta on lupa edellyttää journalistista osaamista, päätöksentekoa ja vastuunkantamista, mutta ei uusien ”laajojen konseptikokonaisuuksien” tai ”uuden visuaalisen tarinankerronnan luomista”.   

Lopullinen palkka riippuu totta kai hakijan omasta palkkapyynnöstä, kokemuksesta, ja lopulta siitä, millaiseen palkkapyyntöön työantaja taipuu. 

Julkaisun vastaava tuottaja Markku Korhonen vastasi Journalistin haastattelupyyntöön sähköpostitse. Hän kirjoittaa, että hakijan palkkaehdotus määritetään henkilön kokemuksen ja lopullisen roolin mukaan. Yhtiö hakee samanaikaisesti myös digimarkkinoinnin asiantuntijaa, jonka kanssa valittavan visualistin työrooli ja palkka lopulta muodostuvat.  

Korhonen kirjoittaa pitävänsä asiavirheenä sitä, että ilmoituksessa mainittua palkkaa kutsuttaisiin ”työstä tarjottavaksi palkaksi”.  

”Siitä ei ole kysymys. Muutama hakija tai hakemista pohtiva henkilö on kysynyt samaa, ja vastaus on sinänsä sama kaikille. Etsimme tiimiin sopivaa ja osaavaa tekijää, ja tekijälle tarjotaan palkkaa kykyjen mukaan”, Korhonen kirjoittaa.  

Hän kertoo myös, että maininta palkan alarajasta ei määritä palkkakeskustelun aloituspistettä.  

”Sen määrittää hakijan kokemus ja kyvykkyys sekä täsmällinen toimenkuva, jota pystymme tarjoamaan. Lisäksi tähän vaikuttaa luonnollisesti myös hakijan oma palkkapyyntö.” 

Herää kysymys, miksi ilmoituksessa ylipäätään sitten on mainittu vähimmäispalkka, joka ei vastaa hakijalta toivottuja taitoja. 

---

Median kurjistuminen on johtanut loputtomaan säästämiseen, mikä näkyy väistämättä siinä, etteivät parhaat osaajat enää hakeudu alalle. Kolmen tonnin kuukausipalkan tarjoaminen vaativasta työstä vähentää varmasti kiinnostusta hakea uuteen tehtävään. 

Ammattilainen tietää aina arvonsa. Palkkaansa voi koettaa neuvotella paremmaksi ennen kuin laittaa nimensä paperiin, mutta kolmen tonnin tarjous neuvotteluiden lähtökohdaksi on kiusallisen pieni.  

Keskisuomalainen-konsernilla on taloudelliset haasteensa, kuten muillakin alan toimijoilla. Yhtiö on kuitenkin tehnyt miljoonatason voittoa vuodesta toiseen, joten pelkästään rahasta ei pitäisi olla kysymys.  

Kyse on ennen kaikkea osaamisen arvostamisesta ja uskalluksesta investoida ammattitaitoiseen ihmiseen. Jos yhtiö aidosti uskoo uuteen julkaisuunsa ja sen tuomiin ilmoitustuottoihin, miksi polkea palkkoja?  

Media-alan näivettymiskierrettä ei koskaan saada katkaistua, jos yhtiöt eivät uskalla maksaa ammattitaidosta. Ja jos oikeasti hakee kovan luokan ammattilaista, se kannattaa ilmaista selkeästi työnhakuilmoituksessa kirjaamalla siihen jotain muuta kuin työehtosopimuksen mukainen minimipalkka.